emming

Tunnelma on street kitchenia, mutta hinta ollaan jo aivan toista luokkaa. Harvoin edes menen näihin ns aasialaistyylisiin ravintoloihin, ellen tiedän että on varmasti hyvää. Itse aasialaisena odotukseni ovat yleensä korkeammat. Mutta tällä kertaa minut raahattiin mukaan.

Alkupalaksi otin dumplingseja. Hienosti bambuastiassa tuli höyrystetyt dumplingsit, soman pienet. Koko ei sinänsä haitannut ellei hinta olisi ollut 7€. Ensimmäinen reaktio oli, että nuo eivät ole dumplingseja. Kuori on wontoneihin käytetty eli paljon ohuempaa kuin kunnon dumplingsien kuoren kuuluisi olla. Täytettä oli erittäin vähän, ja se oli kuivaa. Täyte ei myöskään maistunut millekään muulle kuin valkopippurille ja viisimausteelle, siitä puuttui mehevyyttä.

Pääruuaksi otin ramen bowl pork bellyllä. Ramenin tärkein elementti on se keitto, ja sitten nuudeli, periaatteessa kaikki muu on vaan extraa. Maistoin siis heti keittoa ensimmäisenä. Tulin jo siitä hieman vihaiseksi, keitossa ei ollut mitään makua kuin suolaa. Missä japanilaiselle ramen keitolle ominainen syvä umami maku joka on tullut lihasta ja kalasta?? Sitten se nuudeli... munanuudelia. Siis sitä munanuudelia jota saa kuivana supermarketeista. En ehkä ole odottanut käsin tehtyä kunnon ramen-nuudelia mutta come on, edes sitä kuivattua versiota aasialaisista kaupoista. Nuudeli oli myöskin hieman alikypsää. Pork bellyä oli kyllä ihan tarpeeksi, mutta liha maistui keittolihalta, ja pork bellyn paras osa eli rapea nahka on poistettu kokonaan. Sitten vielä ihmettelin miksi keitto on niinkin tulista, vaikken saanut kuvaa että sen kuuluisi olla tulista. Sitten selvisi, että kulhon pohjalla on aivan valtava kasa sushien kanssa syötävää pikkelsi-inkivääriä... Onhan se aika erikoista...

Kuvissa annokset näyttävät melkein jo lupaavilta, mutta surullista kyllä, en ollut ikinä niin paljon harmittanut että siinä meni se 26 €. Ympäristö oli ihan kiva ja henkilökuntaa ystävällistä, mutta ruuassa on erittäin paljon kehitettävää.

Enpä yleensä kirjoittele pizzerioista. Se on mitä on ja sitä syödään kun ei jaksa mennä mihinkään eikä jaksa itsekään tehdä. Tilasin ensimmäisen kerran intialaista ruokaa kyseisestä paikasta, koska ei tehnyt mieli pizzaa. Otettiin butter kana ja chilli kana. Kesti tunnin tulla annokset, mutta olivat onneksi lämpimiä ruuat. Mukana tulleen naan leivät olivat erittäin rasvaisia, voin maku todella vahvaa ja oli melkein kuin söisi litteä kroissantti.

Tänä iltana tuli tilattua toisen kerran. Jälleen butter kana ja sitten pizzan ja laitettiin nimenomaan että ei sipulia siihen koska pizzantilaaja on allerginen sipulille. Meni KAKSI TUNTIA, että ruuat tulivat. Ja pizzassa oli sipulia.

Sanotaan näin, että ei aiota enää ikinä tilata täältä yhtikäs mitään.

Minulle ja miehelleni tarjottiin synttäriateria, kun täytettiin molemmat 30 v heinäkuussa. Nelihenkinen seurue oli kyseessä ja mä valitsin Gaijinin. Ehkä olisi sittenkin pitänyt mennä Farangiin. Mentiin sunnuntaina, menulla oli vain kaksi sunnuntai-maistelumenu saatavilla. Otettiin se kuusiosainen menu koko pöytäseurueelle.

Menu kuulostaa paperilla erittäin hyvältä:
Ensimmäisenä tuli mussels and lemon jam eli vihersimpukoita yuzu-kastikkeessa ja merileväkaviaaria. Yuzu-kastike on yksinkertaisuudessa soijakastiketta ja sitruunamehua, ja siltä annos maistui. Ei ollut sen ihmeellisempää, mutta erittäin kaunis annos se oli.

Seuraavaksi tuli baby back pork ribsejä soija-mirin kastikkeessa riisin kanssa, ja ne olivat maukkaita, joskin ei niin erikoinen sekään. Itse kun käytän samaa marinadia kotona usein. Jo tässä vaiheessa yksi seurueestamme valitti jo liikasuolaisuudesta, meille muille se maistui ihan ok:lta riisin kanssa.

Sitten tuli kasviswokkiannos, jossa oli pieniä friteerattuja tofupalloja, baksoi-salaattia, retiisejä. Maku oli makeahkoon päin, mutta maukas. Tässä vaiheessa me muutkin huomattiin, että kokilla taitaa olla rohkea suolan käytössä.

