pauno_maula

Surkeutta toistamiseen. Kokoonnuimme 14 hengen seurueen kera juhla-aterialle: etu-, pää- ja jälkiruokatilaukset oli toimitettu jo etukäteen. Omalta osaltani käyntikerta oli toinen, ja odotukset matalat. Tapojeni mukaan annan kuitenkin kolme mahdollisuutta ennen jaloilla äänestämistä.

Eturuokani Les Olives 6 e oli järkytys: juomalasi täynnä mitä ilmeisimmin vanhaksi käyneitä oliiveja, jotka oli liotettu asian tilan peittämiseksi etikassa (kuva). Pääruoka Carbonade Flamande (21,50 e) oli lihasopan ja karjalanpaistin risteytys: lihaa, joka toki oli kypsää, liukkaassa liemessä, maku täysin arkinen. Lisukkeena oli kuivahkoja ranskalaisia, samanlaisessa juomalasissa kuin oliivit aiemmin. Salaattia oli omassa kipossaan lusikallinen, neljännessä kipossa oli ilmeisesti piparjuurisinappia, tosi tulista.

Mainittakoon, että seurueemme muillakin jäsenillä oli samoista ruoista hyvin samankaltaiset mielipiteet. Erikoisin oli kuitenkin La Endive (16 e) -annos, jossa "pilkotut" endiivit olivat 20 cm:n pituisia, syvällä lautasella ja niin kovia, ettei veitsi niihin pystynyt. Nauttijat kertoivat maun olleen kitkerän. Tarjoilija totesi palautteen saatuaan: "Muut ovat kyllä tykänneet."

Jälkiruoka Fromage 5 e oli rasvainen oltsutyyppinen juustonpala, jonka kanssa tarjottu vajaa teelusikallinen "hilloketta" (omenahillo?) oli pelkistämisen huipentuma (kuva). Onneksi oli viiniä jäljellä ja kahvia tilattuna, muuten pelkän juuston syöminen olisi ollut melkoisen työlästä. Morceau de chocolat (2,50 e) ei ollut hinnalla pilattu, mutta kuulan halkaisijakin jäi alle puolentoista sentin (kuva). Ylipäätään ruoka oli pettymys.

Tarjoilijat olivat toinen pettymys. Seurueemme vip-henkilö saapui hieman myöhässä, joten vaihdoimme hänen paikkansa pitkän pöydän keskiosaan. Tarjoilija palautti meidät nopeasti ruotuun ja henkilön oli palattava pöydän päähän, koska kassa menee muuten sekaisin. Baaritiskillä pitkän pöytämme vieressä tarjoilijat kävivät kikattelemassa, kisailemassa keskenään ja hoitamassa tietysti nykypäivän tärkeintä asiaa: kännyköitään.

Tässä lyhennetty tarina 4.12.15 perjantai-illan kokemuksista. Arvaa vaan, suosittelisinko tätä paikkaa?

Nautintoa aisteille. Puolentoistakymmentä jäsentä muodostava seurueemme nautti myöhäisen illallisen teatterielämyksen jälkeen Itsenäisyyspäivää edeltävänä iltana. Aistit saivat vielä uuden elämyksen!

Eturuokani oli iso annos tiriseviä etanoita 12 e. Tavanomaisesta tarjoilusta poiketen etanat lepäsivät valkosipuliflanin päällä, jota ympäröi persiljaliemi. Kaunista. Hyvää, vaikka itse pidän "perinteisistä, tulikuumista" etanoista enemmän. Kasvisruokaystäväni kehuivat annoksen makuelämystä minuakin enemmän.

Pääruoka Woikkari oli hauska. Löytyihän sieltä myös se leivänpala. Savustettua ylikypsää härän entrecôtea, briossia, tryffelikreemiä & maalaislohkoperunoita (18 e). Mitä voisin sanoa: aivan taivaallisen hyvää - suosittelen erityisesti vanhan ajan maalasiruoan ystäville, sen verran tuhti annos oli. Ottamani kuva ei tee täysin oikeutta kauniille esillepanolle. Seurueessamme myös "Kasviskääryleitä, porkkana-voikastiketta & alkuvehnää" saivat ihastuneita huokauksia.

