Helsingitar

Kotikulmien klasari. Lähdimme ystävän kanssa aikamatkalle Messeniukseen. Salissa oli lisäksemme vain muutama seurue eikä mitään musiikkia, hiukan kolkko tunnelma. Sisustuksessa alkuperäisiä paloja, mutta vuosien varrella valitettavasti rumistettu (esim. tuolit).

Tarjoilijatar on oikein ystävällinen vanhan koulukunnan edustaja, joka ei turhia höpöttele. Lopuksi kyllä kertoo perusteellisesti paikasta, kun kyselemme viimeisinä asiakkaina mm. historiasta.

Alkuun borssit, joissa on yllättäen sekä nakkia että lihaa. Rasvainen, täyteläinen keitto, josta kuitenkin uupuu sekä happoa että suolaa. Valitettavasti ravintolassa ei ollut lainkaan gluteenitonta leipää. Pääruoan sipulipihvi sen sijaan on oikein mainio esitys: paksu, hyvin paistettu, laadukas fileenpala, ihanaa haudutettua sipulia ja herkulliset paistetut perunat. Keskivertohyvä espresso viimeistelee aterian.

Valitettavasti paikasta puuttuu se jokin, jolla kaltaisemme varhaiskeski-ikäiset, suht paljon ravintoloissa käyvät asiakkaat saataisiin kanta-asiakkaiksi. Hienovaraista uudistamista kaivattaisiin vähän joka saralla, erityisesti on mainittava suorastaan surkuhupaisa viinilista. Harmi, olisi kerrassaan mukavaa jos lähes naapurikorttelissa olisi verraton lähiravintola!

Rennolla arki-illallisella, moni muukin oli löytänyt paikalle ja tarjoilijaraukat olivat hiukan hätää kärsimässä. Otimme ensin aperitiivia terassilla ja siirryimme sitten sisälle syömään. Lista oli lyhyt mutta kiinnostava. Alkupalaksi söimme listan ulkopuolelta suositeltua gazpachoa. Se oli ihan maukasta, mutta hiukan lämmintä eikä aivan niin raikasta kuin olisi voinut toivoa. Pääruoista hampurilaiset keräsivät kiitosta, samoin forelli. Sen sijaan falafelsalaatti oli suhteellisen onneton esitys ja hintaansa nähden suoranainen ryöstö. Falafelia oli vain yksi pieni pihvi geneerisen salaattikeon päällä, ja hinta kuitenkin sama kuin muhkealla hampparilla. Laskun saatuamme myös keiton hinta, 13 euroa, kohotutti kulmakarvoja. Melkoisen hintavaa! Salaatista jäänyt tyytymättömyys mainittiin tarjoilijalle, mutta siihen ei juuri reagoitu.

Rakennus ja tilat ovat todella viihtyisät ja tunnelma muutenkin mukava. Viinilistankin sai jo käteen, alkukaudesta ilmeisesti poiketen. Pienellä skarppaamisella paikka olisi oikeinkin mukava!

Kekseliäs ja herkullinen illallinen. Työporukalla Juuressa illallisella, pöydässä hyvän ruoan ystäviä. Päädymme päivän menuuseen, johon kuuluu sapasvalikoima, kuhaa sekä Ahvenanmaan pannukakkua.

Tarjoilijaksi saamme kerrassaan miellyttävän pitkän linjan asiakaspalvelijan, joka pitää meistä erinomaisen hyvää huolta. Sapasvalikoimaa painotetaan erikoisruokavalioidemme mukaisesti, samoin jälkkärin vaihto minulle onnistuu mutkitta.

Sapakset ovat kauniita ja ah niin maukkaita! Kuha on hienovaraisempi mauiltaan ja joillekin syöjistä hiukan ujosti kypsennetty. Minulle pieni "raakuus" sopii mainiosti. Jälkiruoat jatkavat samalla ilahduttavalla linjalla. Viinipaketin viinit ovat mielenkiintoisia ja tukevat annoksia hyvin. Kerta kaikkiaan hyvä ilta!

Ostosten lomassa pastalle. Kaupungin kaikkien keliaakikkojen ja muiden gluteenia välttävien tapaan minäkin olin odottanut tämän paikan aukeamista innolla. Käyntini osui ensimmäiselle viikolle ja palvelussa olikin vielä haparointia, ystävällistä se kyllä oli. Pastoista kysellessäni itse kokki tuli avuliaasti selostamaan eri vaihtoehtoja.

Otin tuorepastaa pekoni-chili-tomaattikastikkeen kera. Annos saapui melko nopeasti ja oli ihanan tuore ja kuuma. Itse pasta oli todella hyvää ja kastike maittavaa. Päälle oli raastettu kunnollista parmesania, mainiota! Hinta oli kokoon nähden ehkä hitusen yläkanttiin, mutta g-jauhothan ovat kalliita.

Miljöö ei ollut mitenkään erityisen viihtyisä, mutta pikaiseen ateriointiin erittäin mukava paikka!

Pienoista Lusikkaa testaamassa. Vastaanotto on ystävällinen ja rento, tuotteita suositellaan luontevasti muttei tuputtaen. Ystävättären kanssa kesäillallisella, päätämme valita tasting menun, joka 6 ruokalajia sisältävänä on varsin edullinen. Otamme myös viinipaketin.

Ruokaa alkaa tulla heti tilaamisen jälkeen ripeässä tahdissa. Amuse bouchea ei ole enää lisätty, vaan ruokalajeja tosiaan on se 6. Pienoisen pettymyksen aiheuttaa se, että kaikki ruokalajit ovat à la carte -listalta. Näin on kuulemma aina, se on ravintolan linja.