Tuli sitten näyttävän näköinen X.O. scallops eli kampasimpukkaa kiinalaisessa xo kastikkeessa. Se varmaan maistuukin eksoottiselta, jos et satu olemaan kiinalainen itse etkä tiedä tarkalleen miltä X.O. kastike pitäisi maistua. X.O. kastikkeen suurkuluttajana voin sanoa, että Gaijinin versiosta puuttuu sekä makua että tekstuuria, joita on hyvässä X.O. kastikkeessa runsaasti kuivattujen ja pieneksi hakattujen merielävien ansiosta (kuten katkaravut, simpukat jne). Sen sijaan suolaa on taas muistettu laittaa korvaukseksi.

Grand finaalina oli sitten Bo ssäm Gaijin, jota odotin kaikista eniten koko menussa. Koska rakastan kimchia. Ja sitä ei oikein saa mistään Suomesta hyvää sellaista, ellei itse rupee vääntämään. Annokseen kuului siis grillattua possunkylkeä, pikkeleitä, kimchiä, seesamidippi ja chilitahna. Koko komeus vielä salaatinlehtiin. Annos on kaunis ja hauska koota lehtirullia. Mutta jälleen, ehkä kaikista annoksista eniten, ällöttävän suolaista. Myös se mun rakas kimchi, jossa ei maistu oikein mikä muu kuin suola ja pikkasen chiliä.

Viimeisen dishin aikana me oltiin sitä mieltä, että sitä ei oikein saa alas ilman riisiä. Pyydettiin sitten toinen kippo riisiä, joka ilmeisesti unohtui tarjoilijalta. Saatiin hieman viivellä sitten toiselta tarjoilijalta pyytämällä.

Jälkiruoka oli jotain jäätelöä, ei tule edes mieleen mikä se nyt olikaan. Ottamastani kuvasta päätellen jotain mantelileivosta, jäätelöä, kinuskia, ehkä sitruunatahnaa ja passiohedelmää. Toisin kuin kauan sitten Farangissa syömääni jälkiruokaa: talviomenajäätelöä inkiväärikastikkeessa. Unelmoin vieläkin siitä.

Tarjoilijat vaihtui pari kertaa, mikä aina välillä ärsyttää. Muuten henkilökunta oli ystävällistä, ja ammattitaitoisia. Jokaisen annoksen kohdalla kerrottiin mitä lautasella on aika yksityiskohtaisesti. En sitten tiedä oliko se tässä tapauksessa hyvä vai huono asia. Koska odotukset olivat vähän liian korkealla tarjoilijan selostuksen jälkeen.

Pidän erittäin paljon japanilaisesta ja korealaisesta ruuasta, ja Gaijin ei tämän aterian jälkeen vakuuttanut. Illan päädyttyä lähdimme ravintolas lähes 250 € köyhempänä ja kieli vähän kihelmöi kaikesta suolasta.

Aina Tallinnassa käydessä ohitamme usein pihvipaikan, jossa on kadulla esillä isot kuvat pihvivalikoimastaan. Pari kuukautta sitten kävimme sitten kokeilemassa ensimmäistä kertaa: Goodwin the Steak House, Tallinn. Tuli otettua rib eye annos pippurikastikkeella. Seuralainen otti sama pihvi Talon kastikkeella.

Pihvi näytti vähän yksinäiseltä isolla lautasella, mutta paremman näköistä pihviä en ole kyllä nähnyt. Tarjoilija pyysi leikkaamaan pihvin ja tarkistamaan onko kypsyysaste sopiva. Siis miksi kaikissa pihvipaikoissa ei tehdään näin? Kaikkialla muuallakin maksaa se 25-30 € per pihvi ja 90% ajasta eteen tulee minun makuun liian kypsä pihvi. Otan siis aina mediumina.
Goodwinin rib eye pihvi tuli täydellisessä kypsyysasteessa. Leikkasin palan ja haistelin. Tiedättehän, harvoin ruoka maistuu yhtä hyvältä kuin tuoksuu, mutta tämä pihvi maistui täsmälleen samalta kuin miltä tuoksuikin: taivaalliselta.

Pihvin ystävät tietävät, että hyvää pihviä saadessaan tulee onnellinen olo. Niin tuli minullekin. Ja iloisesti sain tietää että Helsinkiinkin avattiin juuri Goodwin. Otin saman rib eye pihvin, sama seuralainen otti tällä kertaa ulkofilepihvin. Kastikkeiksi valittiin yrttikastike ja tattikastike. Talon kastike taitaa olla minun lemppari. Palvelu oli ystävällistä ja hyvää ellei jopa parempaa kuin Tallinnassa. Menua selailtaessa tarjoilija toi vadillinen raakoja pihvejä näytillä ja esitteli jokaista intoa uhkuen. Se oli mukava kokemus! :) Menu on täysin sama, hinnat tietenkin pikkasen korkeammalla. Ihan ilomielin maksan 30 euroa lihapalasta, kun tiedän tarkkaan etten saa parempaa mistään muualta.