Jälkiruokani oli Punaviinipäärynää, tiikerikakkua & maustepippurijäätelöä (8 e). Vatsa oli jo aivan täynnä, mutta maku oli silti niin taivaallista. Tätä tarjoaisin mielelläni jouluna kotonakin, jos osaisin itse tehdä, vaan en osaa. Punaviiniä nautin 12 cl + 16 cl eli etanoiden kanssa omansa. Etana-punaviiniä olisin hieman listalle kaivannut, kun en ole valkoviinin erityinen ystävä.

Tarjoilu oli hienostunutta, vaikka nuori neiti oli mitä ilmeisemmin uransa alkumetreillä ja häntä taisi myös jännittää. Viinin kaato vaati hieman täydennyksiäkin. Gluteeniton-kömmähdys korjattiin nopeasti eikä henkilön eturuoasta peritty maksua virheen vuoksi ollenkaan. Tarjoilija katsoi hienostuneesti toisaalle, kun pankkikorttien tunnuslukuja naputeltiin. Ihastuttava tarjoilija, josta vielä tulee alansa huippu.

Suosittelisinko? Taatusti. Ja niin tekevät myös muut seurueemme jäsenet. Tänne tulemme toistekin.

Kuuden hengen seurueemme aloitti illan klo 17 talon erinomaisen erikoisella glögillä (omenamehu, pippuri, chili, kanelilikööri & galliano), joka oli illan kohokohta. Alun tarjoilijaneito oli oiva. Tosin kävi ilmi, että hänen suosittelemansa rose-viini olikin loppunut. Poikatarjoilija toi eturuoan noin puolentoista tunnin kuluttua - välillä ei edes käyty kysymässä, ottaisimmeko lisää juomaa, vaikka ruokajuomat oli jo juotu. Osterit maksoivat 5 € kappale ja niitä piti tilata vähintään kaksi. Viisi meistä valitsi osterit, yksi etanat. Gratinoidut osterit olivat mukavaa vaihtelua.

Pääruoan tulo kesti ikuisuuden. Fish and chipsit ovat hyvin esivalmisteltavissa. Ihan oli tarjolla ranskalaisia, isohkoja, mutta selvästi teollista tuotantoa, kolme kalan palaa oli annoksen päällä. Paistettu sitruuna ja etikka olivat kiva lisä majoneesiin. Kolme meistä nautti Fish and chipsin, kaksi Le Burgerin ja yksi Pohjanmeren turskaa. Keskustelussa huomasimme, että puhuimme ruoan olevan ok. Ei ihan mairittelevaa tasokasta iltaa odottaneilta.

Takkinaulakot ovat ruokapöytien vieressä. Uudet asiakkaat seisoskelivat ja seisoskelivat odottaen pöytään pääsyä. Tunnelma oli levoton. Ilmeisesti ravintolassa on parin tunnin kattaus, sitten ulos. Olimme käyttäneet aikaa jo 2,5 tuntia, mutta viive ei johtunut meistä. Liukkaasti poikatarjoilija haki ruokalautaset pois ja kertoi seuraavan kattauksen olevan tulossa.

Onnettomana yksi meistä kertoi tilanneensa vielä jälkiruokaakin. Litchi Charme tuli melko ripeästi, näytti likoamassa olevalta kastikkeelta eli estetiikka oli aivan hukassa, mutta maku oli kohtuullinen.

Poikatarjoilija vaihtui takaisin alun neitiin laskutuksessa, joka tapahtuikin liukkaasti. Kaunis, viihtyisä ympäristö, osa tarjoilijoista vaikutti taitavilta, osa oli aivan amatöörejä: esimerkiksi poikatarjoilija antoi lusikan suoraan jälkiruokaa syvövän käteen. Levottomat odottelijat, tarjoilijan pudottamat lasit ja muut sivusilmällä tehdyt haviannot alkoivat loppua kohden jo huvittaa. Ei tällaista tämän tasoisessa ravintolassa, ei ei!

