astudentoflife

kaupungin ehdoton #1 perus-kinkki-kategoriassa. halpa ja runsas lounasbuffa, mis on melkeen talosta "kaikki tarjolla". listatilaukset kans halpoja ja viini tyyliin 3,5 lasi. on jopa niin halpa et välillä epäilyttää... mut turhaan. ei oo vielä koskaan pettänyt. ja ennen kaikkee, nimensä mukaisesti puljuu pyörittää perhe, mitkä on ihan tosi kivoja ja lutusia. jälkkäriks pitäis saada niiltä kaikilta halit.

Neljän hengen seurue sai periaatteessa nipoa palvelua heti. Luulisi ettei paikalla joka on näköjään ottanut esikuvakseen Rosson kannattaisi olla selektiivinen. Annoksia oli tosi vaikea valita, koska jotenkin omasta mielestä kaikissa mätti joku. Esim. alun valkosipulikeitto joka oli tehty paksuun kermaan ei lainkaan kaipaa smetanaa - happamuutta se kyllä kaipaa mutta itse tekisin sen viinietikalla. 4 hengen eri pääruoat oli kaikki kuin eri keittiöitä: tattiravioleja oli muka-fiinisti lautasella kauniin vähän, raputoast oli esson tiskiltä, kala oli kauniimmin kasattu ja n. Leon pihvi (joka on kylläkin suoraan cordon bleu - miksei sitä joisi muka suoraan sanoa?) oli juurikin sieltä 80-luvun tupakan hajuisesta Rossosta, pinta palanut mutta pihvi vetinen ja juusto yhä kovaa. Bataattiranskikset on yleensä ihan hyviä, mutta kyseiset oli poltettu ja sitten jäähdytelty löllöiksi. Tapahtuma kesti 3 tuntia, ei siksi että oltais viihdytty vaan siksi että pääruokia taisimme odottaa melkein tunnin. Täytyy lopuksi vielä antaa propsit siitä että paikan logo on brush scriptillä - there's no script like it ja sitten neuvoa, että niihin teidän vine coolereihin kannattaisi laittaa kylmää vettä sisään - tyhjinä ne on vain ruma koriste. Eipä tarvii onneksi mennä uusiksi.

Ehkä täällä olevasta hypestä poistuin ASKista himan pettyneenä. Henkilökunta oli kyllä hyvää ja todella läsnä pienessä salissa – jotku tästä varmasti pitää jotku ei, luulisin. 8 lajin menu oli sormipaloineen laaja kirjo eri makuja ja joista jotku kokonaisuudet selvästi parempia kuin toiset. Tietysti on hienoa että tehdän luomusta ja lähituotannosta, muttei se mielestäni tätä ravintolaa voi kantaa, kuitenkin käytettävien raaka-aineiden massa ko. aatteen edistämiseen on mitätön – kiva stoori silti.

Pitää sanoa, ettei yksikään kokonaisuus ollut mielestäni täysin topnotch - hyviä elementtejä kyllä. Alkuun tulleet leväkeksit ei ollut mitenkään makuhermoja helliviä, mutta ehkä ASKin tarkoitus olikin aloittaa huonommasta ja parantaa loppuun päin jolloin kokonaisuudesta jää hyvä mielikuva.
Kala ja sipuli four ways oli mielenkiintoinen ja pieteetillä valmistettujen sipulien maut tuli hyvin esiin - kunnes puraisin ekan haarukallisen mukana fenkolin siemenen jolloin kaikki muut maut peittyi.
Porkkana yhdessä raa'an sisäfileen ja tyrnivinaigretten kanssa oli tosi hyvä - mutta samalla laattalautasella ollut miniporkkana kuminamoussella oli turha ja rooliton.
Pitkään sai odottaa sitä raaka-aineen kunnioitusta ja selkeetä rakkautta suomalaisia tuotteita kohtaan mitä mainostetaan, kunnes eteen tuli paahdettua lanttua buckwheatin kanssa. Simppeli lanttu oli ehkä parhaiten tehty juures mitä olen syönyt. Tuntui kuin olisi ensin purrut vaahtokarkkiin joka koveni keskelle sopivaan suutuntumaan, ne oli valmistettu sekunnilleen, mutta.. Samalla lautasella tuli liimaksi keitettyjä suurimoita jonka reseptin luulisi kelpaavan hyvin alkoholiparantolan mahahaavapotilaille, ryynit, voita ja yrttisuolaa – päälle maustamatonta creme fraishea.
Paahdettu palsternakka ja kuha oli myös hyvää – jos annos olisi jätetty tämän parin varaan. Kuha itsessään oli varmasti yksi parhaiten valmistettu proteiini mitä olen syönyt missään koskaan. Simppelit paahdetut palsternakat jotka oli hienosti hiilletty toimi hyvin ruskistetun voin ja (ehkä hieman liian kirpeän) bearnaisen kanssa - mutta samalla lautasella oli taas roolitta palsternakkapyre.
Punajuuri-vuohemaito jälkkäri olisi sopinut vähäisessä maukeudessaan paremmin alkupalaksi.
Viini jonka valitsimme herätti myös hämmennystä, mutta hyvällä tavalla; Roguefort Les Genets Blanc oli tarjoilijan sanoman mukaan yrttinen ja sitä se todella oli, kuin sekoitus noble rotia ja chardonnayta – hauska tuttavuus. Tarjoilija tosin suositteli toista viiniä, mikä itseäni hämmästyttää hieman, sillä eikö ravintolan viinilistan tarjonnan tulisi sopia menuu, eli listalle olisi valikoituna vain viinejä joiden olettaisin sopivan palettiin. Propsit siitä että listan viineistä yksikään ei ollut matkustanut liian kaukaa.

