hamsteri_fl

Odottaisin mieluummin pöydässä. Etenkin kaupunkikierroksen jälkeen on mukava istahtaa alas ja odotella ruokaa vettä siemaillen, alkupalaleipää nakerrellen, eikö vain? Kun sen sijaan seisot tarjotin sylissä ruoankäryisessä jonossa ei tunnelma voi kauhean korkealla nousta - ainakaan nälässä.

Paikkahan on ihan siisti, uudehko kun vielä on ja hinnat kohdallaan.

Tomaattipasta oli ihan oolrait ja itse asiassa annoksesta riitti jopa kahdelle.

Konstailematon paikka, joka tarjoaa perinteistä pihvipainotteista ruokaa reiluina annoksina. Pääruokaan kuuluu salaatti tai alkukeitto ja kahvi. Seurueessa oli minun lisäkseni toinen ensi kertaa vieraileva ja kaksi kokeneempaa kävijää. Vakiovierailijat hehkuttivat paikkaa etukäteen, joten odotukset olivat korkealla. Alkusalaatti oli ihan perussetti salaattia, kurkkua ja tomaattia salaattikastikkeella. Jälkeenpäin ajatelleen keitto olisi ollut todennäköisesti parempi valinta. Otin vuohenjuustopihvin jossa oli punaviinikastiketta kuvauksen mukaisesti hieman savuaromilla höystettynä ja lisukkeena kermaperunat. Annokseni oli maukas ja plussaa siitä, että kastiketta oli riittävästi. Pieni miinus siitä, että pihvistä osa oli ihan aavistuksen sitkeää ja lautasella olleissa nokareissa porkkanapyreetä tms oli outo keinotekoinen sivumaku. Nirsonpuoleinen seurueen jäsen otti pippuripihvin ja oli oikein tyytyväinen ja hyvältä vaikutti myös minusta pienen maistiaisen perusteella. Jälkiruuaksi otin liekitettyjä banaaneja ja seuralainen talon mustikkajäätelöä, molemmat oikein oivia. Palvelu oli suht ystävällistä. Ruoka tuli pöytään varsin rivakasti, laskua jouduttiin odottelemaan pitempään. Kaiken kaikkiaan kokemus ei ollut ihan niin hyvä kuin etukäteishehkutus olisi antanut odottaa, mutta ihan jees. Paikka on pienehkö ja varsin suosittu, joten viikonlopulle kannattaa tehdä pöytävaraus jo viikkoa ennen.

Jos tiistaina Tampereella.
Rautatieasemalta suunnistaminen käy heikommassakin hapessa. Perinteinen Zarillon tiistaialennuspäivä huvittaa, mutta siksihän se juuri on koettava aina vaan ja uudestaan. Ehkä euroa halvempi pulla, tiistain lounasaika, pakkasessa jonottavat tamperelaiset. Mikäs sen mukavampaa. Asiallisesti istumaan ei mahdu kuin ensimmäinen puolikas, osa vie kotiin, joku syö seisaaltaan.

Rehellisesti sanottuna, tungoksessa (tiistai tai viikonloppu) paikan päällä nautittuna on enemmän fiilistä. Muina arkipäivinä paljon rauhallisempi meininki, hintahan kohtaa tiistairabateista huolimatta ostajan. Joskus kynttilänvalossa maanantaina saattaa jopa istua lähes yksin.

Kuuden-seitsemän euron investoinnilla eteen kiikutetaan kohtuuripeästi hyvinkin sofistikoituneella maulla luotuja bursalautasia, joissa on joku kulma johon tarttua. Pippuriburgerin lilluttaminen litrassa kastiketta on perusteltua. Se on sen juttu. Ranulankut ovat erittäin oolrait.

Jos puolikuivat ja -käsitellyt sämpylät olisivat edes jollain tasolla henkilökohtaisemman näköisiä, joku saattaisi puhua Suomen parhaasta hampurilaisravintolasta. Ei se nytkään kaukana ole.

Tyypillinen ei-japanilainen sushipaikka, yritys ratsastaa muodin mukana ja nopeasti laittaa pystyy "hieman sinnepäin" ravintola.

