BrutalTruth

Ei valitettavasti täyttänyt odotuksia. Toiveissa oli saada laadukasta, maistuvaa italialaista pizzaa. Pizzat oli ihan huolella tehtyjä ja hyvännäköisiä, mutta yllättävän mauttomia ja tylsiä. Kitkerät mustat oliivit olisi syytä vaihtaa kalamata-oliiveihin tai edes vihreisiin vastaaviin. Vaikkei pizzoja kuulukaan tunkea täyteen tavaraa niin yksi ilmakuivattu kinkkusiivu isossa pizzassa on mielestäni kyllä liian vähän. Ja kuten ainakin yhdessä edellisessä arviossa oli huomautettu, niin pizzojen juustossa on jokin outo sivumaku joka tekee pizzaan epämiellyttävän, muovisen maun. Pohjakaan ei mielestäni ollut paras mahdollinen vaan jotenkin leipämäinen ja ehkä myös hiukan liian paksu.

Pöydät olivat pyyhkimättä ja täynnä likaisia astioita, vaikka ravintolassa ei ollut mitenkään ruuhkaista. Paikalla ei kuitenkaan tainnut olla kuin yksi tarjoilija joten kiirettä tuntui piisaavan. Palvelu oli kuitenkin tästä huolimatta nopeaa ja erittäin ystävällistä, siitä lisäpisteitä. Paikan lasagnea on näköjään kehuttu, ehkä joku kerta voisi mennä vielä sitä kokeilemaan.

Olimme menossa sunnuntaina 11 hengen seurueella Siltaseen brunssille. Näin isolle porukalle olimme luonnollisesti hyvissä ajoin etukäteen varanneet puhelimitse pöydän. Paikalle saavuttuamme saamme kuulla että pöytää ei olekaan varattu, ei heillä ole merkintää tällaisesta varauksesta. Jouduimme siis ensin odottelemaan 30 minuuttia että täpötäydestä salista vapautuu sen verran pöytiä että seurueemme pääsee istumaan.

Tiskiltä tilaukset, tiskin päädystä kahvia sekä leipäpöydästä leipää ja pöytään odottelemaan. Siinä vaiheessa kun ruokia oli odoteltu 50 minuuttia päätimme kysyä tiskiltä että onkohan meidänkin tilaukset mahdollisesti joskus tulossa. Muihin pöytiin, joihin oli tullut asiakkaita vasta huomattavasti meidän tulon jälkeen, tilauksia kannettiin kyllä välillä mutta niihinkin varsin satunnaisesti. Tarjoilija pahoitteli asiaa ja tarjosi pullon kuohiviiniä hyvitykseksi ja sanoi että 5-7 minuutin päästä saamme annokset. Noh, yhdestä kuoharipullosta kaataa sen kuusi lasillista joten nopeasti se hyvitys 11 hengen kesken jaettiin. Tarjoilijan lupaama 5-7 minuuttia oli valitettavasti sekin vielä liikoja luvattu. Välillä ajattelimme hakea lisää leipää mutta leipäpöydästä oli sekä tumma leipä että voi loppu. Erikseen pyytämällä voita tuli pari pientä kuutiota lisää mutta tummempaa leipää ei.

Ensimmäiset annokset saapuivat reilun 10 minuutin päästä tiedustelusta ja loppuja annoksia jouduimme odottamaan vielä 15 minuuttia lisää. Kokonaisuudessaan viimeisiä annoksia odotettiin yhteensä siis n. 1 tunti 20 minuuttia. Kun annokset viimeinkin olivat pöydässä menin hakemaan lisää kahvia ja mehua. Kumpaakaan ei ollut, molemmat kahvipannut loistivat poissaolollaan ja koko appelsiinimehun astia oli myös otettu pois. Ei muuta kuin ilman juomia takaisin pöytään syömään, onneksi pöydässä olleessa vesikannussa oli vielä tilkka jäljellä.