Siispä - kaiken kaikkiaan menu täynnä melkein hyviä annoksia joissa tietyt asiat loisti ja samalla lautasella toiset varjosti. Suurkunnioitus simppeliä, lähes täydellistä lanttua ja kuhaa kohtaan – joku teillä todella osaa! Hyvä että tuli koitettua. Kiitos rehdistä ja hyvästä palvelusta.

Paikka on tosiaan kolkko mutta siksi aika hauska, tuli mieleen mestat Kaakkois-Aasiassa – ei tietenkään ruuasta. Ruoka oli hyvää: kanafajitas aika perus mutta hyvä ja rehellinen ja quesadillat tosi hyvä diili. Jos ei ruoka yksistään houkuttele, niin viinit ainakin itselle on hyvä uudelleen-sisäänheitto, sillä paikan kuoharit tulee pientuottajalta suoraan espanjasta ja paria maistettuani (hyvin halpaan hintaan) voin niitä suositella myös.

Kaupungin parhaat burgerit, on sitte vege tai ei. Tuplajuusto on ihan ässä. Kiitos vegemesta!

Paistettu siika voisulalla oli yksi parhaista ruuista mitä oon Helsingissä saanut! Kiitos siitä - tän resptin otan omaan repertuaariin saletisti.

Kuuden lajin yllätysmenu oli kieltämättä tosissaan tehty. Semi-prona kotikokkaajana melkeinpä jokainen muu mesta jättää sellaisen olon, että ois ite tehnyt paremmin - ja CD:stä pitää sanoa, että en ois ite ensinnäkään jaksanut tehä tuollaisella pieteetillä annoksia, enkä ehkä olisi osannut yhdistää juuri noita makuja. Päärynä foie gras oli sellainen annos, mikä veti hiljaiseksi ja tahatta silmät kiinni - oli pakko sulkea kaikki muut aistit ja maistaa. Yllätysmenun todellisia huippuja oli alkuun tuotu sienikorppu (pizza), foie gras ja lihapääruoan yrttikuorrutettu marmorihärkä tryffelitahnalla. Menu oli kivasti sämplätty niin, että siitä oli helposti löydettävissä punainen lanka. Viini pairing meni yhtä viiniä lukuunottamatta kohdilleen, ja sekin oli viininä melko hyvä valinta - mutta tarjottiin kysymyksettä liian kylmänä. Nyt kun miettii, niin itseasiassa moni illan viineistä oli vähän liian kylmiä tarjottaessa. Palvelu ja paikka on tietty tosi hyviä. Tarjoilijat ei oo hännystelijöitä ja paikka ei oo sisustuslehdestä, vaan on sellaista aitoa menoa. Vähemmän hyvää vihdettä loi naapuripöydän kaksi vanhempaa humalaista rouvaa jotka valittivat lujaan ääneen siitä miten muiden pöytien läheisyys häiristsi heidän illalliskokemustaan. Ha! - aikamoinen paradoksi. Tarjoilija toimi asiallisesti, mutta olisi myös voinut ohjata rouvat valittamaan muualle, jottei heidän iltansa pilannut äänekkyys olisi myös pilannut muiden iltaa. Vielä yhtenä kommenttina - 18€ aivan perus dry martini oli lähinnä huvittavasti ylihinnoiteltu.

No eihän Ravintola Eerikin Kulma mikään makujen maailma ole, vaan sellasta perus nulju pika-Kiinalaista, mutta varsin kelpoa ja hinnaltaan ainakin tosi hyvä. Tuntuu ettei keskustassa enää syö melkein missään alle kympillä, siis missään missään - paitsi täällä. Kivaa että on halpaa ja nopeaa ja ihan syötävää kanssa tarjolla.

Kävimme testaamassa uuden Taquerian joka yllätti tosi positiivisesti. Listan on taivaalisen simppeli; kanaa, possua, nautaa tai kasviksia kuoreen. Tacokuoret tehdään keittiössä ja kastikkeet on suoraan aineksista, eikä pohjista tai juurista. Refried beans ei ollut mikään päräyttävin, eikä lisukeriisi, mutta tacot sitäkin parempia. Tacot tarjoillaan mahtavan paljaina ja kastikkeet saa lisätä oman maun mukaan - niinkuin asiaan tietty kuuluu. Kanatäyte oli kuivaa, mutta ekstra kastikelusikalla siitä selvisi. Iso originaali olut ja 3 tacoa oli yhteensä n. 15€ josta 6,5 oli jo olut eli hinta on lounasajan ulkopuolellakin hyvin kohtuullinen. Sen lisäksi propsit meksikolaisesta kokista ja aivan älyttömän mukavasta tarjoilijasta!

Mahtavaa saada aitoa kiinalaista ruokaa, muuallakin kuin Kiinassa! Home made tofu with pork oli ihan jumalainen kardemumman ja chilin kanssa. Muuten pöydässä maisteltiin alkuun kylmää beefiä kurkun ja salaatin kanssa - se oli myös tosi hyvää. Fried chicken with chili oli aitoa tiukkaa kiinalaista niinkuin possun elimetkin. Ainoat annokset jotka ehkä vähän liippasi sinne suomalainen-kiinalainen pikaruoka versio puolelle oli ankka ja tofu herneillä, mutta muuten silkkaa riemua! Olut ja viini halpaa, ruoka ja palvelu mahtavaa. Se ehkä jotain kertoi, että olimme illan ainoat länärit. Kaikki tänne jos tykkää aidosta!