Ruokapoliisi

Olen käynyt aika satunnaisesti syömässä lehtipihvin ranskalaisilla. Annoskoko on iso (!), eli nälkä kyllä lähtee. Sisustus on työmaaruokalamainen, mutta se ei minua varsinaisesti häiritse. Ainoa mikä hieman ihmetyttää on henkilökunnan (omistaja itse?) palveluasenne. Miksi ihmeessä asiakkaita kohtaan pitää olla todella epäkohtelias joka kerta? Ymmärrän, että on kiire ja jokaisen asiakkaan kanssa ei ehdi elämänkertaansa ruveta käymään läpi, mutta super-tylyttäminenkään ei mielestäni ole hyvä vaihtoehto. Paikka on hyvin suosittu ollut jo vuosikymmenien ajan ja näin ollen kassaan virtaa tasaisesti rahaa. Mutta, sitä virtaisi vielä enemmän, jos palveluasennetta muutettaisiin edes pikkuriikkisen kivempaan suuntaan.

Ensimmäinen ja viimeinen kerta täällä. Söin Double Burgerin, jossa piti hinnaston mukaan olla "2 mehevää pihviä". Nämä osoittaituivat huonolaatuisiksi pakastepihveiksi. Lisäksi maku oli hyvin tunkkaisen oloinen, ikäänkuin liha olisi aivan myyntipäivän rajamailla. Tomaatti ja salaatti burgerissa olivat myös selkeästi jo ehtoon puolella. Nesteellä Sibyllan eineksistä kasattu hampurilainenkin maistuu paremmalta, kuin tämä. Ranskalaiset olivat todella pienet ja coleslawia oli noin kaksi haarukallista. Jos annos maksaa limun kanssa n. 16€, niin luulisi pystyvän parempaan. Kampista saa hyvääkin ruokaa, mutta tämä paikka on karmiva harha-askel. Ruokapoliisi kehottaa välttämään tätä paikkaa!

Pakko sanoa, että Namun lounas on ehkä kantakaupungin huonoin. Ruoka on juuri ja juuri "ok"-tasoa, mutta reippaasti ylihintaista. Palvelu on käsittämättömän hidasta, vaikka paikka olisi lähes tyhjä. Makkaratalossa saa useasta paikasta lounasta huomattavasti paremmalla hinta-/laatu-/palvelusuhteella. En voi suositella Namua.

Nytkö se alamäki sitten alkoi? Ruoka on ollut jo kaksi kertaa peräkkäin lähes syömäkelvotonta. Hampurilainen yksinkertaisesti maistui pahalle. Mac 'n' Cheese on myöskin ollut viimeaikoina jotenkin vanhentuneen ja eltaantuneen makuista. Tiedän, että Helsingin HRC on paininut lähes alusta saakka asiakasvirtansa kanssa. Alkuryntäyksen jälkeen edes pikkujouluaika ei ole tuonut piristysruisketta yhteen maailman hiljaisimmista Hard Rockeista. Paikka tekee käsitykseni mukaan hirvittävää tappiota ja se rupeaa nyt sitten näkymään ja maistumaan myös ruoassa. Jotenkin on vähän sellainen fiilis, että viitsiikö maksaa itsensä kipeäksi, jos ruoka maistuu pahalta? Arvaukseni on se, että HRC tulee vetäytymään Suomesta seuraavan parin vuoden aikana. Tuollaisenaan toiminnan saaminen voitolliseksi vaatisi suurkaupunkiin verrattavan asiakasvirran. Se ei valitettavasti ole Helsingin kokoisessa kaupungissa mahdollista, varsinkin kun muistetaan se, että Helsingistä puuttuu ilta- ja yöelämä arkiöinä lähes kokonaan.

Menin paikkaan syömään mukanani katkerat muistot Tukholman HRC:n surkeasta ruoasta. Olin hyvin varautunut, mutta halusin antaa HRC:lle vielä yhden mahdollisuuden, koska "se on nyt viimeinkin myös Suomessa".

