Käytiin lounaalla ekan ja vikan kerran. Ruoka mitäänsanomatonta, paitsi lihacurry ok. Curryt vetisiä, vaikka ravintolan nimi antoi lupauksen muusta. Osa ruuasta oli loppu ja kun niitä vihdoin tuli lisää, sanottiin ettei ruokaa saa ottaa kuin kerran ja jouduin erikseen selittelemään tilannetta. Osa asiakkaista tiesi tämän ja he eivät ottaneet ruokaa ennen kuin kaikkea oli tarjolla. Jäi huono maku. Sijainnista plussa.

Pakko laittaa arvostelua tänne kun pelkkiä haukkuja tullut viimeaikoina. Lounasta en ole kokeillut, että siitä en voi mitään sanoa. Mutta Tandoori Chicken on aivan taivaallisen hyvä annos! Olemme useasti syöneet tätä myös Intiassa, eikä Bengolin versio todellakaan häpeä parhaille intialaisille. Tätä on pakko saada kerran kuussa vähintään! Kaikki palaset täydellisesti kohdallaan ja tulisuus juuri se mitä pyytääkin. Hirvittää ajatuskin että tämä paikka ei joku kerta enää olekaan olemassa. Suosittelen lämpimästi hyvän tandooriruoan ystäville! Myös palvelu on välitöntä ja ystävällistä.

Lounas on mautonta ja tunkkaista. Oikeastaan siitä erottuu vain suolan ja pippurin maku. Harvoin tulee mieleen lopettaa liharuoan syöntiä kesken, mutta viimeisen kerran asioidessani se oli lähellä.

Olen myös havainnut samaa kiukkuisuutta henkilökunnassa kuin Piikkipatsama. Ei oikein tule hyvä fiilis tuollaisesta.

Lauantain lounas. Monesti pitänyt täällä käydä, mutta jostain syystä jäänyt väliin. Lounas tarjoilu hieman tavallisesta poikkeava, kassalla kysyttiin iso vai pieni lautanen ja mitä laitetaan vaihtoehdoista, kana, liha, kasvis... vai kaikkea.
No kaikki mahdolliset tietysti ja eikun syömään. Sanotaan että ihan ok maku, lihassa oli potkua, kun taas kana oli todella mietoa. Määrällisesti reilu annos!
Siisti paikka ja palvelu ystävällistä. Saatan käydä toistekin.

Lounaspettymys. Butter chickenistä puuttui maku kokonaan, kastike litkua ja kana ei mureaa. 9,90 tällaisesta lounaasta aivan liikaa. Enpä ole ennen ollut intialaisessa, jossa maku puuttuu. Ei todellakaan tarvetta mennä toista kertaa

Suuri pettymys intialaisen ruuan ystävälle.

Päätin testata tämänkin ravintolan Tampereen intilaisten tarjonnasta. Valitsin a la carte -listalta vege korman (13€) ja seuralaiseni tilasi chicken honey curryn (15€). Tarjoilijan kysyessä tulisuusastetta päädyimme molemmat ”vähän tuliseen” eli ravintolan asteikon kahteen chiliin. Lisukkeeksi otimme naan-leivän ja raitaa, joka sisältyikin aterian hintaan. Viiden aikaan lauantai-iltapäivänä salissa oli vain toinen kahden hengen seurue lisäksemme.

Seuralaiseni hunajakanacurry saapui ensin. Maisteltuamme sitä totesimme sen ihan syötäväksi, joskin liemi oli hieman suomalaistyyppisempi perusintilaiseen currysettiin tottuneelle. Kana ei ollut ihan sitä parhainta priimaa ja useampi pala oli täynnä ns. sattumia. Tulisuus oli ihan sopiva meille pieneen potkuun tyytyville.

Oma annokseni tuli hieman perästä. Ruokalistan kuvaus annoksesta, ”Sesongin kasviksia, maukkaassa kermakastikkeessa”, ei oikein lunastanut lupaustaan. Koostumukseltaan laihassa, hailakan keltaisessa kastikkeessa oli sekoitus vihanneksia: kukkakaalia, porkkanaa, perunaa, hernettä, pari palaa kesäkurpitsaa sekä joukkoon hieman sopimatonta palsternakkaa. Maistaessa kastiketta huomasi, että kokki oli ilmeisesti säästellyt mausteissa, tai kenties jättänyt ne kokonaan käyttämättä. Tulisuutta ei ollut ollenkaan. Ei edes aavistuksenomaisesti.
Makuelämys oli kutakuinkin sellainen, kuin jos kuvittelisi syövänsä vedessä keitettyä pakastevihannessekoitusta, jonka sekaan olisi kaadettu ohutta ja kevyttä ruokakermaa sekä siroteltu nimellinen määrä Meiran curry-sekoitusta väriä antamaan. Seasta löytyi myös kaksi kokonaista neilikkaa, jotka eivät kuitenkaan olleet ehtineet antamaan makua yhtään. Vahvoin maku ruuassa oli mausteiden sijaan keitetty porkkana sekä palsternakka. Sitä syödessä mieleeni muistui peruskoulun keskitetyn laitoskeittiön tulkinnat kaikista curry-ruuista. Joskin hyvinä päivinä ne olivat huomattavasti maukkaampia.

