Mukava ja kivasti auki oleva kahvila, josta voi napata kiireessä evästä mukaan tai jäädä istuskelemaan hetkeksi. Aasialaiset työntekijät ovat kaikki olleet mukavia ja asiallisia. Kokemusta laskee läheisen nuorisotalon porukka, joka ikävä kyllä suosii paikkaa oleskelutilana ja tämä tuo liian usein särön viihtyisyyteen eikä paikalle viitsi jäädä. :/

ASiakaspalvelu on ystävällistä ja täältä saa aina hyvät kahvit ja lattet kun on kiire junaan. Vaikka sisustus on vähän sekava niin se ei oikeastaan haittaa ollenkaan.

150 vuoden takaa.
Asemakahviloissa on eroja. Valtakuntamme huolto-, juna- ja linja-autoasemameininkiä runsaasti seuranneena, voi sanoa, että harvinaisia ovat enää ne kahvilat, joissa yllätyksiä saa kokea. 1800-luvun lopun miljöössä, Knut Nylanderin suunnittelemassa upeassa, valoisassa rautatieasemarakennuksessa on piilotettuna pienimuotoinen yllätys.

Paikallista kahvilaa ylläpitää aasialainen nuori perhe. Äiti tiskin takana, vauva sylissä. Mies keittiössä. Suomi taittuu ontuen, mutta riittävästi. Kylmätiski. Piirakoita, panineita, torttuja.. kotimainen painotus, pieniä vivahteita muihinkin suuntiin. Hinnat naurettavan alhaisia. Parilla eurolla ei normiasemalta saa kuin kupin seisonutta sumppia.

Pikajunan lähestyessä mukaan napatut kasvispiirakka sekä luumupiirakka tekivät ensivaikutuksen ulkomuodollaan. Kasvis-asia osoittautui aikamoiseksi makujen sekamelskaksi ja pettymykseksi, mutta luumu-rahka-piirakka oli sisältä jättimenestys. Hyvä torttu. Kahvi Pressaa, ja ihan hyvä niin. Paasikivien seassa.

Pienillä panostuksilla kahvilasta voisi sisustaa paljon paremmankin. Nyt siinä oli jotain silmää häiritsevää. Arvokas ympäristö vaatii arvoisensa kohtelun.