Sushi on välttävää, ravitola karu ja sisustus lähes muuttumaton, uutta ovat paperilyhdyt ja ulkomailta tutut sushiveneet- ja sillat. Chopsticksin ja Ravennan ajoista. Tarjoilija hieman hutiloi ja ei hallitse kohteliasta asiakaspalvelua. Kamalinta kuitenkin lienee epämääräinen "salaattipöytä" ja kiinalainen vihreä tee japanilaisen sijaan: Watami ei selvästi tiedä miten olla sushiravintola. Sushin ystäville vaikea ymmärtää on myös mm. limeä ja vihersalaattia nigirin päällä ja muita "kauniita" mutta makua haittaavia lisiä.

Kaikesta huolimatta Watami on tervetullut lisä Tampereelle, toivon että taso kohenee ja ravintola menestyy ja asiakkaat hyötyvät pienestä kilpailusta sushiravintoloiden välillä.

Pitkään samanlaisena säilynyt Antika on kuin aikamatka 80-luvun Tampereelle, jolloin ravintolassa pystyi tarjoamaan varovaisen kreikkalaista ruokaa. Annokset ovat reiluja ja maut ihan mukavasti kohdallaan. Perinteikkyys puhaltaa paljon henkeä paikkaan, joka ei tuollaisenaan välttämättä menestyisi nykypäivänä. Joidenkin asioiden ei yksinkertaisesti pidä muuttua.

Hieman yliarvostettua settiä.
OK maku, mutta hinta ei kohdillaan paikan yleistasoon nähden. Rasvaa käytetty niin että maistui suussa ja haisi vaatteissa vielä tunteja syömisen jälkeen. Tammelan lähiörasvamättö.

Vastoin ennakkohuhuja pääsimme ilta-aikaan melko nopeasti istumaan. Lista oli melko simppeli, lupaili kuvituksineen hieman enemmän kuin mitä pystyi toimittamaan. Henkilökuntaa ravintolassa oli paljon, mutta se ei ollut kovin aktiivista. Kokemus oli melko liukuhihnamainen.

Reinikan Tapas -annosta ei löydy varsinaiselta listalta, mutta tilaamalla sen saa. uusimmassa versiossa ravintola halusi ottaa kaiken irti sinne juuri hankitusta espanjalaisesta hiiligrillistä ja hiilivalkean maukas aromi leimasi jokaista annosta.
Alkupalana oli Bellota -kinkkua, jonka ravintola leikkaa lämpölapun alla siten, että liha lämpenee hieman. Pata Negra -possun hieno aromi tulee tällä tavalla mielestäni paremmin esiin. Kinkun kansa oli sopivan napsakasti keitetty vihreä parsa, joka oli viimeistelty hiiligrillissä.

Toiseksi annokseksi tarjottiin grillattua Chorizo -makkaraa, kampasimpukoita Salsa Verde -kastike. Basilikan ja oliiviöljyn lisäksi kastikkeessa maistoi anjoviksen. Kastike täydensi hyvin mietoa kampasimpukkaa ja voimakasta makkaraa.

Pääruokana oli kolmea erilaista grillattua lihaa: Karitsan kyljystä, Agnus -härän entrecote ja pihvihärän sisäfileetä. Lisäkkeenä oli grillattuja vihanneksia; munakoisoa ja paprikaa. Kaikki tuotteet oli valmistettu hiiligrillissä ja aromi ja rakenne olivat sen mukaisia.

Sommelier valitsi ruokaan sopivat viinit, eikä hänen valinnoissaan, eikä palvelualttiudessaan ollut mitään korjattavaa.

Tunnelma oli välitön ja reilu - ravintolassa tosiaan viihtyi.

Salud on lounaspaikkana hieman hintava, vaikka salaattipöydän sisältyminen lounaaseen onkin ehdoton bonus. Ruoka on todella hyvää, palvelussa on joskus ollut korjattavaa (varsinkin jos paikkaan on tullut farkuissa ja t-paidassa pukusetin sijaan).

Kävin viikolla syömässä salaattiannoksen (toki käynyt ennekin) ja hyvin maistui. Annoksen saa koota mieleisekseen, joten se voi olla erilainen joka kerta. Ruokailu täällä sopii hyvin ostoskierroksen lomaan, kun nälkä yllättää. Täällä on hyvä pitää myös pieniä palavereita kahvikupposen äärellä, tosin tähän on ilta-aika parempi, koska päivällä todellakin on paljon lapsiperheitä.