Aymee

Syö! -viikoilla testasin 10 euron hintaan 13 palan vegesushiannoksen. Oikein hyvää oli. Ruoka maistui tuoreelta ja wasabissa oli kunnon potkua. Hieman nälkä minulle kuintekin jäi, joten palaan luultavasti vain lounasaikaan tai seuraavan alennuksen sattuessa kohdalle – muuten hinta on hieman liian korkea.

Tiloista ja palvelusta minulle jäi positiivinen kuva. Kalusteet olivat siistejä ja moderneja, värimaailma hillityn tyylikäs, kaikkialla oli puhdasta ja tunnelma oli hyvä. Asiakaspalvelu oli ripeää ja ystävällistä.

Kiposta saa sandwichejä – who knew? ! Olen töissä keskustassa, ja vaihdan kyllä jatkossa kiireessä ostetut Picnic- ja Subwaypatonkini Kipon leipiin. Kävin ystäväni kehotuksesta nappaamassa mukaani avokado-tomaatti-pestoleivän mozzarellalla, ja se oli aivan mahtava. Kympin tarjoushinnalla sai leivän lisäksi mukaan ison mehun. Valitsin appelsiini-mango-omenamehun, joka oli todella hyvää.

Ainoana moitteena: tuoreita ainesosia mainostavan paikan kyltissä lukenut tomaatti osoittautui puolikuivatuksi, ja siitä en valitettavasti pidä. Sen sai kuitenkin helposti poistettua, ja kun seuraavana päivänä kävin hakemassa samanlaisen leivän, sinne tarjouduttiin laittamaan tomaatin sijasta lisää avokadoa. Ei huono.

Parastahan tässä paikassa on ainesten tuoreus. Mehut tehdään tuoreista luomuhedelmistä, jotka pilkotaan ja sekoitetaan vasta tilauksen jälkeen. Leivätkin ovat suurimmaksi osaksi täynnä tuoretta kamaa. Paikan heikkous on palvelu. Työntekijöillä on jatkuvasti kiire (jonoa oli asioidessani jossain vaiheessa yli kymmenen ihmisen verran), joten ymmärrettävästi he eivät ehdi palvella kaikkia pitkään. Hymyily ja kohteliaasti puhuminen eivät kuitenkaan olisi pahitteeksi kiireisimpinäkään hetkinä.

(Suomesta saatava jogurttijäätelö ei ole makuuni, siispä en ota sitä huomioon tässä arvostelussa. Se on kokemukseni mukaan Kipossa aivan yhtä hyvää/pahaa kuin muissakin vastaavissa mestoissa.)

Aivan loistavaa ruokaa. Tämä on harvoja nepalilaisia, joita olen kuullut kehuttavan yhtä paljon kuin Töölön Mountainia, joten olihan sitä pakko kokeilla. En pettynyt.

Ystävänpäivänä kello 22 paikka oli lähes tyhjä. Tarjoilijat ystävällisiä; varmaan mukavaa, kun asiakkaita ehtii palvella ajan kanssa. Tunnelma ihan okei, sisustus normaali intialais-/nepalilaisravintolatyylinen, eli ei mikään erityinen. Ruoka parasta nepalilaista, jota olen Helsingissä syönyt. Otin Paneer Tikka -annoksen (ekstratulisena), enkä keksi mitään moitittavaa. Kastike oli tuhtia ja maukasta, vihannekset tuoreita ja paneer-juusto pehmeintä, jota olen ravintolassa saanut. Naan-leipä myös erinomaista. Seuralaiseni otti Shahi Paneer -annoksen, ja kehui ruokaansa kovasti.

Poikkean varmasti uudestaan, vaikka paikka onkin pitkällä normaaleista kulkureiteistäni. Etenkin kun ottaa huomioon, että tässä mestassa annokset ovat useita kaupungin muita samanhenkisiä ravintoloita isommat – ja hinnat halvemmat.

