Ei vastaa käsitystäni fine diningista. Kympin luonaaksi olisi ollut ihan ok, mutta kun pääruoan hinta oli yli 20 €, niin...
Tarjoilu aika kömpelöä, järjestyksessä mies-nuori nainen-vanha nainen.

Alkuruoan kala suolaton.
Pääruoan nieriä paistettu liian kypsäksi ja lisukkeet kehnoja ottaen huomioon, että on meneillään paras satokausi kasviksista.

Jälkiruoat sen sijaan kauniita ja maistuvia.

Ei mahdollisuutta saada muuta kuin suodatinkahvia!

Otimme liikelounas-nimellä olleen ruoan. Lounaan alussa tuotu vehnäleipä oli täysin mautonta valkoista höttöä. Alkuruokana ihanan kermaisa ja melko runsasannoksinen suppilovahverokeitto. Suolaa täytyi pyytää vahvistamaan keittoa.
Pääruokana paahdettua lohta ja siikaa, perunapurétä sekä paahdettuja vihanneksia. Ei huono idea yhdistää kaksi eri kalaa ja tuleepahan näin hyödynnetyksi valmistusainekset nuukemmin. Nyt oli kaloissa suolaakin tarpeeksi. Kastike toi mieleeni grillimausteet, mutta sopivat silti.
Jälkiruokana oli pannacotta lakoilla. Jälkiruoka oli mautonta, vain lakat antoivat makua. Jälkiruoka tarjoiltiin juomalasista - melkoinen latistus lounaan muuhun tarjoiluun verrattuna. Lounas oli kuitenkin kokonaisuutena ihan maittava.
Nopea tarjoilu ilmeisesti kuului liikelounaspakettiin. Tarjoilu oli ystävällistä, kuten vastaanotto. Finlaysonin palatsi on jo sinällään näkemisen arvoinen ja Tampereen historiaan kiinteästi kuuluva. Tutustumisen arvoinen.

Ruoka sinällään kohtalaista, mutta erittäin "80-lukulaista" tyyliltään. Yhtenä alkupalana seurueessa ollut parsakeitto oli loistavaa. Päivän kala samoin hyvää. Poro-annos raskas, kastike paksuhkoa, kokonaisuus tosiaan hyvin vanhahtava. Maissikana ok, sekin jotenkin vanhanaikaisen tuntuinen. Jälkiruuissa: parempaa bruleeta saa kotona. Tosin on sitä huonompaakin ravintoissa syöty.

Aterian maut olivat kohdallaan,ruoka oli todella hyvää alkupaloista jälkiruokaan. Palvelu pelasi ja miljöö miellytti. Ehdottomasti uuden visiitin arvoinen kokemus..

Kävimme syömässä Finlaysonin Palatsissa hyvin hiljaisena tiistaina heinäkuussa. Saavuimme klo18, ruokailumme kesti reilut 2 tuntia ja tuona aikana olimme talon ainoat asiakkaat.

Syömämme alkuruoat olivat hyviä. Mustajuurikeitto oli kermaisaa ja maukasta, samoin siikamoussella täytetty kylmäsavulohirulla. Annoskoko alkupaloissa oli aika iso, mikä varmasti lämmittää "pikkupiiperryksiin" kyllästyneitä kulinaristeja. Pääruokien taso oli melko heikko. Mediumina tilattu pippuripihvi oli täysin ylikypsää, pippurikastike oli väriltään kumman oranssista ja maku muistutti hieman surullisen kuuluisaa Thousand Islands-salaatinkastiketta. Poronfile ei sekään ollut loistavaa, mutta pippuripihviin verrattuna sekä maku että kypsyys olivat paremmin kohdallaan. Poronfilen kanssa tarjotun rosmariinikastikkeen maut olivat hyviä ja sointuvat hyvin poron hennon riistaiseen makuun. Molemmissa annoksissa lisukkeet olivat identtiset, erot olivat ainoastaan kastikkeissa sekä pienissä juurespaistoksissa. Annokset olivat jokseenkin vanhanaikaisen oloisia pursotinkoristeluineen. Jälkiruoat olivatkin sitten jo onnettomia. Raparperipiirakka vaikutti pakasteelta, joka on kuumennettu vetiseksi mikrossa. Mauttomuudessa lähenneltiin lentokone-ruokaa. Juustolautanen ei sisältänyt erikoisuuksia vaan koostui pitkälti Valion pippurijuusto-emmentalin mustaleima osastosta, manchego oli ainoa joka edes hieman poikkesi tästä sponsori-kattauksesta.

