4514k45

Aivan loistava konsepti, jonka soisi levittäytyvän ainakin Länsi-Helsinkiin ;).

Taannoin tuli alueella asuneena käytettyä Chinamanin palveluita säännöllisesti, mutta nykyisin joutuu keksimään tikusta asiaa seudulle, jotta pääsee täällä vierailemaan.

Nuudeliannokset ovat täällä ehdotonta parhaimmistoa. Tulisuudesta huolimatta maut erottuvat ja raaka-aineet ovat tuoreita.

Näitä lisää!

Tulinen on tulista!

Sichuanilaiseen keittiöön erikoistunut Mei Lin on tervetullut lisä aitoja etnisiä makuja tarjoavien ravintoloiden joukkoon.

Seurueemme nautti dumplingeja, munakoisoa ja porsasta valkosipulikastikkeessa, dandan nuudeleita sekä ribsejä chilin kera. Kaikki annokset olivat varsin maukkaita eikä valmistuksessa ole yritetty mukailla niitä suomalaiseen makuun sopivaksi, kuten niin monessa muussa kiinalaisessa ravintolassa.

Palvelu oli vähän ujoa ja kielimuurin takia annosten tarkempaa sisältöä voi olla vähän hankala selvittää.

Listan tulisuusmerkintöihin kannattaa suhtautua kunnioittaen, sillä täällä tulinen on tulista. Ensi kerralla pitääkin sitten testata hotpot.

Wow-efekti jäi puuttumaan.

Nautimme kaverini kanssa ravintolan nimikkomenun. Alkuun tuotiin lohisashimi rapukeksillä ja soijamajoneesia. Tästä ei oikein jäänyt mitään mieleen hyvässä eikä pahassa. Toisena nautittu siikasashimi valkosipuli-chilikastikkeessa oli jo huomattavasti parempi. Kolmas kerta ei totta sanonut tällä kertaa, sillä friteeratussa pehmeäkuorisessa taskuravussa maistui lähinnä friteeraus, mikä sinänsä oli hyvä, mutta rapua jäin kaipaamaan. Menun kohokohta olikin seuraavana saapunut yakiniku-tyyppinen kuumalla kivellä itse valmistettava marmorihärkä ja tryffeli- chiliponzu. Maku oli erinomainen, vaikkakin marmorointia ei lihassa ollut juuri havaittavissa. Tässä vaiheessa alkoi tosin hieman pelottaa, kuinka nälkä lähtisi, kunnes haudutettua possun kylki "tulisessa" liemessä tuli vuoroon. Vaikka kylki oli ihan mureaa, oli se kuitenkin pienoinen pettymys. Parempaa vastaavaa olen esim Hokussa saanut. Jälkiruokana ollut suklaakakku ja kookos-chilijäätelö jätti ihan hyvän maun jälkeensä.

Palvelu oli sitä, mitä viiden tähden hotellin yhteydessä olevalta ravintolalta odottaakin. Useampi tarjoilija kävi pöydässämme ja kaikki olivat erittäin ystävällisiä ja huomioivia olematta kuitenkaan turhan muodollisia (koska mekään emme olleet).

Kaiken kaikkiaan vierailu oli hyvä kokonaisuus, mutta hintaluokassaan keskinkertainen.

Vähän arvosteluista paistaa läpi vertailukohtien puute.

Olen paikassa useita kertoja vieraillut syystä että tämä on kuitenkin Konalan paras ravintola. Jonkin verran on taso kuitenkin vaihdellut varsinkin mukaan otetuissa annoksissa. Parhaimmillaan on kyllä ruoka ollut perus suomikiinalaista parempaa, mutta jotkut huonommat tilaukset laskevat tässä hieman arvosanaa.

Hyvää täällä on pääsääntöisesti lihojen ja kanojen kypsyys sekä kantonilaiset klassikot, kuten kevätrullat. Ne osataan valmistaa hyvin. Toisaalta listalla on turhaan sellaisia sìchuānilaisia ruokia kuten mápó tòfu, joka on aika kaukana siitä, mitä sen pitäisi olla. Jotenkin kaipaisi näissä paikoissa enemmän rohkeutta tehdä ruokaa oman maan perinteisten makujen mukaan eikä mukauttaa niitä samaan massaan kuin muut.

Se missä tämä on omaa luokkaansa muihin kiinalaisiin ravintoloihin on palvelu, mikä on poikkeuksellisen ystävällistä. Kielitaidon puute ei juuri haittaa, kun asiakas huomioidaan kuten täällä.

Vinkkinä ravintolalle: Ottakaapa kokeiluksi noihin kuukausitarjouksiin joku erikoisempi ruoka ilman että sitä yritetään mukauttaa suomalaiseen makuun

Master Chefien kokoontumisajot?

Entuudestaan oli tiedossa, että kaksi entistä Master Chef -kisaajaa pitävät paikkaa, mutta tiskin takana näyttikin olevan myös kaksi kisaajaa nykyiseltä kaudelta.

