Olen käynyt täällä viimeksi vajaa kymmenen vuotta sitten. Muistikuva oli että ruoka oli hyvää ja paikka viihtyisä. En tiedä onko aika kullannut muistot, mutta nyt tuntui, että samalla tasolla ei enää olla. Pöydät olivat tahmeat ja asiakaspalvelu vaikutti lähinnä siltä, että piti hieman pyydellä anteeksi kun halusi tulla syömään. Keittiöstä kuului hirveä kälätys ja kieli oli aika asiatonta. Ruoka tuli todella nopeasti ja ruoka itsessään oli ihan hintansa vertaista. Pihvi oli oikean kypsynen ja erityisesti lämpimät kasvikset olivat maistuvia. Vähän tästä käynnistä jäi huono kokonaismaku, enkä usko, että hetkeen palaan takaisin.

Lauantai-iltapäivävisiittimme perusteella ravintola on suosittu, sillä tupa oli lähes täynnä ja kestojonoakin alkoi muodostua heti kohta. Tilaamamme annokset olivat reilun kokoisia ja "ihan ookoo" tasoa maultaan.

Henkilökunta oli todella palvelualtista ja ystävällistä, mikä ilmeni eritysiesti heidän reagoidessaan unohtuneeseen 4-hengen tilaukseemme. Useampi henkilö kävi pahoittelemassa tapahtunutta ja oma-aloitteisesti tarjosivat kunnon kompensaatiot (alennusta + jälkkärit). Mukava kokemus kaiken kaikkiaan ja varmasti palaamme Morroson'siin uudestaan.

Pippuripihvi oli hyvin paistettu. Kastike oli asiallinen jos ei mitenkään poikkeuksellinen ja lisukkeet aivan ok laadultaan. Annoskoko vain oli huomattavan suuri. Läheskään kaikkea en saanut syötyä, vaikka tulin nälkäisenä ja yleensä tyhjennän lautaset. Mieluummin maksaisin pari euroa vähemmän kuin jättäisin kasan ruokaa hukkaan meneväksi. Tällaisillä annoksilla ravintola myös menettää mahdollisuuden myydä jälkiruokaa, kun on jo täysin ähky.
Paikka on pienehkö ja tunnelmaltaan hieman ketjumainen. Palvelussa ei ollut huomauttamista, ja pöytä oli siisti.
Suosittelen jos haluaa lautaselleen hyvin paljon, mutta kokemukseen ei mitään extraa. Itse varmaankin kokeilen muita saman tyylin paikkoja ennen kuin vierailen uudestaan.

Pihvi oli sitkeä ja mauton. Hampurilainen oli aivan syömäkelvoton, vetinen burgeri jonka sämpylä oli tarttunut lautaseen kiinni.

Maksapihvit poltettu, palanut puoli käännetty alaspäin ja karmean kuivaa. Sain uuden kun valitin ja tilalle tuli uusi samanlainen mustaksi palanut
Veikkaan että kokkin käsitys maksapihvistä on tämä tai ravintola vaan ei osaa tehdä tälläistä. Muut annokset näytti hyviltä, en tyrmäsi ravintolaa yhden annoksen perusteella, toivoisin että kokki pistäytyisi syömässä Cellassa tai Weeruskassa maksapihvit.

Tästä paikasta sai aikanaan kaupungin parhaat hampurilaiset, isot ja maukkaat. Nyt tainnut suosion myötä tasokin hieman laskea kun pihvit perus tukkujauhelihapihvejä yms. Annos toki iso vieläkin ja erityiskiitos hyvästä palvelusta. Pikkupetrauksella laatuun taas loistopaikka!

Yksi Helsingin parhaimpia paikkoja, tykkään!

Annokset ovat amerikkalaistyyliin valtavat. BBQ-burgeri oli ihan ok, mutta sen koko yhdistettynä isoon kasaan lohkoperunoita oli hieman liikaa.

Mietityttää kuinka paljon ruokaa jää päivittäin syömättä. Palvelu oli hyvää. Paikka mielenkiintoisen punainen.

Punaiset muovilamput, punaisilla seinillä joitakin yleisesti hyväksyttyjen rockbändien julisteita. Tämä olisi varmasti ollut todella trendikäs paikka joskus viime vuosikymmenellä. Toimii tila nytkin, vapaa pöytä löytyy lounasruuhkasta huolimatta. Netissä MorriSon's mainostaa tarjoavansa runsaita lounaita, joilla "jaksaa paahtaa loppupäivän". Tähän iskulauseeseen on pakko luottaa, sillä mitään alkupalabuffetia ei ole. Epätoivoinen lisätankkaus leivällä ja oliiveilla ei siis tulisi onnistumaan.