Stressaantuneen oloisen kantasuomalaisen naistarjoilijan tullessa keräämään lautasia ja kysyessä, että maistuiko ruoka, oli pakko rohkaistua antamaan suoraa palautetta kormasta. Kysyimme myös ihmetellen, että miksi ruokamme tulisuusasteet erosivat niin paljon, vaikka tilasimme samanvahvuiset. Miestarjoilija pyydettiin paikalle ja saimme vähän epäloogiset selitykset mausteettomuudelle. Asiallisesti annetusta palautteesta kiihtynyt miestarjoilija oli vahvasti sitä mieltä, että korma maistui aivan autenttiselta. Kerma ja kasvikset imevät hänen selityksensä mukaan mausteet ruuasta, joten lopputulos on aina kaikissa maailman kormissa erittäin mieto. (Oma kokemukseni ei oikein tue tätä väittämää, sillä olen saanut lukemattomia vegekorma-ruokaorgasmeja elämäni aikana).

Naistarjoilija sanoi, että jos haluaisin ensi kerralla mausteista ruokaa, niin voisin valita listalta kuuden chilin vahvuisen annoksen, ja ”kyllä silloin itku pääsisi sinultakin”, huomautti hän. Pointtini oli kuitenkin annoksen yleinen mauttomuus, eikä se tulisuus, mutta toistettu ja selkeästi muotoiltu palaute tuntui menevän toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Epämiellyttävässä palautteenantotilanteessa havaitsin myös, että molempien tarjoilijoiden paidat olivat aika ryönäiset, täynnä erikokoisia ruoka ja rasvatahroja. Työntekijöiden välinen ilmapiiri vaikutti olevan kireä, ja naistarjoilija pyysi kyllästyneesti miestarjoilijaa ”jättämään asian tähän jo”. Mikäli ravintolan tarkoituksena on saada asiakkaat tulemaan takaisin sekä suosittelemaan paikkaa tutuilleen, suosittelisin kokin vaihtamista ja työilmapiirin puhdistamista.

Lopuksi mainitsisin lukijoille taustatietoina, että intialainen ruoka on yksi ruokarakkauksistani. Olen syönyt sitä ravintoloissa ympäri maailman ja Tampereen mestoistakin on tullut suurin osa testattua. Kasviskorma on yksi lemppariruuistani ja usein valitsen sen. Pidin odotukseni ihan realistisina tämän ravintolan suhteen, eli toisin sanoen en odottanutkaan tämän olevan mitään Nanda Devin tasoa. Kuitenkin intialainen perusmättö yleensä on aika maukasta satunnaisemmassakin paikassa, joten siihen suhteutettuna kokemus oli karvas pettymys.

TL;DR Mikäli toiveesi on syödä jotain makuhermoja kutkuttelevaa vivahteikkaan mausteista intialaista,niin suosittelen lämpimästi suuntaamaan johonkin toiseen Tampereen monista samassa hintaluokassa kilpailevista ravintoloista.

Kireä ilmapiiri. Kassanhoitaja karjaisi kesken palvelutapahtuman taakseen "Hiljaa keittiö!". Ruoka mätettiin vauhdilla lautaselle.

Ihan ok ruokaa. Kana ylikypsää, muuten ok. Palvelu on mitä on. Mätetään ruoka lautaselle hermostuneesti, siinä se. Muutenkin sellainen hätäsen miehen paikka. Tampereella on parempia intialaisia ravintoloita sekä ruualtaan että tunnelmaltaan. Ja samalla hinnalla.

Ei itsepalvelua.
En tykkää, että joku lappaa ruoat lautaselleni. Tampereella niin joskus tapahtuu. Tällä kerralla ainakin homma meni niin. "Paljonko?" ei ole kysymys, jonka haluaisin kuulla lounaallani.

Itse ruoka on hyvää currya ja sitä rataa. Makua saa, kun itse lisäilee tuorekorianteria ja chiliä päälle.

Ihan ok etninen lounas kohtuuhintaan. Illalla ei tule eksyttyä tähän osaan kaupunkia, joten a la carte on vieläkin kokeilematta. Salaattiannos voisi lounaalla olla isompikin. Lounaan isompi annos on aina ollut riittävän suuri, kun taas euron halvempi pienempi annos on ollut vaimolle sopiva. Annospohjaisen lounaan harmina vaan on, että riisiä jää monesti yli, kun sitä joko ei jaksa syödä. Monesti myös kastiketta annostellaan turhan vähän. Lisäksi riisi on melko mautonta ja monesti vähän kuivaa. Buffet-lounas olisi asiakkaalle parempi.