Laadukkaita lounasravintoloita on harvassa ja se näkyi Social Foodissa, sillä vapaata pöytää joutui jonkin verran odottamaan. Ensimmäistä kertaa vierailessa oli tietty velvollisuus testata paikan erikoisuus, itse tehty makkara, mikä osoittautui kyllä hypen arvoiseksi. Lisukepöydän antimet olivat myös keskivertoa laadukkaammin valmistettu puhumattakaan leivästä mikä oli erinomaista. Ihmetyttää vain, miksi tällaiseen paikkaan, minne ei tahdo edes löytää, perustetaan lounasravintola? No nyt kun tietää paikan, niin kyllä tänne pari kertaa kuussa Itä-Pasilastakin lounaalle ennättää.

Taso vaihtelee.

Useita kertoja olen täältä sushia hakenut ja jonkin verran tuntuu taso vaihtelevan. Joskus kiireessä on kalat leikattu ja sushit kasattu vähän sinne päin ja puikoilla syömisestä ei tahdo tulla oikein mitään. Enimmäkseen on kuitenkin ollut kelposushia tarjolla. Ehdotonta plussaa nigireissä on kalojen koko, missä ei pihtailla, vaan mennään Japanin malliin.

Palvelu on viileän asiallista. Vaikka itse en mitään sirkustemppuja odotakkaan palvelutapahtumalta, voisi välillä edes vähän hymyä vilauttaa.

Ei ihan Umeshun veroista, mutta keskiverto sushibaaria parempi.

Yksi Suomen parhaista etnisistä ravintoloista, missä olen käynyt.

Thaimaalaisia ravintoloita on tässä maassa toista kymmentä tullut testattua ja Helsingin Lemon Grassit, Thai Orchidit ja Tuktukit kohtasivat nyt kyllä voittajan.

Ne vain on ne pienet asiat, mitkä erottavat loistavat kokit hyvistä. Paikka on myös hyvä esimerkki siitä, ettei hyvän ruuan tarvitse maksaa maltaita.

Paikka on ilmeisen suosittu ja pöytävaraus kannataakin tehdä, jos täällä haluaa vierailla. Erityiskiitos vielä ystävälliselle tarjoilijalle, joka suostui ottamaan seurueemme "pikaruokailulle", vaikka aikaa oli vain 45 min ennen seuraavaa varausta pöytäämme.

Ihan syystä olisi Michelinukkojen syytä päivittää ravintoloiden arvostelukriteereitään.

Ei silti etteikö Mange Sud olisi ihan kelporuokala, mutta kyllä tästä pitäjästä löytyy liuta paikkoja, joita suosittelisin ennen tätä.

Kävimme neljän hengen kaveriporukalla nauttimassa Menu Mediterraneanin (ilmeisesti joku Grouponin diili). Alun kampasimpukat olivat oppikirjan mukaan valmistettu, mutta vähän pliisuksi jäi lisukkeet.

Pääruoan ankkaconfit oli menun parasta antia ja annos oli kokonaisuutena varsin onnistunut. Juustojen lisänä ollut hilloke toimi ihan onnistuneesti juustojen kanssa. Jälkiruokana olleessa cannolissa kuori oli ehkä hieman paksu ja muutenkin annoskoko oli hieman suuri (en tosin ole erityinen jälkkäreiden ystävä).

Kaiken kaikkiaan ihan miellyttävä ruokailukokemus, mutta jotenkin odottaisi paikan erottuvan enemmän, jos kerran punakantisessakin mainitaan.

Joulukuussa tuli testattua listan erikoisuus kokonainen sian pää. Vertailupohjaa on vaikea sanoa, koska tilaisuudet syödä vastaavaa herkkua ovat aika vähissä, mutta erinomaiseltahan tuo maistui. Puhtaat, selkeät maut ilman turhaa yliyrittämistä. Mukava lisä oli myös, että kokki / keittiömestari tuli pöytään esittelemään pään osat.

Alkuun nautittu poro antoi myös lupauksia, että paikassa pitäisi käydä uudemman kerran. Ruuan laatu on kyllä yksi kaupungin parhaista ja hinta/laatusuhde vastaavan tasoisia paikkoja parempi.

Sellainen varoituksen sana vielä sian päästä, että kahdelle tuo on alkuruokien kera kyllä melkoisen iso urakka syötäväksi.

Valitettavasti en ole päässyt kuin kahdesti nauttimaan Patronan herkuista.

Tovi on jo vierähtänyt viime kerrasta, mutta koska vasta aloin näitä arvioita omalta osaltani kirjoittelemaan, niin pakkohan se jotain on mainita yhdestä parhaista paikoista, missä on tullut käytyä.

Useasta arviosta onkin tullut jo esiin autenttinen meksikolainen ruoka ja pöydän saamisen vaikeus. Jälkimmäinen onkin suuri harmi, sillä täällä olisi tullut käytyä varmaan kymmenisen kertaa, jos joka yrittämällä olisi sisään päässyt.