Tilasin herkkutatti-kinoa pyörykät spädärillä hintaan 10,90 euroa. Jouduin lähettämään pyörykät kahdesti takaisin keittiöön, koska kummllakin kerralla uppopaistettu pyörykkä oli jäätävän kylmä sisältä. Pyörykkä ei ollut jäässä, mutta sisus oli jäätävän kylmä. Kokki pahoitteli tilannetta, ja mainitsi, että pyörykät olivat ehkä käyneet pakkasessa. Minkälainen oli itse pyörykkä? Maku oli varsin mieto, herkkutattia tuskin maistoi. Pyörykän koostumus oli puuromainen. Uppopaistolla oli saavutettu rapea pinta, mutta sisältö oli mautonta mössöä. Entäs siten se spädäri = uunijuurekset (punajuurta, porkkanaa jne)? Pystyin syömään, mutta ei ollut mikään makuelämys. Juurekset olivat vähän kulahtaneita, mutta se on varmaan ihan normaalia, kun juureksia lämmitetään uudelleen tai pidetään kauan aikaa lämpimässä. Ainut asia, mistä pidin ruuassa, oli kylmä pikkelsi lisuke. Sitä tuskin on vaikeaa mokata, kun se tulee valmiina purkissa.
Yhteenvetona: Ylihinnoiteltu.

Ruoka on freshiä, todella herkullista ja edullista! Kaikki tehdään itse. Mikä voisi olla paremmin? Halloumipanini, suppilovahverokurpitsalasagne ja kalakeitto suussa sulavia kaikki!

Ihastuttavan erilainen. Nokkos-juustopiiras todella hyvänmakuinen, suklaapiirakka suli suussa, kahvi sopivan voimakasta. Taatusti menemme uudelleen. Lisää Tampereelle tällaista!

Tummapaahtoinen kahvi hyvää, piirakkakin menetteli – asiakaslähtöisyys hukassa. Entinen pankki-, sittemmin matkailuauto kiinnitti huomion Tammelantorin tungoksessa. Luukulta voi tilata kahvia ja muita virvoitusjuomia sekä kekseliäitä pikkuannoksia. Pöytään tuotu kahvi oli erinomaista, ja nokkos-fetapiirakka menetteli, joskin suolaliemeen säilöttyä salaattijuustoa pitää aina liottaa vedessä ennen käyttöä. Piirakkataikina oli keittiön itse tekemää, mikä on aina hyvä asia. Mukava oli istahtaa keskelle toria värikästä ihmisvilinää seuraamaan.

Leidin toiminnassa on kuitenkin viljalti parantamisen varaa. Aiemmilta asiakkailta oli kaatunut kahvia pöytäliinalle. Suomalaiseen tapaan likaisia liinoja ei tietenkään kuulu vaihtaa puhtaisiin. Ja tietysti katukeittiön tarjoilijatyttösen pitää näyttää, kuinka kyllästynyt hän on tekemään työtä, jonka hän on puskaradion mukaan lafkan toisen omistajan ominaisuudessa aivan itse valinnut. Ammattilainen näyttelisi olevansa kiinnostunut asiakkaista, olisi vähemmän poissaoleva, pitäisi huulillaan jonkinlaisen tekohymyn ja edes yrittäisi olla ystävällinen. Ammattilainen ei myöskään vaatisi asiakasta tuomaan mukanaan oman kertakäyttömukin vettä varten.

Katukeittiö Leidin muodikas perusajatus on kannatettava, mutta "katukeittiökulttuurin luominen Tampereelle" tuolla palveluasenteella on kaukana ihanteesta. Opintomatka Vietnamiin tai niinkin lähelle kuin Viroon, Ruotsiin tai Saksaan tekisi terää.