Minusta tämä oli oikein mukava kokemus. En ihan ymmärrä mistä tämä sisustuksen arvostelu johtuu, tyylinsä kullakin, eikä siinä ollut minusta mitään vikaa. Vähän vain ikävän syrjäinen lokaatio. Näin 80-luvulla syntyneenä minä en ajatellut paikkaa "fossiilisena", vaan pikemminkin perinteisenä. Ja katoava 'luonnovarahan' tämmöiset ruokalat on. On totta että pieniä puutteita oli, mm. leipänä vain näkkileipää, mutta kukapa sitä nyt vatsansa leivällä tahtoisi täyttää kun tarjolla on maukasta kalaa. Tarjottimia tosin olisin itsekin kaivannut.

Ruoka oli maittavaa, silakkarullat, salaatit, graavilohi.. Lämpimissä oli tarjolla leivitettyä kampelaa sekä lihapataa, jotka molemmat olivat mielestäni oikein hyviä. Ainoat joista en pitänyt oli keltainen majoneesipohjainen salaatti ja patee.

Muut asiakkaat olivat pelkästään eläkeikäisiä eli selvästi vanhemman väen mieleen on. Pitäjä-rouva tuli ruokailun päätteeksi kysymään miltä maistui ja kertoili lämpimien ruokien valmistustavoista valurautapannuineen, se oli mukavaa. Yhteenvetona: ei mikään trendipaikka vaan rauhallinen vanhantyylinen paikka, joka kelpasi mainiosti tämmöisen nuoren aikuisen vatsantäyttäjäksi ;)

Kalax on kokemus. Aikamatka 70-luvulle ja samalla omaan eläkeikään. Toisaalta ruoka on todella hyvää.

Kala-buffetti koostuu runsaasta kylmästä kalapöydästä ja kahdesta läpimästä ruuasta, joista toinen yleensä pannulla paistettua kalaa ja toinen lihakastike. Usein vakoimaan kuuluu myös keitto. Kylmä kalapöytä tarjoaa paljon vaihtoehtoa: 10+ erillaista/eri tavoin valmistettua kala- tai äyriäisruokaa ja useita salaateja. Valikoima myös vaihtelee jonkin verran päivästä toiseen. Kalapöytä on buffetin tärkein osa, mutta paistettu kala buffetin stara. Se on aivan mahtavaa!

Kalax on toki kovasti vanhentunut, mutta, jos tähän on valmis suhtautumaan positiivisesti tai edes nauttimaan siitä ironisesti, niin ravintola on ehdottomasti kokeilemisen arvoinen.

Ruuassa ei ole valittamista. Laaja valikoima erilaisia kaloja(kalaruokala kun onkin).Vatsan sai täyteen (lopulta) mutta gurmee-elämyksiä turha hakea tästä ruokalasta.
Tunnelma mummolamainen,suoraan 60-70 luvuilta. Fossiilinen ja ankea sisustus jota ymmärtää ehkä vielä eläkeiässä olevat. Palvelua (ei palvelua).Keitettyjä perunoita saa odottaa tovin kun aina loppu(ei kiireelliselle lounastajalle). Leipävalikoimassa pelkkää näkkäriä ala-astetyyliin. Enpä tiedä missä neukkulassa omistajarouva on viime vuosisadan elänyt mutta sillä tasolla tämä ravintola on. Monelta muulta buffetravintolalta voisi ottaa oppia edes tarjottimien käytöstä,joihin pystyisi kasaamaan kerralla kaikki(ruuat,juomat,kahvi). Pikkuriikkisen juomalasin kanssa sai rampata aterioinnin aikana neljä kertaa hakemassa lisää juotavaa. Kahvipistekin on vielä kätevästi erillään buffetpöydistä,josta kuitenkin joutuu hakemaan erikseen maitoa(jos tarvii) pikkuruiseen posliinikuppiin, josta puolet läikkynyt yli tasapainoiltuasi sinne asti.
Kaksi kertaa olen viime vuosina tänne eksynyt eikä meno ole muuttunut miksikään. Hinnoittelu on hieman suolainen paikan tasoon nähden vaikka toisaalta saat syödä niin paljon kuin napa vetää. Paljon on kehitettävää tällä "ravintolalla".. Jatkossa lounastan modernimmin,monipuolisemmin ja vaivattomammin vaikka esimerkiksi läheisen TAMKin opiskelijaruokalassa,(jonne pääsy muillakin) tokko tuolla suunnalla työkeikkoja on.
Ravintolarakennuksen edessä parkkialue jossa tunnin ilmainen pysäköinti asiakkaille!!

Kylmä kala- ja salaattipöytä on kyllä maineensa veroinen. Kävimme mieheni kanssa arkipäivänä lounaalla ja vatsan saisi täyteen jo kylmistä tarjottavista. Ja olisi ollut viisasta niin tehdäkin.
Lämpimänä ruokana ollut ahvenfile oli tajuttoman suolainen, en pysty käsittämään sitä suolauksen määrää. Lisävaihtoehtoina oli kaalikääryleitä ja ilmeisesti broilerikastiketta. Itse en ottanut kumpaakaan, mutta mieheni kokeili kaalikääryleitä.
Hänen mielestään kaupasta saatavat Saarioisten kääryleet on parempia.

Lämpimästi suosittelen kyllä sitä todella monipuolista kylmää kala- ja salaattipöytää.

Paikan emännän pitäisi kyllä ymmärtää pitäytyä pelkästään ruokaan ja ruokailuun liittyvissä kommenteissa. Emme mitenkään olleet vailla hänen selvitystään sairauksista ja muista mieltä painavista asioista. Se oli vain ja ainoastaan kiusallista. Kävisimme varmasti useammin, mikäli saisimme ruokailla rauhassa.

