Miia

Piemontesta minulla on useita kokemuksia niin lounas- kuin illallisajaltakin.

Ravintolan sisustus ja henki on pala täydellistä Italiaa. Seinillä notkuvat viinipullot houkuttelevat maistamaan, istumaan iltaa ja viihtymään. Pidän myös paikan vaihtuvasta menusta ja rennosta "syödään sitä mitä kokki tekee" asenteesta. Palvelu on lähes aina ollut mutkatonta ja mukavan rentoa. Piemonte on myös yksi niistä harvoista paikoista, jotka ideoivat asiakkailleen uutta. Lähes aina on jokin viini/grappa maistelumenu tarjolla tai mielenkiintoisia teema-iltoja. Tälläistä kuppilakulttuuria saisi olla enemmänkin!

Pientä miinusta tulee ruoan laadun heittelemisestä. Huonoin kokemukseni paikasta osuu iltaan, jolloin paikalla ei juurikaan näkynyt vakikalustoa. Tuolloin osan henkilökunnan tilannetaju petti pahemman kerran ja ruoka ei yltänyt lähellekään sitä tasoa millä se on yleensä ollut. Tämän vastapainoksi Piemontessa on tullut vietettyä myös ikimuistoisen tunnelmallinen, pitkä ja kulinaristinen ilta!

Suosittelen Piemontea kiirettömään lounaaseen, töiden jälkeiseen viinilasilliseen ja pikku suolaiseen sekä iloiseen iltaan ystävien kanssa.

Kävimme syömässä Finlaysonin Palatsissa hyvin hiljaisena tiistaina heinäkuussa. Saavuimme klo18, ruokailumme kesti reilut 2 tuntia ja tuona aikana olimme talon ainoat asiakkaat.

Syömämme alkuruoat olivat hyviä. Mustajuurikeitto oli kermaisaa ja maukasta, samoin siikamoussella täytetty kylmäsavulohirulla. Annoskoko alkupaloissa oli aika iso, mikä varmasti lämmittää "pikkupiiperryksiin" kyllästyneitä kulinaristeja. Pääruokien taso oli melko heikko. Mediumina tilattu pippuripihvi oli täysin ylikypsää, pippurikastike oli väriltään kumman oranssista ja maku muistutti hieman surullisen kuuluisaa Thousand Islands-salaatinkastiketta. Poronfile ei sekään ollut loistavaa, mutta pippuripihviin verrattuna sekä maku että kypsyys olivat paremmin kohdallaan. Poronfilen kanssa tarjotun rosmariinikastikkeen maut olivat hyviä ja sointuvat hyvin poron hennon riistaiseen makuun. Molemmissa annoksissa lisukkeet olivat identtiset, erot olivat ainoastaan kastikkeissa sekä pienissä juurespaistoksissa. Annokset olivat jokseenkin vanhanaikaisen oloisia pursotinkoristeluineen. Jälkiruoat olivatkin sitten jo onnettomia. Raparperipiirakka vaikutti pakasteelta, joka on kuumennettu vetiseksi mikrossa. Mauttomuudessa lähenneltiin lentokone-ruokaa. Juustolautanen ei sisältänyt erikoisuuksia vaan koostui pitkälti Valion pippurijuusto-emmentalin mustaleima osastosta, manchego oli ainoa joka edes hieman poikkesi tästä sponsori-kattauksesta.

En tiedä oliko sillä osuutta asiaan, että olimme ainoita asiakkaita, mutta keittiö ei tuntunut antavan parastaan ja ruoka oli hyvin kotikutoista sekä mielikuvituksetonta. Tampereella on tällä hetkellä niin loistavia ja omaa linjaansa vetäviä ravintoloita, että Finlaysonin Palatsi on jäänyt kehityksessä jälkeen. Miljöö on todella kaunis ja tunnelma mukavan rentouttava. Aulan baari on upea ja palatsi pihoineen huokuu arvokasta henkeä. Vielä kun paikan ruoka yltäisi samalle tasolle ympäristön kanssa niin paikka saisi sille kuuluvan arvostuksen.

Ennen ravintolaan menoa olin ajatellut syöväni kuuden ruokalajin yllätysmenun, mutta sitä ei listan vaihtumisen vuoksi ollut nyt saatavilla. Pettymys tästä kuitenkin hälveni heti alkuruoan aikana.

Saimme heti kärkeen tervehdyksen keittiöstä; lohta, kookosta ja currya. Erittäin toimiva kokonaisuus. Alkuruoaksi valitsin siikaa ja mätiä, joka oli todella hyvää. Lisukkeina oli puolukka ja mallasleipärouhetta sekä perinteisesti valmistettua kurkkua. Todella maukasta! Myös suositusviini toimi alkuruoan kanssa loistavasti.

Pääruoaksi syömäni liekitetty naudan sisäfile oli oikein hyvää ja seuralaiseni syömä karitsa oli taivaallista! Tarjoilija kertoi, että karitsa kypsennetään heillä matalassa lämmössä yön yli, joten ei ihme että liha suorastaan suli suussa. Omassa annoksessani lisukkeina oli lanttupyrettä ja paahdettuja karamellisoituja juureksia, jotka olivat todella hyviä. Naudan sisäfilettä oli hieman liikaa omiin tarpeisiini, mutta siitä ei voi miinusta antaa. Moni raavas mies olisi otettu! Pääruoan kanssa juotu unique-listan viini oli kerrassaan loistava. Viini oli hieman liian voimakas seuralaiseni karitsan kanssa, mutta oman annokseni kanssa napakymppi.

Jälkiruoaksi valitsin appelsiinia ja suklaata, joka oli myös maistuvaa, Tosin raskaan pääruoan jälkeen, jokin raikkaampi jälkiruoka olisi ollut parempi. Annoksen valkosuklaamousse, oli suht tujua.

Viime käyntiin verrattuna tuntui kuin Tiiliholvi olisi saanut lisää itseluottamusta (ehkäpä viiniritareiden tunnustuksella on jotain tekemistä asian kanssa?). Annokset olivat todella hyvin rakennettuja ja kauniita myös visuaalisesti.

Mahtava kokemus!

Viihtyisä miljöö, erittäin hyvää kahvia. Etenkin pressopannusta plussaa!

Ruokapuolta voisi hieman petrata (raaka-aineiden laatu, persoonallisuus), tällä hetkellä parhaimmillaan ainoastaan kahvin nauttimiseen.