Kolmas kerta Martinassa. Mitä ilmeisimmin paikkaan kannattaa tulla siis uudestaan... Tällä kertaa valitsimme Lehtipihvin (18,50 e) ja Häränpihvi Bearnaise (17,50 e). Kypsyysaste oli medium+, mikä ei aina tee pihville parasta oikeutta. Lehtipihvi oli hieman kuiva ja sen reunat oli kummallisesti pyöristetty. Häränpihvi taas oli ihan ok, syötävän hyvä, vaikkei mikään aivan huippu. Häränpihvin kanssa olevat kastikkeet olivat oivat. Sen sijaan kuumennetut vihannekset ja tomaatti olisivat voineet olla maukkaampiakin. Lohkoperunat olivat heikoin lenkki: ylikuivia, tummia ja liian kauan rasvassa olleita.

Salaattipöytä oli muuten ok, mutta jäävuorisalaatin reunat olivat jo punertuneet epämiellyttäviksi. Erikoiskivana oli 125 senttiä maksava aito Coca-Cola lasipullossa, se oli hauska.

Keittiöstä kuului henkilökunnan kovaäänistä keskustelua: perjantaitunnelmia, joita ei kehtaa tähän kirjoittaa. Kuitenkin asiakkaina oli myös lapsia. Kokki itse toi ruoan pöytään, mikä oli kiva. Palveleva nuori neiti oli ihana. Palvelu on merkittävä tekijä ja käynnistä jää hyvä kokemus. Menemme toistekin.

Miljöö aivan ihana - jo sen takia kannattaa poiketa paikanpäällä. Terassin pöytien lakkaus oli pahoin kulunut, ja terassin tuolien istuma-asento ruokailussa hankala. Hienosti hyödynnetty mustaa serveteissä, liinoissa, kannuissa, lukuisissa lyhdyissä jne. Ei lainkaan synkkää vaan onnistunutta! Paljon kukkia ja uusia laitettiin. Viihtyisää.

Eturuokana paikan erikoinen (9 e): lohta, metsäsienisalaattia, paistettua punajuurta ja peruna - maku ylitti aivan kaikki odotukset. Pääruoka vaativa (18 e): paistettua maksaa, puolukkahilloa, käristettyä pekonia ja perunamuusia. Tarjoilija kertoi maksan tulevan valmiiksi viipaloituina, mikä selitti maksassa olevat kalvot. Niitähän ei valmiissa maksassa saisi olla, koska ne eivät tottele veistä. Maultaan maksa oli hyvää muttei aivan huippua. Kastike vaikutti lähinnä pussikastikkeelta. Paikka kertoo tarjoavansa suomalaista ruokaa, joten ehkä maku oli siis tavallisen suomalainen, jonka aiemmin muualla syödyt verrokit paremmin maustettuina löivät laudalta. Muusi oli hyvää, puolukkahillo ajankohtaan nähden loistavaa ja pekoni juuri oikein paistettua. Jälkiruokaa ei enää jaksanut syödä, vaikka mieli olisi tehnyt.

Ilmeisesti henkilökunnan perhettä lapsineen hääri paikan päällä. Jotta tunnelma olisi ollut täysin rauhallinen, hääriminen olisi voinut olla poissa. Paikassa oli vain muutamia asiakkaita. Naistarjoilija oli hyvin miellyttävä, ja hänellä oli omaperäisiä, mutta hyvin kohteliaita ilmaisuja. Iäkkäämpi miestarjoilija kävi kyselemässä kuulumisia yms., mikä oli tarpeetonta, koska hän ei ollut meidän tarjoilijamme. Astioiden puhtaus ja varsinkin lasiastioiden kirkkaus oli poikkeuksellisen siistiä.

Kokonaisuutena selvästi reippaasti keskitason paikat laudalta lyövä. Erityisen hyvää on tavoite tarjota suomalaista ruokaa.