Rinkeli

Oltiin oikeastaan menossa siihen viereiseen, mutta päädyttiin vähän vahingossa Tamariniin. Hyvä että päädyttiin.
Ovella toivotettiin aurinkoiset tervetulot, pöydän valittuamme palvelua saatiin heti. Ruokalista on hyvin laadittu, perinteisiä Thai-ruokia sen verran, että jokaiselle löytyy omansa. Seuralaisen alkupalaksi tilaamat kevätkääryleet porsaanlihalla oli sitaistu näteiksi nyyteiksi. Oma kasvisversioni oli perinteisemmän rullan näköinen. Maku oli molemmissa oikein hyvä.
Pääruuaksi halusin jotain, missä olisi vähän potkua. Aasialaisten ravintoloiden kanssa on vähän sitä ongelmaa, että tulisuusasteesta ei oikein tiedä ennen kuin maistaa. Yksi, kaksi tai kolme chiliä ruokalistassa kun ei aina korreloi. Nyt onnistui; yhdellä chilillä merkattu annos oli juuri sopiva.
Ravintolassa on late lunch -tarjous, eli arkisin kaikki pääruuat ovat paria poikkeusta lukuun ottamatta 12 €. Kun vielä viinipullonkin sai ostaa 16,50 eurolla, tuli alkuillan päivälliselle hintaa varsin kohtuullisesti. Palvelu oli koko ajan muuten oikein hyvää, mutta kyllä se vähän häiritsee kun pääruokaa asetellaan nenän eteen vaikka alkuruoka on vielä kesken tai kun seuralaisen lautasia korjaillaan pois ja häneltä tiedustellaan jälkiruokatilauksista vaikka minulla oli vielä runsaasti pääruokaa syömättä. Menen kuitenkin uudelleen.

Ollaan kierrelty näitä siipipaikkoja aina kun mahdollista. Kun Lahteen oli kerran asiaa, niin pitihän tämäkin testata. Turun konttori oli jo ennestään tuttu useammaltakin käynniltä ja arvuuteltiin mahtaako tämä yltää samaan.
Paikkaa oli kuvattu karuksi. Viihtyisähän tämä oli, noin niinku siipiravintolaksi. Palvelu oli ripeää ja ystävällistä. Dippiä sai mukavasti joko majoneesi- tai kermaviilipohjaisena (joka paikassa ei saa).
No ne siivet sitten. Paisto oli onnistunut: rapeaa päältä ja kypsää mutta mehevää sisältä. Kastike muuten hyvää, mutta sitä oli hieman liian vähän eikä paloja saanut uitettua kunnolla.
Ihan hyvää siis. Ei parasta syömääni siipeä, mutta oikein hyvää kyllä. Hintaakaan en pysty pitämään kovana kun laatu oli tätä. Poistuimme vatsat täynnä ja hyvillä mielin.
Päivitystä: Toisella käyntikerralla tajusin avata suuni ja narista kastikkeen vähyydestä. Välittömästi eteen kiikutettiin lisää soosia ja kerrottiin, että olivat saaneet palautetta liiasta kastikkeen määrästä. No helpompi se näin päin on, pyytää lisää ja hölvätä sitten kunnolla kun siihen on tottunut. Pitää vaan osata pyytää. Hyvä!

Siipipaikkoja monesti vaivaava epätasalaatuisuuden tauti jyllää täälläkin. Toisinaan saa ihan loistavaa ruokaa ja seuraavalla kerralla pettyy. Siivissä sinänsä ei ole ollut moittimista, mutta kastike ei aina ole täysin tyydyttänyt. Voittopuolisesti hyvää on kuitenkin ollut, ja siksi suunnataan tänne aina kun Turkuun on asiaa. Monien moittima huono palvelu ei ole meihin asti yltänyt, kaikki on aina sujunut sen suhteen hyvin.

Oi, kyllä! Tampereelle ihan ajan kanssa ja katsastamaan alkuperäinen Hook Helsingin kokemusten innoittamana. Hauska sisustus, vähän ahdasta ja pimeää ja yläkertaan vievät rappuset epämukavat erityisesti alas tullessa. Mutta itse pääosan esittäjistä, siivistä, ei mitään pahaa sanottavaa. Päinvastoin. Kastikkeen maku ja koostumus erinomaiset, siivet juuri sopivan rapeaksi paistetut ja dippi maukasta. Vielä kun palvelukin oli ripeää ja ystävällistä, niin mitäpä sitä muutakaan voi kuin olla tyytyväinen.

