antselmi

Sukeltelu Tampereen ravintolamaailmaan jatkuu. Täältä luettujen arvostelujen perusteella teimmä pöytävarauksen etukäteen - ja kannattihan se.

Pahaksi onneksi julkiset kulkuneuvot nakkasivat meidät 15minuuttia ennen ravintolan avaamista etuovelle. Pakkasta oli helvetillien lukema, joten ulkona kärvistely ei oikein hotsittanut. Vaan ovihan oli somasti auki - eikun sisälle lämmittelemään. Meidät otti vastaan erittäin ystävällinen henkilökunta, joka kehotti aineellistamaan takian narikkaan ja painamaan puuta. Juomatilaus otettiin suoraan prosessiin ja kahta minuuttia myöhemmin olikin jo nenän edessä tuopposta ja siideriä. Ja edelleenkin oli 10 minuuttia viralliseen avaamisaikaan.

Ravintolansalissa näkyy patina ja ajan hammas on sitä päässyt nakertamaan - ei kuitenkaan pahasti. Enemmänkin tykkään tällaisista omaleimaisista paikoista. Ravintolasta noutorukana annoksensa hakenut vanhempi herrasmies sai sivusta seurattuna todella sydämellistä palvelua. Muistuteltiin liukkaasta pihasta ja kyseltiin kuulumisia.

Tilauksia käytiin utelemassa meiltä parikin kertaa ennen kuin pääsimme konsensukseen eineistä. Kyselyistä ei kuitenkaan tullut hoputtava tunne. Listaan oli merkitty tähdellä yli 30v (vai oliko 20v) listalla pönöttäneet annokset. Niitä olikin melkomoinen määrä!

Allekirjoittanut otti lihacombon, jossa oli lampaan, naudan ja kanan sisäfilettä. Lisäkkeenä möhkö-kokoluokan uuniperuna. Annokseen kuului alkusalaatti, joka purjehti ripeästi pöytään. Perussalaattia. Lihan yhteydessä kypsyyttä ei kysytty, joten en erikseen ruvennut sitä opastamaan - eikä tarvinnutkaan. Lammas ja nauta oli sopivan meediumia - no ehkä olisin miinuksen verran jätänyt raaemmaksi, mutta kuitekin kysymättä hyvin lähellä sitä mistä pidän. Kana kypsää. Seuralaisen tilaama lohi oli mehukasta ja hän siihen ylen tyytyväinen.

Molempiin annoksiin kuului alkusalaatin ohella vielä kahvi. Palan painikkeeksi tuli ryystettyä pari isoa tuoppia, joten omakin tunnelma rupesi olemaan melkoisen hyvä aterian loppua kohti siirryttäessä. Ruokailun aikana meitä käytiin asiaan kuuluvasti tiedustamassa annoksien maistuvuudesta ja ehlppo siihen oli vastata. Hyvää oli.

Coussicassa saa ruokaa mielestäni hyvällä hinta/laatu-suhteella. Olen syönyt joskus parempaa, todella usein huonompaa. Ravintolassa minua kuitenkin miellytti kokonaisuus. Miljöö oli kovasti mieleeni ja varsinkin henkilökunnan sydämellinen ja ammattiainen toiminta lämmittivät mieltä.

Periaatteisiimme ei kuulu yleensä samassa ravintolassa vieraileminen kahdesti, ainakaan kovin pian edellisen käynnin jälkeen - haluammehan tutustua uuden kotikaupunkimme tarjontaan monipuolisesti. Coussiccan kanssa olen valmis tekemään poikkeuksen!

Joulukuisen merkkipäivän juhlistus loi välttämättömyyden suunnata "maalikylille" huttua ja holipompelia etsimään. Koska entistä kokemusta ei ravintelista ollut, pöytävaraus sisään ja odottamaan mitä tuleman pitää.

Paikan päälle saapuessa Tullintorin suunnasta ravintola näytti vaatimattomalta. Suuri valoton ja eloton terassi viestitti viimeisille metreille asti sanomaa "hus pois, me ollaan nyt kiinni!" Epäilyksistä huolimatta ovi avautui vaivatta ja muutamaa hetkeä myöhemmin katsoimme silmästä silmään verkkariasuista rouvashenkilöä, joka ahnaasti ryysti mallastuotettaan vallankin pullosuusta. Sitä vilpittömän ilon määrää!