Vastaanotto oli Helsingissä huomattavasti ystävällisempi ja asiallisempi, kuin Tukholmassa. Tuli välittömästi paljon parempi fiilis, kun astui paikkaan sisään. Sunnuntai-iltana paikka oli yllättävän täynnä, mutta kuitenkin vapaa pöytä löytyi kahdelle hengelle välittömästi. Tarjoilija oli suomalainen nuori nainen, joka oli varsin ystävällinen. Mielestäni hän sovelsi amerikkalaistyyppistä ystävällisyyttä Suomen olosuhteisiin hyvin. Hän ei siis vetänyt sitä överiksi, niin kuin aikanaan kävi Planet Hollywoodin kanssa.

Ruokasalissa musiikki on suhteellisen lujalla ja paikassa on pienimuotinen "hässäkkä" kokoajan päällä. Minulle jäi sellainen kuva, että tuo "hässäkkä" on osittain tarkoituksellista, eli sillä haetaan vähän sellaista suurenmaailman mallin mukaan toimivaa bistrofiilistä. Lisäksi osa henkilökunnasta on muualta, kuin Suomesta. Tämä tuo ripauksen ihan oikeaa kansainvälisyyttä paikkaan. Kielimuuria ei kuitenkaan pääse syntymään, koska viereiseen pöytään löytyi heti suomea puhuva tarjoilija, kun asiakkaat näin pyysivät (vanhempi pariskunta, jotka eivät halunneet jutella lontoota).

Otimme alkuun drinkit, jotka saapuivat noin viidessä minuutissa. Hetken listoja selailtuamme päätimme syödä alkuun chicken wingsit tulisimmalla mahdollisella kastikkeella. Wingsit saapuivat pian ja maistuivat hyvältä. Myös aurajuustokastike oli hyvää ja tuoreen makuista. Wingsit eroavat huomattavasti Tukholman ja Helsingin välillä. Tukholmassa ne ovat todella paksulla friteerauskuorella, kun taas Helsingissä ne muistuttavat lähinnä tamperelaisen Siipiweikkojen wingsejä, eli ovat ohutkuorisia. Alkudrinkit ja alkupalat olivat siis kohdallaan!

Sitten pääruokaan, eli itse söin Classic Burgerin ja seuralaiseni otti yrttikanaa. Kana oli kuulemma erittäin hyvin maustettua ja hyvänmakuista. Hampurilaisesta on todettava, että nyt löytyi vihdoin paikka, jossa hampurilainen maistuu siltä, miltä se pitäisi Suomessakin maistua kaikkialla. Pihvi on oikeasti mehukas medium ja lihan hyvää makua ei ole pilattu Chicos-tyylisillä majoneeseilla yms. Harvoin olen antanut millekkään annokselle täysiä pisteitä, mutta tämä hampurilainen on sen nyt ansainnut. Olen erittäin tyytyväinen annokseeni!

Lopuksi söimme yhden juustokakun puoliksi, koska ko. annoksen kakkupala on suunnilleen tiiliskiven kokoinen. Juustokakku oli varsin hyvää, mutta olen joskus saanut kyllä parempaakin.

Lopuksi vielä palvelusta: se on hyvää ja annokset tulevat ruuhkasta huolimatta yllättävän nopeasti (drinkit 5min, alkuruoka 10min, pääruoka 15min ja jälkiruoka 10min). Myös esim. tyhjentynyt ketsuppipullo noteerattiin hyvin ammattimaisesti, eli tarjoilija näki jostain takaviistosta, että yritän rutistaa ketsuppipullosta viimeisiä ketsuppeja ulos. Hän ilmestyi, kuin tyhjästä uuden ketsuppipullon kanssa ja kysyi, että vaihdetaanko täyteen? Tämä oli pieni juttu, mutta erittäin ammattimaisesti hoidettu! :-)

Kokonaisuutena sanoisin, että jos HRC saa pidettyä ruoassa tuon tason, niin paikka tulee pysymään Suomessa pitkään. Jos sen sijaan mennään Tukholman oppien mukaan, niin lähtö voi tulla hyvinkin nopeasti.

Ruokapoliisi suosittelee hampurilaisten ja muun jenkkiruoan ystävlille. Kannattaa mennä rennolla fiiliksellä!

PS. musiikki ei ole kokonaisuudessaan pelkkää rokkia, vaan väliin tuleen myös pop-musaa.

Notkahdus?