Ruoka on parillakin ruokailukäynnillä ollut erittäin hyvää, seisovassa pöydässä on jos jonkinlaista kalaruokaa, ja makuelämykset ovat sekä moninaiset että miellyttävät. Paikkaa pyörittävä rouva todellakin loihtii hyvän makuista ruokaa.

Mutta. Viimeisen käyntimme yhteydessä rouva tuli ihan sinänsä miellyttävällä tavalla rupattelemaan niitä näitä (asiakkaita ei ollut sinä päivänä kovin paljon), mutta jossain vaiheessa kommentit siirtyivät aika ikävälle linjalle. Sanottakoon ilman sen kummepaa täsmennystä, että hänellä on voimakkaat mielipiteet joistakin asioista. Olimme aika äimänä kuullessamme sellaista puhetta kyseisessä tilanteessa. Moiset mielipiteet eivät mielestäni kuulu ravintolassa asioinnin yhteyteen. Olisi pitänyt mölyt mahassaan - nyt jäi asiakkaalle erittäin ikävä maku suuhun, enkä usko meneväni sinne toistamiseen.

Kalaxin paviljonki on syrjäinen, mutta pakko sen kuulua kalalounasta oli kokeilla. Sali on valoisa ja tuolit sekä vitriini ja suuri kattovalaisin on koottu ajalta ennen sotia. Siksi sali antaa sekavan vaikutelman jostain retrohengestä tai huutokauppakamarin takahuoneesta. Ystävänpäivänä asiakaskunnan keski-ikä oli jossain 60 ikävuoden tienoilla.

12 euroa maksavan noutopöydän sisältöä ei ollut kirjattu mihinkään, mutta kysyttäessä omistajarouva väitti lounaan sisältävän kaikkea. No, tuo ei ollut kovin informatiivista viestintää. Paljastui, että lämpimänä ruokana oli paistettua kampelaa sekä KAHTA liharuokaa. Kalaravintolassa!

Alkupalapöytä sisälsi 1970-luvun ruokalajeja, kuten erilaisia maustesilakoita, makaronisalaattia, kurpitsapikkelsiä, Figaro-oliiveja ja purkkiananasta. Uudempaa ajattelua edustivat salaatti, jossa oli puoliraakoja talvitomaatteja, sekä fetakuutiot ja säilötyt turkinpippurit. Omatekoinen salaattikastike ällistytti äitelyydellään.

Pöydän kalaruoista parasta antia olivat tomaattisilakkarullat. Lohipatee maistui tunkkaiselta, ja graavilohi sekä epämääräisen kastikkeen alla pötköttänyt kova kala olivat tönkkösuolattuja. Jotain maitopohjaista keittoa olisi ollut tarjolla - mitähän se olisi mahtanut olla?

Valittu pääruoka eli juuri paistettu kampelafilee jatkoi Kalaxille näemmä tyypillistä ylisuolattua linjaa. Mutta ei voi kuin ihmetellä, minne kalaravintolaan ehdottomasti kuuluvat sitruunalohkot oli piilotettu. Käsittämätöntä. Kerma- ja keitinperunoissa suolaa ei ollut onneksi lainkaan, ja viimeksi mainitut olivat yllättävän hyvälaatuisia. Suolan vastapainoksi saatavilla oli mm. kotikaljaa, jota kului useita lasillisia. Jälkiruokana toimi vanhan ajan mansikkakiisseli.

Itsepalvelulinja jatkui käytettyjen lautasten viennillä tiskille ja maksamisella kassalla. Emäntä kysyi ruoan maistumisesta, mihin rehellinen asiakas tietenkin vastasi, että perin suolaista oli. Kampeloiden suolaisuus johtui kuulemma silloin tällöin sattuvasta virheestä; toista kertaa samalla pannulla paistettaessa kaloihin saattaa tulla liikaa suolaa. No, ei se paljon lohduta. Miksei kokki maistanut kaloja?

Kalax on painajaisunen kaltainen taantuma aikaan, jolloin tärkein mauste oli runsas suola ja jolloin ravitsemustietous sekä hyvästä ruoasta nauttiminen eivät kuuluneet suomalaiseen kulttuuriin. Tässä itsepalveluruokalassa tulee tuskin toista kertaa pikku suolapalalla käytyä.

Maukkaita kalaruokia, tosin vaihtoehtoja kalaravintolaksi niukasti. Palvelu käsittämättömän kehno ikäänkuin anteeksipyydellen sai tulla ja lähteä. En luultavasti mene toiste

Tästä ei kalapöytä helpolla parane. Itsellä ainakin jäi lihat maisteluasteelle. Oli yksinkertaisesti niin paljon hyviä kalavaihtoehtoja ettei yhteen pieneen ihmiseen mahtunut kaikkia tasapuolisesti. Graavilohi ansaitsee kunniakirjan ja erikoismaininnan. Unohtamatta painanpäällä savustettua lohta. Nam nam. Onneksi olen lähellä. Pääsee uudestaankin.

Lounas noutopöytää kuvataan runsaaksi mutta klo 13. 30 kaikki oli loppu. Muutama kuivunut kalafile oli lämpimässä pöydässä. Savukaloista jäljellä vain nahka. Jotain pateeta oli iso pala mutta se oli umpijäässä. Eipä tarvitse toisten mennä.

Maukas ja monipuolinen kalabuffet. Myös liharuoat erinomaisia.