Tunnlelma ravintolasalissa oli rento ja ihmiset näyttivät viihtyvän omissa seurueissaan erinomaisesti. Tiedustellessamme pöytäämme, meidät kehotettiin "ettimään pöytää jossa on lappu pöydällä". No semmoinen löytyikin vaivatonna salin keskeltä, pylvään vierestä. Kuka nyt ulos jaksaisi ikkunasta katsoa - sieltähän voisi näkyä vaikka suvaitsemattomia suomalaisia menemässä vihapuheiden pitoon. Pöytävarauksen idean olen käsittänyt olevan se että asiakas saisi hyvän pöydän itselleen, ei huonointa.

Viereisessä pöydässä leikittiin jonkinasteisilla aikuisten taikakorteilla ja kysyttiin niistä kysymyksiä. Liekö tullut väärä vastaus kysyttäessä Darth Vaderin tyttönimeä, siksi varten kova oli naurun remakka. Aperitiivia särpelöidessä oli mukavaa seurailla muiden pöytien tunnelmaa. Ikähaitari laidasta laitaan, proletariaatista omistavaan luokkaan. Hyväntuulista väkeä kuitenkin.

Alkuruoaksi bataattikeitto minulle ja salaatti hänelle. Salaatti tulee mustalta lautaselta tarjoiltuna mikä ei varsinaisesti lisää annoksen houkuttelevuutta. Kun en ole ennen bataattikeittoa maistanut, oli minulle tarjoiltu keitto epäilemättä hyvää bataattikeitoksi. Eipä tullut suosikkia.

Seuralaiseni otti lammasta, minä kanaa "aioli". Lammas oli kuulemma hyvää, en maistanut ihmeemmin, joten uskottava on. Karpalo-rosmariinilastike oli korvattu kylläkin uunijuureksilla. Eipä tuosta paljon mainittu kuitenkaan, vasta myöhemmin kotona ruokalista huomattiin. Molemmat annokset tarjoiltiin taasen herkullisesti mustilta lautasilta. Annos oli epäilemättä insinöörin tekemä ja rakennettu kasaamalla, eli ranskalaisien päälle oli jysäytetty klaaran rintapielus, siihen päälle juustoa ja köntsä oli kruunattu tomaatin siivulla. Annoksen vieressä tod. näk. ns. Pyhän Marian purkista tullutta salsaa. Kana ei kummoiselta maistunut ja tyytyväinen olin kun viimeisen murusen sain taisteltua sisikuntaani.

Melko negatiiviseen arvosteluun vaikuttaa kylläkin se että menimme täysin väärin odotuksin ravinteliin ja väärästä syystä. Merkkipäivän viettoa varten paikka ei ollut oikea valinta. Sen sijaan isommalla kaveriporukalla, isossa pöydässä burgereita jyystäen oluven keralla, olisi onnistuneen illan alkutahdit otettu hienosti. Vielä jos olisi sattunut mukaan Star Trek-pelikortit, jokin tiukka sitaatti Wittgensteiniltä ja asioita herkästi tiedostava sterotyyppinen rastamyssyvakosamettihousuhitutötterö.

Ravintolasalissa tunnelma oli hyvä ja palvelu ystävällistä. Hintataso oli ehkä laatuun nähden hieman yläkanttiin. 2 x alkuruoka, lammas, kana, 2 x viinilasi ja tuoppi = 80€. Eipä tuossa toisaalta konkurssikaan iskenyt.

Eli anteeksi vaan rakkaimmalleni, tämä arpa ei nyt voittanut - ensi vuonna uusi yritys :-)

Harvoin ravintolassa käynti jää siihen että ei edes syömään asti päästä. ..

Päätimmä 21.8. oikein asiaksi ottaa ja lähteä, useiden suositusten jälkeen, kokemaan tätä Vesilahden aarretta. Vaikka matkaa meille tuli noin 30km, ajattelimme nähdä sen vaivan, jos ei muuta niin kannattaaksemme pienen paikkakunnan ravitsemusliikettä.

