Tatjaana

Monipuolinen, maukas lounas. Tänään oli oikein herkullinen alkukeitto ja pääruuaksi useaa sorttia erilaisia aasialaisia ruokia maustetusta tofusta kanaan. Ihana inkivääri-sitruunatee kruunasi lounaan. Suosittelen!

Monipuolinen, maukas lounas. Tänään oli oikein herkullinen alkukeitto ja pääruuaksi useaa sorttia erilaisia aasialaisia ruokia maustetusta tofusta kanaan. Ihana inkivääri-sitruunatee kruunasi lounaan. Suosittelen!

Olisimme sunnuntai-illan ratoksi halunneet mennä Joensuun ravintola Kieloon syömään, mutta juuri ennen lähtöämme muistimme, että Kielo on nykyisin sunnuntaisin kiinni. No voihan nenä!

Päädyimme sitten testaamaan Joensuun torin laidalle ilmestyneen uuden kuppilan (syksyllä 2009), Bar Playn ruokatarjontaa. Ruokaravintolahan Play ei suoranaisesti ole, vaan lähinnä ajanviettopaikka, jossa voi viihtyä niinkin hyvin ja kauan, että rupeaa tekemään mieli huikopalaa.

Listalla oli caesar-salaattia muutamalla eri tavalla tarjottuna, kolme erilaista burgeria sekä kanansiipiä. Ihan napoteltavaksi olisi ollut mm. mozzarella-tikkuja, kuorrutettuja jalapenoja, ranskalaisia yms.

Valitsimme alkuun pienet salaatit: Natural Caesarin, 2x Caesarin katkaravuilla. Pääruuaksi jokainen maistoi erilaisen burgerin, kanan, naudan ja lampaan.

Caesar-salaatit olivat varsin riittoisat, vaikka ne pieninä tilasimme. Tosin enimmäkseen annos sisälsi jäävuorisalaattia, ja sitäkin puimurilla ajetun kokoisina järkäleinä. Kastiketta oli liian vähän, joten annos oli hieman tylsän makuinen. Parmesaania annoksessa oli kyllä ihan riittämiin, sekin tosin hieman isoina paloina.

Kun nyt sanon, etten lähtisi annosta kehumaan, tarkoitan, että jos sitä vertaa _oikean_ ravintolan tarjontaan. Bar Play on kuitenkin sporttipubi, jossa pelin tiimellyksessa muutaman tuopillisen jälkeen annokset saisivat varmasti paremmat arvostelut. Ja kaiken lisäksi, salaattiannoksen hinta oli vain 5 euroa, joten _oikeassa_ ravintolassa olisi turha odottaa edes tervehdystä sillä rahalla.

Burgerit saadessamme ensimmäinen ajatus oli, että annos on valtava syötäväksi salaatin päälle. Ja näin se sitten menikin, kukaan ei jaksanut annostaan loppuun asti.

Hieman täytyy jurputtaa myös burgeriannoksista. Ranskalaiset olivat makuumme liian suolaisia, tosin paikoitellen suolaa oli onneksi osunut hieman vähemmän. Burgereiden pihveissä maistui sivumakuna ihan kuin häivähdys muovia. Mistä lie johtuu, tiedä häntä. Ja sivumaku oli tosiaan sekä nauta-, kana- että lammaspivissä.

Mutta siis, vaikka illalliselle Playhin ei ehkä kannata mennä, pelaamaan tai seuraamaan peliä ilman muuta. Ja jos nälkä yllättää, ei ole yhtään hullumpi idea tilata annosta kylmän juoman kylkeen, siihen annokset ovat varsin sopivia.

Tarjoilija oli todella ystävällinen, joskin hieman mietityttää, miten hän pärjää yksinään, kun ruokaakin kuitenkin välillä joutuu vääntämään, ja ihmisiä on kenties myös tiskillä kärkkymässä juotavaa. Me emme kuitenkaan joutuneet missään vaiheessa odottamaan tilauksiamme, päinvastoin, oikein nopeasti kaikki sujui.

Rossossa saa syödäkseen, kun syö elääkseen - ei elä syödäkseen!