Suurena wingsien ystävänä odotin kieli pitkällä Hookin rantautumista Helsinkiin. Ja sinnehän sitä piti rynnätä heti kun vaan mahdollista. Henkilökunta ohjasi ystävällisesti ja ripeästi pöytään ja otti saman tien juomatilauksen. Ruokalistaan saimme tutustua rauhassa, ensivisiitillä kun oltiin.
Ruoka on siipipaikkojen peruskamaa. Siipiä erivahvuisilla kastikkeilla, perunoita eri muodossaan, burgereita ja comboja joka lähtöön. Meitä kuitenkin kiinnostivat vain ne siivet, joten tartuttiin tuttuun 18 kappaleen settiin, joka saapuikin melko ripeästi, vaikka paikka oli jo puoli tuntia avaamisen jälkeen lähes täynnä.
Ja maistuihan se. Paisto oli just hyvä, sellainen pikkuisen kuivakka ja rapea päältä, sisältä kuitenkin pehmeä ja maukas. Kastikettakin oli annosteltu sopivasti.
Ruoka maistui hyvältä ja vatsa tuli täyteen pelkillä siivilläkin. Palvelu oli asiakkaan huomioon ottavaa ja iloista, tuopin ollessa lähes tyhjä tultiin oma-aloitteisesti kysymään josko laitettaisiin lisää. Kokemus olisi ollut vielä parempi, jos hanassa olisi ollut jotain maukkaampaa olutta. Toisaalta, siipipaikkojen tapa tarjota olut jäisistä tuopeista tappaisi maltaisimmat aromit kuitenkin, joten tähän konseptiin se punaisen etiketin nelikirjaiminen olutkin on ihan ok.
Nyt ollaan käyty useamman kerran ja mennään vastakin., kun laatu näyttää olevan tasaisen hyvä.

Vaihteeksi Eliteen. Alkuruokaparsat keitetty täydellisesti, mutta annoksen kingi oli kuitenkin hollandaise. Pehmeää, kuohkeaa ja sopivan sitruksista. Lautanen piti pyyhkiä puhtaaksi leivällä. Pääruuaksi maksaa, seuralaiselle läskisoosi. Pidän maksasta hieman kypsempänä kuin kokki sen haluaisi tarjota, joten annoin tilatessa ohjeet. Kypsyys ei jättänyt mitään toivomisen varaa ja lisäkemuussikin oli loistavaa. Miinuksena turhan ronskilla kädellä annosteltu kastike, joka oli kuitenkin maultaan ihan hyvä. Palautteena vihjattiin, että voisi olla hyvä veto tarjota se erillisessä kipossa. Läskisoosissa taas oli sitä soosia jokseenkin vähänlaisesti, mutta herkkua oli kuulemma. Kelpo viinitkin löydettiin kohtuuhintaiselta listalta.Jälkiruualle ei sitten tilaa ollutkaan, vaikka mieli olisi tehnyt. Mutta kun ei mahdu niin ei mahdu.
Palvelu oli alkuun vähän jäykkää, mutta uskaltauduimme vähän jututtamaan tarjoilijaa enemmänkin, koska ei mikään megakiire näyttänyt olevan. Loppu sujuikin ihan leppoisissa tunnelmissa. Musiikki oli välillä pikkuisen liian kovalla.
Elite ei pettänyt taaskaan. Erittäin hyvää ruokaa, vaikkei nyt mitään varsinaista ilotulitusta ollutkaan. Mutta se on kiva, että kaikenlaisen kulinaristisen kikkailun paineessa joku panostaa vielä perinteisiin.