Miljööhän ravintolalla on vallankin viihtyisä - arvokkaassa vanhassa pihapiirissä pöytiä sekä sisällä että ulkona. Lämpimän ilman takia päätimme jäädä ulos. Pöytään asettuessamme tarjoilija oli neuvottelemassa viereisessä pöydässä tilauksesta ja siihen liittyvistä juomista. Meitä tervehtien hän purjehti sisälle - kohta varmaan tulisi jo ruokalistat!

Minuutteja kului viisi, kului kymmenen, varttikin suhahti nopeasti, mutta listoja ei kuulunut. No, pieni paikka ja vähän henkilökuntaa, kyllä ne sieltä tulevat. Toinen tarjoilija hiippaili kovin pelokkaan oloisena keräilemässä astioita - katsekontaktin tavoitteluun ei vastausta tullut ja lautaset vilahtivat sisään ilman elettäkään meidän huomioimiseksemme.

Liki puoli tuntia odotettuamme päätin hakea itse listat sisältä. Toimenpiteeni kyllä huomattiin, tästä huolimatta kymmeneen minuuttiin ei edelleenkään mitään tapahtunut. Menimme listojen kanssa sisälle, jolloin huomasimme 15 x 15 cm kyltin jossa seisoi "tilaa tästä".

Kiireisen oloinen tarjoilija sapui tiskille. Hieman hämmästyneenä hänelle kerroin, että olimme yli puoli tuntia odottaneet pöydässä turhaan - koska emme sisällä käynet, ei meillä ollut tietoa itsepalvelutilauksesta - henkilökuntaa kun pihalla oli käynyt tänä aikana. Ilman minkäänlaista pahoittelua (jolla tilanne olisi pelastettu hienosti - palveluammatti, muistuttaisin!) tarjoilija totesi meille melko nokkavaan sävyyn:
"Kyllä huomasin kun tulitte, mutta tässä on nyt ollut aika paljon asiakkaita!". Hieno homma - ilmeisesti niin lujasti käy kauppa että tuollaiseen on varaa. Tämän jälkeen edelleen yhtä nokkavasti ilmoitettiin että "meillä on sitten tunnin jono, että onko teillä kiire?". Tässä vaiheessa rupesi koteloon ottamaan siksi varten paljon että marssimme ulos ko. pyydyksestä. Ja ei varmaankaan ihan heti kokeilla uudestaan.

Ruuan laadusta ja hinta/laatu-suhteesta arvosana tuli näköhavaintojen ja muiden kertoman mukaan.

palauttelempa tänne aikaisemman arvosteluni. Tämähän on toinen kerta kun Vanha on täällä arvosteltavana - edelliset arvostelut kun mystisesti hävisivät täältä :-D

Satuin syömään ilmeisesti Jyväskylän remppamiesten kulinaristien kanssa - fine diningin perässä olivat varmaan.

Tarjoilija ei tiennyt mitä ruokaa lounaalla on tarjolla. Leipiä varten olisi ollut rambo-puukko piakallaan. Pääruoaksi söin omenasoossilla päällystettyä kalkkunaa. Tai varmaan se sitä oli, kalkkunaa ei makean omenan alta maistanut. Kokemus ei minua puhutellut, siitä huolimatta aion käydä paikassa uudestaan toteamasa tilanteen

Koko viikon oli pizzahermoa kolottanut ja niinhän siinä kävi että lätyn perässä päädyttiin Partolaan - kuinkas muuten. Kaikenlaisia virityksiä sitä on tullut nähtyä ja odotukset ei saa koskaan olla liian korkealla. Mutta asiaan!

Ravintolasali on suuri ja valoisa. Ravintola sijaitsee talon kulmassa, joten isot ikkunat kahteen suuntaan tuovat valoa pöytiin. Lisäksi salissa on siistiä - siis todella siistiä! Salaattipöydässä on tuoreen näköistä (ja makuista) salaatti, tomaattia, fetaa yms.

Lounastarjouksena on pizza ja limsa 8,5€. Semmoiset tilattiin.