Kävimme eräänä syyskesäisenä iltana ihanan ystäväni kanssa ilallisella Lappeenrannan Rossossa. Tapakset olivat tarjouksessa, 2 euroa/kpl, joten päätimme testata niitä. Oliiveja, artisokkaa, aurinkokuivattuja tomaatteja, paahdettua vuohenjuustoa ja friteerattuja mustekalarenkaita. Ihan hyvää ja ihan tavallista. Maukkainta oli oliivien pestotyyppinen öljy.

Pääruuaksi meillä oli Boscaiola-pasta ja härkää & tattikastiketta. Toistan itseäni, eli ruoka oli jälleen ihan hyvää ja ihan tavallista. Pihvi oli tosin liian kypsä, kuten niin usein armahan Suomemme maakuntaravintoloissa. Hyvityksenä jäätelöpallo, kuten niin usein armahan Suomemme maakuntaravintoloissa.

Mainittava on ehkä jälleen, että Rosson salaatinkatike on aina hyvää. Tosin raastepöytä jää melko vähälle maistelulle, kun tilataan myös alkupalat. Viini oli myös hyvää ja edullistakin; 19 euroa pullosta on vähintään kohtuullinen tarjous.

Kuten niin usein armahan Suomemme maakuntaravintoloissa, ei siis mitään uutta auringon alla.

Pihvitupa Viikingin pihviperinteet jatkuvat Kuurnankulmassa.

Pihvitupa Viikinki Joensuussa lopetti, mutta pihviperinteet jatkuvat Kuurnankulmassa Viikingin entisen pihvikokin omistuksessa. Paikka on sama, lista nähdäkseni sama, nimi uusi.

Ehdin vierailla Pihvituvassa kerran aikaisemmin, eli on mihin verrata nyt tätä uutta. Ja kyllä, hyvää oli silloin, kuten nyt, ihan vanhaan malliin.

Salaattipöytä on monipuolinen, ruokajuomat ja kahvi kuuluvat hintaan. Perunaa pihviannokseen tulee hieman liikaa, en kummallakaan kerralla ole jaksanut loppuun aurajuustoperunoitani. Ajattelin seuraavalla kerralla mainita, että minulle riittää pienempi peruna-annos, ettei tarvitse heittää pois. Kumppanini oli kuitenkin huomaavinaan, että ainakin pölkkyperunaa tuli jo nyt entistä maltillisemmin; hän nimittäin jopa jaksoi syödä koko annoksensa.

Vähänhän nuo annokset on karunnäköiset, kun salaatit ovat toisella lautasella. Mutta siis, yksinkertaisia hyviä annoksia. Pihvistä ei mediumia oikein saa, vaikka kokki sen ihan vain parilalla pyöräyttää, kun pihvit ovat niin ohuita. Kuulemma koneella ohennettuja valmiiksi tullessaan - mutta miksi?

Kuurnankulmassa on tarjolla pihvien lisäksi myös muuta lounasruokaa. Lista löytyy netistä. Ensi viikolla näyttää ainakin olevan kaikenlaista herkkua tarjolla, kuten borssikeittoa ja kaalikääryleitä. Ja eikun syömään!

Lappeenranta on saanut hyvän italialaisen ravintolan, jee!

Olemme käyneet pari kertaa syömässä tässä uudessa italialaisessa ravintolassa, Con Amoressa. Ruoka on erinomaista, palvelu ystävällistä, kaikki toimii.

Ainoana miinuksena mainittakoon, että sijainnistaan johtuen ravintola ei voi olla auki kuin kauppakeskuksen aukioloaikoina. Tämä tarkoittaa, että ravintola on auki lähinnä päiväaikaan, arkena klo 19 asti, lauantaina joutuvat sulkemaan jo viideltä. Juomia menisi varmasti paljon enemmän kaupaksi, jos ravintola voisi olla illallakin auki. Ja katetta juomista tulee kuitenkin paremmin kuin ruuasta.