Goodwinin motto: "The best steak you've ever tasted". Todellakin.

On tullut käytyä täällä useamminkin, kun sattuu olemaan lähistöllä. Lämpimästi suosittelen, jos haluaa nopeasti jotain hyvää vaikka esimerkiksi ennen leffaa.

Curryruuat ovat maukkaita, erityisesti punaiset curryt. Nuudelikeitot lämmittävät mukavasti ja tom yum gung keiton faneille suosittelen isoa annosta. Suosikkeina ovat kuitenkin kaikki ankka-annokset, niiden hinta-laatusuhde on aivan mielettömän hyvä!

Monet vierastavat paikan miljöötä, 'kioskin' pääkohderyhmä on luultavasti take-away asiakkaat. Baarijakkarat ympäröivät pientä luukkua keskellä Aikataloa, tunnelma on kuin Kiinassa tai Japanissa katuruokapaikoissa. Pidin itse ainakin kovasti. Tosin, jos haluaa istua pitkään juttelemaan niin en suosittele paikkaa. Paikalla syödessä muista tutustua kaikki neljään eri chilikastikkeeseen mitä on tarjolla pöydällä!

Lauantai-ilta, ja päätettiin mennä kokeilemaan jotakin paikkaa Tikkurilassa, missä ei ollaan vielä käyty. Eat.fi:n kautta löytyy Baari Keittiö Reino. Paikka on toisessa kerroksessa ja mukavan kokoinen sali on sisustettu erittäin kotoisasti. Ikkuna-boothit olivat niin houkuttelevan näköisiä, että menimme niihin istumaan. Vinkkinä se, että älköö menkö ainakaan niihin paikkoihin. Penkit ovat korkeita (ainakin tällaiselle pätkälle kuin minä), ja erittäin kovia huolimatta siitä että on istuinpehmusteita levitetty niihin. Niissä penkeissä ei kyllä mukavaa istuma-asentoa saa millään, saatikka sitten hyvää ruokailuasentoa (pöytä liian kaukana penkeistä).

Siinä loppuukin ne negatiiviset puolet. Lauantai-ilta oli hiljainen ainakin ruokapuolella. Ilmeisesti samaan taloon kuuluu baari/klubipuoli, josta kuuluukin vähän bassoa ruokapuoleelle saakka. Ei se hirveästi häirinnyt jos on hyvää seuraa. Tarjoilija oli rennon mukava, mutta asiallinen.

Nälkää ei ollut kamalasti, mutta 'Reiskan snadien' alla oleva hodari oli niin mielenkiintoinen, että oli pakko ottaa maistiaiseksi. Meille kahdelle pieni hodari leikattiin ystävällisesti kahteen osaan. 6 € oli kieltämättä aika hintava yhdelle pienelle hodarille, mutta maku oli kohdallaan niin ei ollut valittamista. Pääruuaksi otin Provencen broileria. Annokseen kuului tuhti broilerin reisirintaosa rapeineen nahkoineen, erittäin kermainen risotto ja maukkasta parsaa ja aurinkokuivattua tomaattia sekä pekonia. Koko komeus ui tummassa port-viinikastikkeessa. Kerrankin ravintolassa ei ollut liian suolaista ruokaa! Broileri oli yksi parhaimmista, paksukin rintapala ei ollut kuivaa. Mukava yllätys, että paahdetut vihannekset eivät olleet niitä mössöporkkanoita ja kesäkurpitsoja kuten niin monissa ravintoloissa on. Vaan vihanneksina toimi kuin grillissä tehtyä parsatankoja. Risottoa ja kastiketta oli reilusti, molemmat maistuvat herkullisilta. Seuralainen arposi sienestäjän lohen ja grillikyljen välillä, ja päätti ottaa kylkeä, vaikka on joutunut pettymään moneen kertaan eri ravintoloissa grillikylkeä ottaessa. Eteen tuli sitten valtava annos ylikypsää grillikylkeä, kaksi isoa luutonta palaa, johon on jätetty rohkeasti sitä hyvää kamaa eli läskiä. Maku oli kohdallaan, ja liha oli tosi mureata. Ranskalaisia oli reilusti ja vihersalaatti tuotti raikautta. Annokseen kuului myös Reiskan ketsuppi, ilmeisesti talon itse tekemä ketsuppi. Se oli mielenkiintoisen makuinen, mausteista ja voimakkaammin hapanta. Arvaisin, että se olisi tehty aurinkokuivatuista tomaateista. Se sopii hyvin ainakin grillikyljen kanssa.

Molemmat annokset maksoivat 18 €, eli lähes Helsingin keskustan hintoja. Mutta aina kun maksan keskustassa se 20 €, en läheskään aina saa näin maukasta ruokaa. Erittäin mukava yllätys oli löytää Reinon Tikkurilasta ja mennään varmasti uudestaan isommalla porukalla!