Pizzoja avopuolisoni odotti noin 10min, itse noin 15min. Välissä toimitettiin pizzat parille meidän jälkeen tulleelle asiakkaalle. Eipä tuo nyt niin haitannut. Tarjoilijan ele sen sijaan oli hieno: hän toi minulle limsapullon anteeksipyydöksi. Hyvin hoidettu tilanne!

Pizzat olivat kookkaita, täytteitä mukavasti. Leviteltykin tasaisesti ympäri lättyä. Lisäksi kun vielä hyvältä maistuivat - oikein hyvä valinta. Saimme vastinetta rahalle ja hyvää palvelua. Uudestaan mennään!

Ja tää ei ollut maksettu mainos :-)

Treffipubi se on kerrassaan muuttunut. Vanhasta lähiökippolasta on siirrytty ala carte ravintolaksi. Muutos vanhaan on melkoinen. Baarin etuosasta löytyy edelleenkin päiväsaikaan pipoukkoja ryystämässä mellakkaylöjyä lounasasiakkaiden syödessä peremmällä.

Saapuessamme ravintolaan 8.2.2016 klo ~ 18:00 ravintolasalissa oli melkoisen tyhjää. Useimmissa pöydissä oli "varattu"-lappu. Vaan löytyipäs pöytä josta sellainen puuttui. Pöytähän kutsui meitä painamaan puuta. Noin kymmenessä sekunnissa luoksemme aineellisti itsensä miespuolinen tarjoilija, joka närkästyneen oloisena ilmoitti meille että pöydät ovat varattuja. Selittäessämme että pöydässämme ei olllut "varattu"-kylttiä, saimme vastauksena erittäin nenäkkään kommentin "no meillä on, kuten kaikissa muissakin ravintoloissa, pöytiinohjaus!". Tämän sanottuaan hän porhalti pois paikalta vain tullakseen takaisin 30s päästä kertomaan että tässä pöydässä ei nyt sitten ole varausta. Olipa helvetin hieno kohtaaminen asiakkaan kanssa! Jos tarjoilijalle on tärkeää saada sanoa "se viimeinen sana", ollaan ehkä vähän ymmärretty väärin asiakaspalvelun idea.

Tilauksen jälkeen annokset saapuivatkin ripeästi. Tilatut burgerit olivatkin mitä mainioimpia! Lihan tekstuuri oli erinomainen ja pihvit mehukkaita - ehkäpä paras burgeri jonka olen syönyt by far. Laskun ja muut tilaukset meille hoisi erittäin iloinen ja asiakaspalveluhenkinen naistarjoilija jonkaasiakkaana oli ilo olla.

Kaikkiaan käynti oli hyvä - ilman negatiivista aloitusta arvosana olisi ollut jopa erinomainen. Varmasti tulen käymään ravintolassa uudemman kerran kuitenkin!

Nälkä ajoi kokeilemaan tätä ravintolaa, sattui näet olemaan sopivasti kohdallaan kun etsimämme toinen ravintola oli ilmeisesti lopetettu.

Ravintolan yleisilme ei kyllä kävijää houkuta. Mieleen lähinnä tuli kebabkioski likaisine seinineen ja halpoine pöytineen. Täytyy sanoa että kylläpä voikin lasilevy pöytäliinan päällä laskea ruokailukokemusta. No, kaipa se on sitten helppo raapalla puhdistaa.... Wc-pönttökin oli elegantisti roudariteipillä kasassa ja käytettyjä ja käyttämättömiä käsipyyhkeitä oli pitkin vessaa.

Tilaus otetaan suhteellisen rivakasti vastaan ja annokset saapuvat pöytään maltillisen odottelun jälkeen.

Riisiä löytyy tuelta ja ei pääruoankaan kanssa ole valittamista. Kaikkkea emme jaksa syödä, joten loppu pyydetään mukaan. Epäuskoisen ilmeen aiheuttaa se kun tarjoilja ilmoittaa että doggie pack-laatikko maksaa 20c. Tämän lisäksi pöytään tuodaan tyhjä laatikko, jonka asiakas joutuu itse täyttämään - nyt on tyylikästä meininkiä!