Kaikki on ollut hyvää. Carpacciossa tryffeli oli niin tujua, ettei sitä pystynyt ihan koko annosta syömään, ainakaan minä en, mutta italialaisen omistajan oma suosikki se on. Calzone oli yksinkertaisen herkullista tuoreine herkkusienineen. Sinisimpukkakeitto taas oli ihan täysiosuma; chiliä, valkosipulia, tomaattia yms., ihanat runsaat maut! Myös valkosipulinen äyriäispasta maistui uskomattoman hyvältä. Tosin samalla aterialla simpukkakeitto ja äyriäispasta simpukoineen oli ehkä vähän liikaa simpukoita yhdellä kertaa. Parmankinkkupitsa ei juuri parempi olisi voinut olla.

En voi muuta kuin suositella lämmöllä! Lounas meillä on vielä testaamatta, mutta kunhan sopiva tilaisuus tulee, niin sinne siis ja tänne taas.

Makujen sinfoniaa ravintola Kielossa!

Nautimme muutama viikko sitten mainion illallisen Joensuussa ravintola Kielossa. Tunnelma oli rento ja mukava, palvelu osaavaa ja ystävällistä, ruoka erilaista ja maukasta. Siihen kun vielä lisätään, että Kielo käyttää mielellään lähi- ja luomutuotteita, on lähes täydellinen paketti kasassa. Miksi vain melkein? En vaan osaa käyttää niin ehdotonta adjektiivia kuin täydellinen ilman jotain lievennystä. ;)

Mikko söi menun, johon kuului Kielon herkuttelulautanen (viisi pientä päivittäin vaihtuvaa alkusuupalaa maakunnan mauista) + hirven ulkofileetä ja puikulaperunapyrettä sekä timjamikastiketta + lämpimät karamelliomenat, mantelikakkua ja vaniljajäätelöä.

Tällä kertaa herkkulautasen suupaloina oli mätiä smetanalla, tytinää, lohirullaa, lihapiiras ja maksapateeta. Kaikki oli hyvää, todella hyvää. Tämä oli illan paras alkupala. Hirvi timjamikastikkeella oli myös todella herkullista. Liha tosin kylmeni nopeasti, mutta niinhän se tuppaa menemään tarpeeksi raakana tarjoillun lihan kanssa. Ehkäpä lautasta ei ollut kuitenkaan lämmitetty... Jälkiruokana menussa oli karamelliomenat. Minä, joka en makeista juuri perusta, ihastuin tämän annoksen makuihin päätä pahkaa. Ihana yhdistelmä kastiketta, marjoja, lämpimiä omenalohkoja, jätskiä! Kaakkua en olisi kaivannut, Mikko sai urakoida sen itsekseen.

Mama valitsi alkupalaksi kuhaa ja kylmäsavustettua haukea ja pienet perunaohukaiset. Mama tykkäsi kovasti, minulle savustukset eivät niin maistu, mutta erilaisuutta kyllä piisasi tässäkin annoksessa. Pääruuaksi hänellä oli paahdettua kyyhkynrintaa timjamikastikkeella ja perunakroketti. Ihanaa, mahtavaa! Tämä lista on voimassa enää joulukuun 22. päivään asti, pakko sitä ennen ehtiä vielä syömään kyyhkyannos. Superhyvää. Todella onnistunut annos.

Minä otin alkuun karhuworschmackia. Karhuworschmackin kanssa annoksessa oli smetanaa, suolakurkkua ja punajuurta. Ruoka oli vahvanmakuista ja herkullista. Pääruuaksi minulle "jäi" Haukiniemen tilan Limousin-härkää. Sanon jäi, koska samaa annosta muiden kanssa ei viitsi ottaa, ja hirvi sekä kyyhky oli jo valittu. Luomuhärän kanssa oli lämpimiä vihanneksia ja valkosipulikastiketta. Annos oli hyvä ja lihan raakuuskypsyys oivallinen. Kuitenkaan tämä annos ei pärjännyt hirvelle tahi kyyhkylle.

Esitän menusuosituksen tältä listalta: Alkuun herkuttelulautanen, pääruuaksi kyyhkyä ja jälkiruuaksi karamelliomenat. Taattua nautintoa, tähän ei voi pettyä!