On varsin vaikea ymmärtää miten annosten valmistamiseen saatiin kulutettua niin valtavasti aikaa koska juuri mitään valmisteltavaa niissä ei ollut: Berlin Brunchissa oli kaksi (2) paistettua pikkumakkaraa ja kaksi (2) pientä sormustimen kokoista munakasta. Muuten annos koostui pääasiassa valmisleikkeleistä ja pilkotuista vihanneksista. NYC Brunchissa paistettavaa nyt oli hampurilaisphveineen, pekoneineen ja kananmunineen hiukan enemmän mutta vastaavan annoksen saisi missä tahansa muualla viidessä minuutissa. Ruoka oli sinänsä ihan OK, mutta koostui pääosin valmiista pakettitavarasta joten ei se nyt mitään kovin erikoista ollut. Ei ainakaan 14 euron arvoista. Leivät oli hyviä mutta nekin tulee käsittääkseni jostain ulkopuolisesta leipomosta.

Ruokailu oli siis kaikin puolin erittäin suuri pettymys mikä on suuri harmi koska tilana ja sisustuksensa puolesta Siltanen on viihtyisä ja persoonallinen paikka. Tällä hetkellä Siltanen on kuitenkin pelkästään hukattua potentiaalia.

Kahden käyntikerran perusteella voidaan todeta että Kannaksessa on erinomainen ruoka ja homma toimii niin kauan kun ravintolassa on korkeintaan puolitäyttä. Kun asiakkaita on enemmän niin homma hajoaa täysin ja sekä ruokaa että laskua saa odotella melkein tunnin kumpaakin. Palvelu on kuitenkin ollut asiallista ja ystävällistä kummallakin kerralla.

Kannaksessa se tärkein, eli ruoka on kohdallaan. Nyt vaan riittävästi henkilökuntaa taloon ettei hyvä ruokailukokemus pilaannu liiallisella odottamisella!

Sympaattinen pikku kinkkilä Sörkan metroaseman läheisyydessä. Paikka on melko pieni ja puitteiden perusteella ei osannut odottaa kovin kummoista ruokakokemusta. Mutta mitä vielä: lounasruuat ovat oikein hyviä ja ennen kaikkea aidon kiinalaisen keittiön makuisia. Selkeää eroa näihin perussuomikinkkilöihin, siis. Ruoka on suorastaan petollisen hyvää koska reilun kokoiset annokset tulee yleensä imuroitua viimeistä pisaraa myöten.

Loistavaa ruokaa, ystävällinen palvelu ja viihtyisä sekä siisti ravintola. Itse tehdyt kastikkeet sekä chilitahna ovat kerrassaan herkullisia. Ruokalista on suppeahko, mutta siihenkin on kuulemma tulossa lisää vaihtoehtoja. Hintatasoltaan selkeästi muita kebab-paikkoja korkeampi, mutta Rollhousen rullat ovat myös valovuosia peruskebabeja edellä.

EDIT: Nyt lukemattomien käyntikertojen jälkeen oli pakko päivittää hinta/laatusuhdetta pykälä ylöspäin.

Brunssin tarjonta on hyvää jos sitä vaan ehtii saamaan. Jos brunssi jatkuu kello 14:00 saakka, niin ei ole hyväksyttävää että tarjoiltavat ainekset alkavat loppumaan jo ennen kello 13:00. Käyntikerralla riisipiirakat loppuivat ensimmäisenä, onneksi niitä ehti saamaan edes yhden ennen ei-oota. Mainostettua munakastakaan en löytänyt; liekö sitä ollut tarjolla ollenkaan. Lisäksi mm. mehukannut olivat jatkuvasti tyhjänä, ilmeisesti paikalla ei ole tarpeeksi henkilökuntaa korvaamaan tyhjiä astioita täysinäisillä.

Leipäpöytään olisi hyvä saada muutakin tarjontaa kuin pelkkää vaaleaa peruspaahtoleipää, etenkin niitä tilanteita varten että riisipiirakat loppuvat kesken tarjoilun. Myös keitetyt kananmunat olisi asiallinen lisä, eritoten sen kesken loppuneen (?) munakkaan tilalle, mutta muutenkin.

Se mitä brunssista sitten löytyi, olikin lähes kaikki erittäin hyvää: juustoa oli kermaista, leikkele oli parempaa naudanleikkelettä, croissantit maistuvia, hyvää makkarapaistosta jne. Aterian kruunasi herkulliset rahkamunkit joita olisi voinut vetää vaikka kuinka monta, neljännen jälkeen oli kuitenkin pakko laittaa jarru päälle. Myös brunssiin kuulunut kuohari maistui parempilaatuiselle kuin mitä yleensä vastaavissa on tarjolla. Ainoastaan leipäpöydällä ollut jogurtti maistui pahalle, ihan kuin päiväys olisi siitä jo mennyt.