Otimme paistettua lohta basilikaremouladella. Lisukkeen sai valita itse. Minulle lohkoperunat, seuralaiselle ranskalaiset. Juomaksi vielä erikseen pieni cola. Maksu kassaan ja pöytään odottamaan. Max 10 minuutin kuluttua annokset saapuivat. Huokaisin helpotuksesta, se on iso! Lohkoperunameren päällä lepäsi hyvän kokoinen kalanpala, kyljessä pieni salaatti.

Salaatti oli tavanomainen, pari kurkku- ja tomaattisiivua ja kourallinen vihersalaattia. Tuli sellainen "äiti käski syödä" -fiilis sitä syödessä. Lohkoperunat olivat hyviä (epäterveellisiä), mutta tarvitsivat ketsuppia (jota oli joka pöydässä). Seuralaisen ranskalaiset olivat melko kalpeita. Basilikaremoulade kuulostaa hienommalta kuin on. Kyseessä oli aika tavallinen kalan kanssa tarjoiltava vaalea kastike, joka ajoi asiansa. Lohi ihan suli suuhun, eikä missään tapauksessa ollut pahaa, mutta sen suolaus / mausto oli vauvanruokatasoa. Kokonaisuudessaan annos toi mieleen hyvän huoltsikkaruoan. Tähän tunteeseen olisi voinut itsekin vaikuttaa valitsemalla jonkin fiinimmän lisukkeen kuin lohkoperunat.

Kaiken kaikkiaan kokemus tästä ravintolasta oli ihan positiivinen, ja voisin käydä uudestaankin jos kaipaan isoa annosta ravintolamiljöössä ydinkeskustassa. Jokapäiväiseksi lounasruokalaksi en suosittelisi, koska välillä kannattaa käydä vähän kevyemmässäkin paikassa. Henkilökunta oli mielestäni hyvinkin palvelevaa ja huomioonottavaa siihen nähden, että asiakkaita oli paljon ja palvelutilanne on lyhyt.

Morrisonista tulee ensimmäisenä mieleen valtavankokoiset hampurilaiset. Monesti olen astellut ravintolaan sisälle pahasti nälkiintyneenä, mutta siitäkään huolimatta tuskin koskaan olen jaksanut syödä annostani loppuun. Giganttiset annokset taitavatkin olla kiinteä osa Morrisonin bisnesideaa.

Olen käynyt ravintolassa burgerilla useasti, joten melko moni hamppari on tullut tutuksi. Täytyy tosin sanoa, että Morrisonin hampurilaiset eivät ehkä kuitenkaan kovin suuresti eroa toisistaan. Tällä kertaa otin valkosipuliburgerin (14,50 €), joka luonnollisesti sisälsi normitäytteiden lisäksi nimikkoainesosaa eli valkosipulimajoneesia ja valkosipulivoita. Majoneesi tuli tilaamieni ranskalaisten kanssa ja voi taas oli integroitu burgeriin. Lopputuote oli samaa vahvaa keskitasoa, kuten niin usein aiemminkin – ei enempää eikä vähempää. Liikutaan kaukana kaupungin kärkituotteista, mutta toisaalta ei näissä Morrisonin perusburgereissa suoranaisesti mitään vikaakaan ole. Jotenkin hassua, että annoksen kylkeen tulee aina ”pakollinen” salaattiosuus eli pari kuivunutta kurkku- ja tomaattiviipaletta sekä muutama nahistunut salaatinlehti. Eikö voitaisi olla rehellisesti mättöpaikka ja jättää tässä katsannossa turhat salaattiainekset kokonaan syrjään?

Morrison ei ole sisustukseltaan kaupungin viilein ravintola. Miljöötä hallitsee punaisen voimakas värimaailma. Muitakin iloisia värejä löytyy. Pöydät ovat likellä toisiaan. Jos kuitenkin onnistuu nappaamaan ikkunapöydän, voi tuijotella ulos Ateneuminkujan ihmisliikennettä.

Morrisonin etuna ovat loistava sijainti, sunnuntaiaukiolo sekä varma tieto siitä, että ulos lähtiessä on vatsa täynnä!

Lisää arvosteluja blogissani: http://tulinnainjasoin.blogspot.fi/