Turussa Wanhan paronin kellarissa saa hyvää ruokaa!

Juurikin tämän kyseisen Eat.fi -sivuston "uhreina" päädyimme syömään Wanhan paronin kellariin; paikalla kun on Turun ravintoloista sivuston paras yleisarvosana.

Alkupalaksi otimme lämpimän ankkasalaatin ja caesar-salaatin. Molemmat olivat hyviä, ankkasalaatin yrttiöljy sopi annokseen mainiosti, vaikka itse ankka olikin hieman turhan suolaista makuuni.

Pääruuaksi minulla oli poron paahtopaistia + tattirisottoa ja seuralaisellani härän ulkofileetä + duchesse-perunaa. Paahtopaistin kanssa tuli vielä herkullisia paahdettuja punajuuria ja pihvin kanssa maissia. Liha oli pyynnöstämme jätetty medium raw -raakuuteen, kerrankin täysin onnistuneesti. Liha oli punaista, mehevää ja maukasta. Tattirisoton koostumus oli hieman vetinen, mutta maku hyvä. Duchesse-peruna maistui aivan ihanalta. Härän maustevoi oli myös todella herkullista, siinä oli punasipulia ja jotain yrttiä.

Jälkiruokaa otan harvoin, mutta on olemassa yksi jälkiruoka, jota en halua ohittaa, en ainakaan ilman erityisen hyvää syytä: köyhät ritarit. Niinpä päädyimme syömään varsin täysiin vatsoihimme kuitenkin vielä yhden annoksen köyhiä ritareita puoliksi. Mitään maata mullistavaa makukokemusta ei varsinaisesti syntynyt, mutta hyväähän se kieltämättä oli.

Kokonaisuudessaan erittäin positiivinen ravintolakokemus. Ravintolan miljöö on erityisen viehättävä! Palvelukin pelaa. Tämän kokemuksen perusteella voin kyllä suositella paikkaa.

Syyskesän makumuistoja La Passionen terassilta

Olimme jälleen kerran syömässä Joensuun La Passionessa, tällä kertaa synttäri-illallisella elokuussa 2011.

Kaikki sujui mallikkaasti. Tarjoilu on aina yhtä ystävällistä, talon leipä vie kielen mennessään, ja se ruoka!

Alkuun meillä oli talon antipasti kahdelle ja minulla äyriäissalaatti. Pääruuaksi otimme kania ja grillilautasen kahdelle.

Herkut olivat hyvät, makua ja kokoa riitti. Kunnollisista raaka-aineista rohkeasti italialaista, sopivasti erilaista. Tuli vietettyä kiva ilta herkullisen ruuan merkeissä La Passionen terassilla elokuun pimeässä ja leudossa illassa.

La Passionen lounaissa on myös hinta-laatu kohdillaan. Voin suositella lämpimästi!

Linnoituksen krouvissa uusi keittiömestari!

Vietimme hieman isommalla porukalla kesäkuista iltaa tohtorikaronkan merkeissä Linnoituksen krouvissa. Aikaisempiin krouvi-kokemuksiini viitaten mainitsen heti, että Linnoituksen krouvin uudella keittiömestarilla Ulla Liukkosella on jo hyvin lyhyessä ajassa ollut positiivinen vaikutus krouviin.

Iltamme alkaa mukavasti, kun Ulla tulee kertomaan, mitä tänään kannattaa valita. Muikut ovat aivan tuoreita, korvasienet eilen poimittuja - omin pikkukätösin. Sienikeittoa menee monelle alkupalaksi, itse päädyn parsaan. Muikut otan pääruuaksi. Kaikki sujuu, ruoka on hyvää; tuoreista raaka-aineista, puhtaita makuja, ei turhia krumeluureja.

P.S. Olen myös iloinen, että krouvi huomioi Lappeenrannan elokuisen Venäläisen viikon (16.-22.8.2011) ruokalistallaan; krouvilla oli tarjolla venäläisvaikutteinen menu ja lounaslista. Lisäksi krouvissa oli venäläisen taitelijan näyttely esillä samaan aikaan. Hyvä krouvi!