Laskun käyn maksamassa tiskillä.proseduuri oli aika hauska:
Maksoin annoksen ja sain vaihtorahat. Tarjoilija olimjo poistumassa, jolloin pyysin kuitin. Tällöin tarjoilija näppäili vasta ruoat kassakoneeseen ja nolona tulosti kuitin. - no nyt vasta onkin tyylikästä meininkiä!

Ruoka oli ihan kohtuullista laadultaan. Muuten kokemus negatiivinen - enpä taida vierailla uudestaan.

Johan saatiin Jyväskyläkin maailmankartalle kun Burger King avasi kioskin kaupungissa. Ravintolan sijainti ei ole hyvä. Jyväskylässä kaikkiravintolat jotka sijaitsevat yli tukijalan mitan päässä kävelykadusta ovat syrjässä.


Hyvä niin, vaihtoehtoja pitää olla. Ravintolaan suunnattiin keskiviikkopäivänä, ehkä hieman hölmösti lounasaikaan. Jonoa oli noin 15 ihmisen verran. Jonon häntä pakkautui ovesta ulos - tiskin ja ulko-oven etäisyys kun on ehkä 2,5m. Eli tiski ruuhkautuu todella helposti.

Kokemusta ei helpottanut viiden tötöilevän eläkeläisen lauma, joille ei kerrassaan mennyt jakeluun kuinka jonottamista suoritetaan. Tämähän ei ole ravintolan vika.

Tiskillä toiminta ei kyllä vedä. Valmiita burgereita ei ollut ja tilanneet asiakkaat jäivät vielä jonottaneiden sekaan kärkkymään satsiaan. Itse odottelin whopper- ja double-whopper ateriaa yli kymmenen minuuttia. Aivan liikaa, kysymyksessä kun oli todella basic-annokset.

Ranskalaisten kanssa teelusikallisen vetoiset pussit ketsuppia ja mausteita en ainakaan muualta bongannut. Soo soo - ketsupin kuuluu virrata burgerikioskeissa!

Sitten itse ruokaan: kyllä se burgeri vaan oli vallan oivallinen. Avotulella paiston kyllä maistaa. Seuralaiseni hampurilainen oli ollut varmaan täytteiden jaon aikana käymässä vessassa, siksi varten vähänlaisesti oli tavaraa sisuksissa.

Vaikka burgeri maistui hyvältä, en tiedä oliko maku poikkeuksellisen hyvä vai oliko vain kysymyksessä Mäkin ja Hesen tuotteisiin kyllästyminen. Jos eka kertaa kaikissa kolmessa olisin viime viikolla käynyt, ei varmasti voittajan löytäminen olisi ollut helpoa.

Kaikkiaan hyvä että tarjonta monipuolistuu Jyväskylässä. Päällimmäisenä kokemuksena mieleen jäi toimimaton tilasuunnittelu ravintolassa. Käyn varmasti uudestaan jos satun kulmille ja on nälkä. Ehken kuitenkaan vasiten lähde sinne syömäön

Aina hieman epäilys herää, kun tuntemattomat (uudet) käyttäjät suitsuttavat ravintolaa poikkeuksellisen vuolaasti ja monisanaisesti. Pitipä siis itse käydä paikka tietämässä.

Valkoiset pöytäliinat ja siistit kalusteet. Lounasaikaan noin kymmenen asiakasta, jotka lienevät Jyväskylän "fine diningia" harrastavia remppaukkoja. Ei ole kauan pöytäliinat valkoisia. Nuori tarjoilija joutuu lunttaamaan lounasvaihtoehdot paperilapulta.

Salaattipöydästä en varsinaista salaattia löydä, mutta muuten sortimenttia löytyy ihan mukavasti. Saaristolaosleivän kanssa rambopuukko olisi ollut kätevämpi ja hampaitteni puolesta peläten jätän sitä kokeilematta.
Lounasvaihtoehtona on kalkkunaa omenasoossilla. Sitähän on kokeiltava. Päällimmäiset siivut ovat aika kuivakkaiksi uunissa kerinneet. Lähinnä annoksesta jää mieleen omenan hailakka maku. Vähän kuin olisi syönyt sokeritonta omenapiirakkaa. Käytetty liha olisi voinut periaatteessa olla ihan mitä vaan, varmaankin oli kalkkunaa. Mausta sitä ei kyllä erota. Leivitettyä kalavaihtoehtoa en kokeillut.