Vaihteeksi Eliteen. Alkuruokaparsat keitetty täydellisesti, mutta annoksen kingi oli kuitenkin hollandaise. Pehmeää, kuohkeaa ja sopivan sitruksista. Lautanen piti pyyhkiä puhtaaksi leivällä. Pääruuaksi maksaa, seuralaiselle läskisoosi. Pidän maksasta hieman kypsempänä kuin kokki sen haluaisi tarjota, joten annoin tilatessa ohjeet. Kypsyys ei jättänyt mitään toivomisen varaa ja lisäkemuussikin oli loistavaa. Miinuksena turhan ronskilla kädellä annosteltu kastike, joka oli kuitenkin maultaan ihan hyvä. Palautteena vihjattiin, että voisi olla hyvä veto tarjota se erillisessä kipossa. Läskisoosissa taas oli sitä soosia jokseenkin vähänlaisesti, mutta herkkua oli kuulemma. Kelpo viinitkin löydettiin kohtuuhintaiselta listalta.Jälkiruualle ei sitten tilaa ollutkaan, vaikka mieli olisi tehnyt. Mutta kun ei mahdu niin ei mahdu.
Palvelu oli alkuun vähän jäykkää, mutta uskaltauduimme vähän jututtamaan tarjoilijaa enemmänkin, koska ei mikään megakiire näyttänyt olevan. Loppu sujuikin ihan leppoisissa tunnelmissa. Musiikki oli välillä pikkuisen liian kovalla.
Elite ei pettänyt taaskaan. Erittäin hyvää ruokaa, vaikkei nyt mitään varsinaista ilotulitusta ollutkaan. Mutta se on kiva, että kaikenlaisen kulinaristisen kikkailun paineessa joku panostaa vielä perinteisiin.

Lauantain alkuiltana ravintolassa oli hiljaista. Saimme lämpimän tervetulotoivotuksen ja kohteliaan pöytäänohjauksen. Alkujuomat, tilaaminen, viini suositteleminen (toisella pääruokana kalaa, toisella punaista lihaa) sujui erinomaisesti. Viini- ja vesilasien täyttäminen kävi luontevasti.
Ruoka oli mainiota! Parsoihin oli grillattu maukas pinta ja kypsyys oli täydellisen rapsakka, pääruoat olivat maukkaita ja jälkiruuat kekseliäitä. Pidin myös ravintolan rauhallisesta miljööstä kovasti. Vielä seuraavanakin päivänä oli hyvä mieli, tänne tulemme varmasti uudestaan.

Täällä piti olla ne parhaat siivet. No, ei ollut, mutta tulihan käytyä toteamassa. Setti oli ihan ok, mutta jäi kyllä tähän yhteen kertaan.
Edit: päätin sittenkin antaa paikalle toisen mahdollisuuden. Kannatti. Nyt pari kertaa saanut tasalaatuisen hyviä siipiä. Todennäköisesti käyn vastakin.

Pitkään oli meininki kokeilla tätä paikkaa ja vihdoin saatiin aikaiseksi. Ei jää viimeiseksi kerraksi missään tapauksessa. Ns. töiden jälkeen paikassa oli yllättävän paljon väkeä ja tarjoilija sai juosta oikein kunnolla. Palvelu oli kuitenkin erittäin huomaavaista koko ajan eikä mitään tarvinnut odotella kohtuuttomia aikoja. Seurue oli fajitas-tuulella, joten pöytämme kokeilikin koko värisuoran, eli tilasimme nauta-, porsas- ja kanafajitakset. Kanan ja naudan maussa olisi ollut parantamisen varaa (olivat nimittäin sangen mauttomia), mutta porsas oli kerrassaan erinomaista. Annokseen kuului kaksi tortillalettua, mutta tilpehöörejä olisi riittänyt kolmanteenkin (jota ei olisi enää jaksanut syödä). Kastikkeet olivat hyviä ja suutuntuma just sopivan tulinen.
Miinusta juomalistan puutteesta. Tiskin takana komeili mittava pullorivistö, mutta mistään ei voinut lukea mitä siellä tarkalleen ottaen oli ja mihin hintaan. Alkuun olisi maistunut jokin aperitiivi, mutta kun ei. Mentiin sitten suoraan oluella, joka paikan muun hintatason mukaisesti on varsin kohtuuhintaista.
Erinomainen kokemus siis. Paikkakin on viihtyisä. Työpaikka on sen verran lähellä, että lounaskin pitää käydä katsastamassa jossain vaiheessa.