"Kantiskiinalaisessani" Happy Gardenissa on ainoastaan yksi ongelma, ja se on epätasaisuus. Paikassa on kaksi kokkia, joista toinen (iloinen ja pyöreäposkinen) on aivan loistava ja toinen (ilmeetön ja laiha) verrattain huono. Silloin kun parempi kokki on duunissa, ruoka on loistavaa. Tuoretta ja maukasta ja viiden palkin arvoista. Toisen kokin pöperöille antaisin arvosanaksi kakkosen. Onneksi asiansa taitava tyyppi on töissä huomattavasti useammin. Rafla ei ole sisustukseltaan mikään erityinen, mutta viihtyvyyttä lisää ripeä palvelu ja avulias henkilökunta. LIsäbonus: olen kasvissyöjä ja olen syönyt tässä paikassa montakymmentä kertaa, mutta en vieläkään ole onnistunut kyllästymään vegevalikoimaan.

Ihan menevää nuudelipöperöä. Syön Tamarin-ketjun ravintoloissa yleensä nuudeliruokia, sillä riisiruoat ovat tuottaneet pettymyksen pariin otteeseen. Sunday Noodles -annos on lempparini. Se on todella suolainen ja rasvainen, siispä käynkin täällä vain silloin, kun sellainen himottaa. Mutta silloin kun himottaa, harva asia tyydyttää paremmin.

Ravintolan ainekset ovat perushyviä. Vihannekset eivät kuitenkaan aina ole kovin tuoreen oloisia. Tofu on 50–50, välillä todella hyvää ja välillä täysin ala-arvoista. Paikassa käytetään nimittäin kuivattua tofua, joka ruoanlaiton yhteydessä nesteytetään uudelleen, ja hiemankin laiska/osaamaton kokki jättää sen helposti nahkeaksi ja puolikuivaksi. Ilman tätä ongelmaa ruoka saisi minulta Suosittelisin-arvosanan.

Ravintola on siisti ja kauniisti sisustettu. Palvelu on paikan ongelma. Ei suoranaisesti törkeää, mutta hiljaista ja hymytöntä. Kovin mekaanista. Asiakkaana haluan tuntea, että olen tervetullut vieras, ja täällä en tee niin. Siispä totean, että Late Lunch -aikaan (arkisin 14–18), jolloin ruoka maksaa 11€, ja Syö!-viikkojen aikana annokset ovat hintansa arvoisia. Mutta neljää–viittätoista euroa en rupeaisi tästä ruoasta maksamaan. Euron vesi on turha lisä hintaan.

Eksyin tänne kaikkiruokaisen kaverini kehotuksesta, kun hän mainitsi, ettei ollut koskaan syönyt parempaa kasvisruokaa ravintolassa. Enkä kyllä pettynyt – paikassa tarjoillaan todella maukasta, monipuolista ja ennen kaikkea tuoretta ruokaa. Ja koska annokset hinnoitellaan punnitsemalla, ei hintakaan ole paha, jos täyttää lautsensa muullakin kuin lämpimillä (eli painavilla) ruoilla. Mikä ei siis ole ongelmallista, sillä erilaisia salaatteja ja tahnoja on kymmeniä.

Jälkiruoat olivat minulle pienoinen pettymys. Seurueessani ne jakoivat mielipiteitä: puolet rakastui, puolet ei. Halvan koostumus oli outo ja porkkanakakku olisi voinut olla makeampi. Raakasuklaa–kookosruudut kuitenkin pelastivat tämänkin osan ateriasta.

Palvelu ja sisustus eivät olleet erityisiä, mutta eipä tämä paikka mikään illallisravintola olekaan. Meidän kaveriporukalle se sopi erinomaisesti maanantai-illan nälkää tyydyttämään. Aion ehdottomasti käydä uudestaan!

Olipa kyllä pahaa sushia. Otin mukaan 12 palan vegevalmisannoksen ja ekstrana vielä avokadonigirit. Riisissä maistui etikka liian selkeästi, eivätkä kasviksetkaan olleet hyviä. Suurin pettymys oli paprikanigiri, jonka päällä oli etikkaista purkkipaprikaa (sellasta, jota saa useimmassa kebabpitseriassa, jos erehtyy tilaamaan paprikaa). Ällöttävää. Avokadokin oli aivan raakaa. Muut kasvikset eivät suoranaisesti olleet pahoja, mutta eivät toisaalta myöskään maistuneet miltään. Kun tämän vielä yhdistää valjuun soijakastikkeeseen ja täysin potkuttomaan wasabiin, on huono ruokailukokemus väistämätön. Ja hintakin oli todella kova. En mene takaisin muuten kuin pakon edessä.