Aika ristiriitaiset mielennouteet käynnin jälkeen. Sisustus oikein viihtyisää, mutta ruoka ei nyt kyllä "fine diningin" määritelmiä täytä. Kun lisäkkeinä oli vielä tavan perunaa ja papua, niin kyllä määritelmä "kotiruoka" olisi ollut lähempänä. Eikä mikään hirmu erikoinen sellainenkaan.

Ei tule minusta vakiokävijää. Toisen kerran aion kuitenkin käydä ja antaa ravintolalle toisen mahdollisuuden.

Ilmarisenkatu 2:ssa on ollut vuosien saatossa jos minkäkinlaista paskaravintelia. Yhteistä niille on aina ollut muovikorista tarjoillut ranskanperunat ja einesbugerit. Niin ja Jyväskylän tavaramerkki - heikkotasoinen palvelu. Odotukset eivät olleet siis kovin korkealla - ravintolan mielikuvitukseton nimi lupasi vielä vähemmän.

Ravintolaan saapuessamme emme ehtineet kissaa sanoa kippurahännäksi kun meidät oli jo ystävällisesti ohjattu pöytään ja tiedusteltu juotavia. Olin aika hätkähtänyt. Aiemmissa tällä paikalla olleissa ravintoloissa olisi tarjoilijaa odottaessa voinut käydä vaikka ostokset suorittamassa Kolmikulmassa. Saapuessamme ravintola oli melko tyhjä, mutta rupesi täyttymään pikku hiljaa.

Sisustus miellytti silmääni. Värimaailma oli tumma (seinät, lamput ja huonekalut mustia, sohvat vaaleampia). Huonekalut ja aterimet ivät olleet halvimmasta päästä (esim Pentikin voiveitsi).

Ruokalista käteen... On lohta, siikaa ja ennen kaikkea pihviä! Ja mikä.parasta - vain yksi burgeri! Ja texmexistä ei tietoakaan - hyvä!

Tyttöystävä tilasi 200g sisäfilepihvin, minä 400g härän kyljyksen. Annoksia joku tovi odoteltiin. Se oli luonnollista koska meitä ennen kerkisi tilaamaan kaksi seuruetta.

Annosten kypsyysasteet olivat niin kuin pitikin. Okei - pihviravintolan perusvaatimus, mutta ei onnistu kaikkialla. Rosmariini-valkosipulilohkoperunat tekivät annoksesta maukkaan. Liha oli mielestäni parempaa mitä normaalisti olen tottunut ravintoloissa saamaan. Ainoana miinuksena on mainittava liian juokseva punaviinikastike. Hieman olisi voinut häntä enemmän kokoon keittää. Hyvää kastike oli kuitenkin.

Tarjoilija kävi ystävällisesti ruokailun aikana tiedustelemassa maistuuko ruoka meille ja onko kaikki hyvin. Äärettömän pieni juttu, mutta unohtuu todella monissa ravintoloissa. Varsinkin Jyväskylässä.

Kokonaisuutena ravintola oli todella mukava kokemus. Toisaalta, liki 50€ annoshinnalla on perusteita odottaa muutakin kuin merimiehen muusia ja karjuvia nakkeja.

Toivon että Ilmarisenkatu 2:n kirous on jo hälventynyt ja kyseinen kioski pysyy tässä pitempäänkin. Jyväskylässä einesburgeria ja tortillaa saa joka porttikongista, tämä paikka sen sijaan oikeasti rikastuttaa ravintolatarjontaa.

Ainut huolenaihe on se, saako ravintola hinnoillansa saavutettua suurta suosiota? Alkuruoka, pihvi ja jälkiruoka kustantaa helposti ~60€ ilman juomia. Löytyykö Jyväskylästä varmasti riittävästi asiakkaita? Kahden henkilön hinnalla kun syö isompikin seurue jossain muualla.