Primulan brunssin tarjonta on siis hyvänmakuista, mutta kokemusta haittasi tyhjät kipot ja kesken loppuneet ainekset. Hommasta saakin huomattavasti paremman seuraavilla yksinkertaisilla parannuksilla:
1) Riittävästi ruokaa keittiöön, ettei tarjoiltavat lopu kesken
2) Riittävästi käsipareja saliin täyttämään niitä astioita

Persoonallinen Cella. Menneisyyteen jämähtänyt Cella tarjoaa aikamatkan 70-luvulle. Sisustus on suoraan kuin Kaurismäen elokuvista. Palvelu on pääosin ystävällistä mutta myös arvaamatontakin; etenkin eräällä kokilla on varsin värikäs tapa puhua asiakkaille mikä saattaa vaikuttaa epäystävälliseltä mikäli asiaa ei ennakkoon tiedä. Koskaan en kuitenkaan koe saaneeni Cellassa huonoa palvelua, päinvastoin.

Cellassa on tullut vierailtua kymmeniä kertoja ja joskus on ollut heikomminkin sujuneita iltoja (ruokaa/laskua on joutunut odottamaan, pääruoka tullut ennen alkuruokia jne), mutta pääosin homma on kuitenkin toiminut hyvin. Yksi asia Cellassa ei sen sijaan ole pettänyt koskaan: ruoka. Paikan klassikkoannokset toimivat aina, etenkin Stadin silakat sekä Vorschmack ovat kerta toisensa jälkeen olleet kerrassaan loistavia. Ja parasta koko paikassahan on jo legendaarisen maineen saanut Cellan muusi.

Cella on tyyliltään karkeahko mutta asian sisäistettyään tämä on sellainen paikka jossa haluaa käydä uudelleen ja uudelleen, pelkästään jo tasalaatuisen ja hyvän ruuan vuoksi. Voisin tähän lopuksi siteerata Helsingin Sanomien otsikointia: ”Älä ikinä muutu, Cella!”

Kävimme isommalla seurueella katsomassa "The Beatles Forever"-esityksen. Sali jossa esitys ja ruokailu tapahtui oli hieno ja tunnelmallinen. Valitettavasti itse ruoka ei ollut kovin kehuttavaa.

Alkuruokana tarjoiltu maa-artisokkakeitto oli suolatonta ja muutenkin mautonta. Pääruokana oli läpikypsäksi ja täysin kuivaksi paistettu pippuripihvi. Ymmärrän kyllä, että kun tarjoillaan pihviä isommalle porukalle niin kypsyyden suhteen ei välttämättä ole valinnan varaa ja monet tykkäävät jostain kumman syystä enemmän kypsästä kuin medium-pihvistä, mutta joku raja täytyy olla jo sillä kypsyydelläkin. Konjakkikermakastike oli ihan peruskermakastiketta ilman konjakin makua. Jälkiruokana ollut mustikkaparfait oli sinänsä ihan hyvää ja pelasti ruokailusta sen mikä pelastettavissa oli.

Tarjoilu oli sujuvaa, nopeaa ja ystävällistä. Samoin illan esitys oli ihan hyvä. Harmi ettei tarjoiltu ruoka päässyt samalle tasolle.

Erittäin viihtyisä ja tunnelmallinen pikku kahvila Tikkurilan ytimessä. Palvelu on todella ystävällista ja pöytiintarjoilu on hieno juttu. Taustamusiikkina soi pehmeä jazz joka korostaa viihtyvyyttä ja kiireettömyyden tunnetta entisestään. Hintatasoltaan korkeahko, mutta annokset ovat myös maukkaita ja näyttäviä.
Cafe Bouillonista saa luksusta arkeen.

Yhdeksän ruokalajin menu oli aivan uskomaton. Todella mielikuvituksellisia sekä jännittäviä annoksia, niin visuaalisesti kuin makumaailmansakin puolesta.

Ehdottomasti yksi parhaista ravintolakokemuksistani.