Elämäni kauhein pasta-annos. Mutta aloitetaanpa vaikka siitä positiivisesta. Tarjoilijat olivat ystävällisiä ja itse ruokailutila oli siisti (paikka on tosin kirjoittamishetkellä ollut auki vasta viikon, joten sitä sopisi toivoakin). Tunnelma raflassa oli juuri sellainen, kuin ostoskeskuksessa sijaitsevassa ruokailupaikassa nyt voi olettaa olevan.

Mutta sitten siihen negatiiviseen – eli ruokaan. Kokeilimme kaverini kanssa paikan vuohenjuustopastaa. En rehellisesti keksi siitä MITÄÄN hyvää sanottavaa. Pasta oli ylikypsää, kastike valmiiksi tehtyä (siitä ei siis voinut poistaa mitään ainesosia) ja todella mautonta, vuohenjuustokiekko oli pienin, jonka olen ravintolassa ikinä nähnyt (paksuudeltaan alle sentin) ja annoksen päällä olleet parmesanlastut maistuivat – liioittelematta – muovilta. Kaiken kukkuraksi koko annos ui öljyssä. En kyennyt syömään siitä kuin murto-osan, ja minä en yleensä ravintoloissa jätä ruokaa syömättä. Annokseen sisältyy pääruoan lisäksi ciabattaa, mutta leivät eivät ole tuoreita vaan puolivalmiit tuotteet paistetaan valmiiksi paikan päällä. Samanlaista saa siis lähimarketistakin. En maksaisi tuollaisesta annoksesta penniäkään. En mene uudestaan lähistöllekään, ja suosittelen, että muutkin kiertävät paikan kaukaa.

Helsingin keskustassa saa useimmissa paikoissa pulittaa aivan järkyttäviä hintoja todella köykäisistä salaateista. Mutta Factorysta lähtee kympillä mukaan oikein runsas ja maittava kokonaisuus, johon siis saa valita kaikki rakennuspalikat itse. Salaatin raaka-aineet ovat tuoreita ja niitä saa tarpeeksi. Iltatöitä tekevänä paikka on useasti pelastanut kello kuuden "lounas"taukoni. Ainoana miinuksena mainitsisin annosten kokoerot. Jos salaatteja kokoaa kaksi eri ihmistä, minun salaattini on usein ollut aivan eri suuruusluokassa kuin lounasseurani annos – välillä siis huomattavasti pienempi, välillä paljon isompi. Salaatit täyttävät kyllä koosta riippumatta, mutta jonkinmoinen standardikoko olisi silti valttia, ettei iske turha annoskateus. Ravintola itsessään on on siisti ja moderni, vaikkakaan ei erityisen tunnelmallinen. Palvelu pelaa.

Late lunch -tarjouksella saa melkein kaikkea listalta hintaan 10 euroa. Se houkutteli minuakin koittamaan thaimaalaista ravintolaa ensimmäistä kertaa. Annokseni (tuliset riisinuudelit kananmunan, vihannesten ja tofun kanssa) oli pääasiassa oikein hyvä. Nuudelit olivat hyvin keitettyjä ja paistettuja ja kastike oli maukasta. Valitettavasti tofu oli kumista ja mautonta, mistä iso miinus. Riisiruokaa tilanneet tuttavani olivat sitä mieltä, että annokset muistuttivat todella paljon kiinalaisen ravintolan ruokia. Seurueesta ne, jotka tilasivat nautaa, totesivat lihan olevan sitkeää. Palvelu oli perusystävällistä ja tunnelmakin ihan miellyttävä, joskaan ravintola ei ollut kovinkaan mieleenpainuva. Annan paikalle uuden mahdollisuuden, mutta jatkossa vältän kyllä tofuruokia.