En tiedä oliko sillä osuutta asiaan, että olimme ainoita asiakkaita, mutta keittiö ei tuntunut antavan parastaan ja ruoka oli hyvin kotikutoista sekä mielikuvituksetonta. Tampereella on tällä hetkellä niin loistavia ja omaa linjaansa vetäviä ravintoloita, että Finlaysonin Palatsi on jäänyt kehityksessä jälkeen. Miljöö on todella kaunis ja tunnelma mukavan rentouttava. Aulan baari on upea ja palatsi pihoineen huokuu arvokasta henkeä. Vielä kun paikan ruoka yltäisi samalle tasolle ympäristön kanssa niin paikka saisi sille kuuluvan arvostuksen.

Karonkassa tarjottu menu oli erittäin maukas ja ruokaa oli jopa riittävästi. Hintaa en tietenkään pysty sanomaan, mutta maku oli joka tapauksessa erinomainen, kovin suomalainen. Tarjoilijat olivat hieman perustarjoilijoita ystävällisempiä.

Kartano keskellä kaupunkia. Iltapäivästä keskellä viikkoakin pöytävaraus olisi ilmeisesti ollut tarpeen, mutta kahdelle hengelle järjestyi kuitenkin pöytä terassille avautuvan salin valoisasta erkkeristä. Läpikulkuliikenne terassille häiritsi vähän, joten ensi kerralla varaisin pöydän etukäteen.

Söimme kolmen ruokalajin päivällisen. Meitä palvellut hovimestari oli ystävällinen, jutteli mukavia, ja suositteli onnistuneesti koko aterian läpi toimineen valkoviinin. Ruoat tulivat hämmentävän nopeasti, alkupalat ehkä noin 10 minuuttia tilauksesta. Syömässäni mustajuurikeitossa oli jotain hauskaa twistiä, jota en kyennyt tunnistamaan. Pääruoan - jyväbroilerin - lisukkeet kuulostivat jo menussa haasteellisilta (pähkinähummusta, itämaisesti maustettua tomaattikastiketta ja karhunvatukka-portviinikastiketta), mutta yllättäen kokonaisuus ei riidellyt, vaan oli pikemminkin kumman arkinen. Seuralaisen päivän kala - siika basilika-voikastikkeessa - oli tyylikkäämpi. Annosten koristelu ja osa lisukkeista olivat molemmilla samanlaisia, mikä on aina vähän tylsää. Jälkiruoat sen sijaan olivat mielenkiintoisia. Kokonaisuutena ruoka ei aivan yltänyt miljöön tasolle, mutta ravintolakokemus oli miellyttävä ja rauhoittava.

Palatsin puistosta rakennetaan siltaa kosken toiselle puolen vielä vuoden verran, mutta korviahuumaava meteli ei onneksi kuulu sisätiloihin - ulkotiloissa oleskelua se rajoittaa päiväsaikaan. Terassikansaa tämä ei tosin tuntunut häiritsevän.

Söimme ravintolassa alku-ja pääruuat. Olimme tutustuneet ruokalistaan jo etukäteen kotona netistä. Ruokalistan sisältö oli kuitenkin vaihtunut ja suunnitelmat menivät uusiksi. Alkuruuaksi söimme täytettyä siikaa ja toinen lammasfilettä. Alkuruuat olivat hyvän makuiset, joskin lammas hieman suolainen. Pääruuaksi otin päivän kalan, joka oli nieriää. Seuralainen söi pippuripihvin, jota ei ollut listalla, mutta se oli menussa joten sen pystyi ottamaan sieltä. Pääruuat olivat riittävän kokoiset ja kalaa oli mielestäni enemmän kun osasin odottaa. Maku oli herkullinen. Myös pihvi oli hyvää. Tunnelma oli rauhallinen sillä saimme palatsista yksittäisen huoneen käyttöömme. Tarjoilu oli erinomaista, joskin ensimmäinen tarjoilija ei osannut juuri kertoa mitään muuta päivän kala-anoksesta kuin, että se oli nieriää. Palvelu toimi hyvin.

One of the best settings in Tampere, in this period manor-like house. I've only been in their summer terrace which has a smaller menu, but the food was excellent and the terrace worked nicely next to the river. Just a perfect place!

Herkkutattikeitto oli pettymys, mutta pää- ja jälkiruoat olivat erinomaisia. Palvelu laadukasta, nyt starters-menu kuntoon