Alkukeitto on hyvää ja raikasta, sitä seurannut mustekala-annos maukas myöskin. Vasikanpaistin pelastavat pirteät lisäkkeet. Fetarisotto on erinomainen, mutta lohipääruoka valitettavan tylsä. Tumma basilikakastike pelastaa hiukan. Jälkiruoka on suosikkimme koko menusta, kaunis ja ihanan makuinen.

Palvelu on kautta linjan huomaavaista, ripeää ja luontevaa. Yhden viinin kanssa on pientä ongelmaa ja se vaihdetaan salamana toiseen. Oikein miellyttävä palvelukokemus! Tila on pieni, tyylipuhdas mutta lämminhenkinen. Paikan ainoa ongelma on, ettei se juuri eroa kilpailijoistaan (paitsi astetta halvemman hintansa ansiosta), jollaisia kaupungissa alkaa olla aika paljon. Ilahduttavaa oli kuitenkin huomata, että asiakkaissa taisi olla kulmilla asuvia ja kanta-asiakkaita, joten Lusikka on joille kuille onnekkaille ihan oikea kortteliravintola.

Vihdoin testaamassa kohuttu Toca. Valintamme osuu viiden ruokalajin maistelumenuuseen, joista alkuruoat ovat ehdottomasti suosikkimme. Munakoisoalkupala sekä carpaccio ovat todellista makujen ilotulitusta. Niihin verrattuna nieriä- ja possupääruoat ovat hiukan tylsiä, toki taiten tehtyjä ja sinänsä herkullisia. Jälkiruoka kohottaa onneksi tunnelmaa ihanilla mauillaan.

Palvelua saa aluksi odottaa aika kauan, mutta vauhtiin päästyään se on ystävällistä ja asiallista. Kun sali vähän tyhjenee, ehdimme jutella omistajan kanssa pitkät tovit. Oikein miellyttävä kokemus, mielellään tulee toisen kerran testaamaan, josko pääruoatkin olisivat silloin nappisuorituksia!

Todellinen helmi! Kauan olin koettanut päästä Koloon ja viimein se onnistui, ja kokemus todellakin oli odottamisen arvoinen. Sympaattinen paikka, hurmaava palvelu ja loistava ruoka, kaikessa persoona pelissä ja sydän mukana.

Söimme kolmen ruokalajin menut viinipaketeilla täydennettyinä, ja olipas hyvää. Puhtaita makuja, ei yliyrittämistä tai turhaa hifistelyä, mutta ei tylsää peruskauraakaan. Mielenkiintoiset, hyvin valitut viinit (ja paketilla kohtuullinen hinta!). Lisäksi vielä viihtyisä sisustus ja ihastuttavat astiat! Kiitos Kolo, tänne tullaan vielä uudestaa, usein.

Soppaa sadepäivänä. Talviloman kunniaksi arkilounaalle, paikaksi valikoitui Qulma toisen seuralaisen työpaikan läheisyyden vuoksi. Ja olipa mukava kokemus! Viihtyisä, yllättävän iso ja avara tila ja persoonallinen ja mukava isäntä.

Oma valintani osui keittobuffettiin, jonka kaikki tuotteet olivat gluteenittomia. Vain bataattikeitto oli keskivertohyvää, muut tosi herkullisia. Keittoja sai höystää mm. smetanalla (aina hyvä), tuoreilla parmesanlastuilla (vielä parempi), pavuilla ja siemenillä. Kahvikin kuului hintaan ja oli tuoretta ja vahvaa. Ainoa miinus gluteenittoman leivän puuttumisesta: etenkin keittojen kanssa leipää kaipaisi. Isäntä itsekin myönsi riisikakkuja heilutellessaan, että on "vain tätä styroksia". Miksei sitten samalla vaivalla pakkasessa joku sämpylä?

Spontaani varhainen sunnuntai-illallinen. Hämyisä ja ihan tunnelmallinen tila ja ystävällinen, mutta hiukan viipyilevä palvelu. Jaoimme isomman mezen neljistään. Tahnat olivat erinomaisia. Pääruoaksi söin falafeleja, jotka jättivät toivomisen varaa niin maukkautensa kuin annoskokonsakin puolesta: niitä oli lautasella kokonaista kolme. Täytynee joskus antaa vielä paikan liharuoille mahdollisuus..

Yksinkertaisesti maukasta. Piipahdimme maanantai-illan ratoksi ystävän kanssa uuteen Prestoon. Vastaanotto ja palvelu kokonaisuudessaan oli erittäin ystävällistä ja huomioivaa. Saimme kivan pöydän salin etuosasta, avokeittiön vierestä.

Alkuun söimme burrataa (ei kai varsinaisesti listalla, mutta kokki suositteli) ja tomaattibruschettaa, molemmat oivallisia. Tryffelirisotto oli oikein hyvää ja gluteeniton pasta carbonara todella maukasta, täyteläistä mutta ei onneksi kermaan upotettua. Täällä saa siis kaikkea gluteenittomana, siitä suuri plussa! Ainoa asia joka häiritsi, oli jokaisen annoksen päällä komeileva rucolakeko, itse kun en siitä niin välitä. Joissakin annoksissa olisi voinut vaikka sitä vanhaa kunnon basilikaa.

Jälkiruoille ei tällä kertaa jäänyt tilaa, mutta talon kahvi oli erinomaista. Viinilistalla on myös mielenkiintoisia tuotteita, mm. juomani lambrusco oli ihanaa!