Gate1 aloitti hyvin ja ruoka olikin alkumetreillä hyvää, mutta viimeaikaiset kokemukset ovat puhuneet laadun heikkenemisen puolesta. Esim. tänään lounaslistalla olisi "perinteinen läskisoosi", joka ei nyt varsinaisesti houkuttele paikalle. Viimeaikaisten koesyöntien perusteella noin yhtenä päivänä viikossa on ruokaa, johon on käytetty vähän enemmän määrärahoja ja sitten muina päivinä mennään todella halppislinjalla. Kannattaa katsoa menua netistä ennen, kuin menee paikalle. Talon makkarakeitosta on pakko sanoa: ei näin! Keitto on oikeasti pahan makuista ja makkarat on jotain vetelää massaa.

Manala on ollut iät ja ajat yöruokailijoiden mekka. Itseasiassa en muista, että olisin 90-luvulta tähän päivään mennessä ikinä käynyt Manalassa syömässsä päiväsaikaan. Näin ollen arvosteluni koskee pelkästään yötoimintaa. Ruoka on hyvää keskitasoa, mutta ne kalliit yötunnit on pakko ottaa jostain pois. Näin ollen ne otetaan annosten hinnoissa. Esimerkiksi syömäni fantasia-pizza yhdellä lisätäytteellä maksaa 16,50€, joka on kyllä pizzasta vähän yläkanttiin. Fantasiassa on siis tehdasasetuksilla syötynä 4 täytettä ja sitten voi valita lisätäytteitä rajattomasti hintaan 2 euroa / kpl. Pizza on normaalia pizzeria-pizzaa huomattavasti parempaa ja se on myös isokokoinen. Myös St. Urhon pannu on hyvää, tosin nykyään grillimakkaran tilalla on jostain syystä bratwurstia, joista en niin kauheasti välitä. En tiedä voiko tähän vaikuttaa tilaushetkellä., mutta todennäköisesti voi. Manala remontoitiin jokunen hetki sitten ja mielestäni remontti ei ole ollut kauhean onnistunut. Käytännössä sisäänkäynnin paikka muutettiin Dagmarinkadulta Museokadulle ja samalla ravintolasalia suurennettiin siten, että istumapaikkoja saatiin lisää. Baarin paikka vaihtui samalla rysäyksellä toiselle puolelle ravintolaa. Nykyisessä konfiguraatiossa paikka on kyllä moderni ja tyylikäs, mutta ehkä yöravintolaksi hieman liian kliininen. Tämä remontti ja hintotason korkeana pitäminen on ilmeisesti jonkin verran hiljentänyt paikkaa. Toisaalta töölöläiset loft-juopot eivät enää kansoita baaria samassa määrin, kuin ennen. Omien havaintojeni perusteella arkiyöt saattavat olla hyvinkin rauhallisia. Oletan, että tästä johtuu myös se, että Manala on nykyään sunnuntaisin kokonaan kiinni, eli isohkon ravintolan kalliit sunnuntaitunnit säästetään pitämällä kioski kokonaan säpissä. Harvinaista ratkaisussa on kuitenkin se, että Manalan keittiö on auki sunnuntaisinkin viereisen St. Urho's Pubin aukioloaikojen mukaan (muistaakseni 01 asti). Manalan ruokia voi siis tilata Urhoon myös sunnuntaisin, mutta siis ei enää aamuyöhön saakka. Mitä asiakaspalveluun tulee, niin se on yöravintolaksi mielestäni ihan hyvää. Jos ketjupaikkoihin verrataan, niin restelmäistä tarjoilijoiden yhteentörmäilyä ja restelmäistä yleishölmöilyä ei Manalassa juurikaan näe. Myöskin jos vertaa Hok-Elantoon, niin palvelu on huomattavasti parempaa. Esimerkiksi Chico'sista tuttua "Hok-Elantomaista täysjäätymistä" ei Manalassa ole koskaan nähty. Kyseinen täysjäätyminen tapahtui, kun yritin aikanaan tilata Chico'sista hampurilaisen ilman pekonia. Tarjoilijalle se oli ilmaisesti liikaa ketjun ohjeistuksesta poikkeava pyyntö ja hän jäätyi suu auki paikoilleen, eikä kyennyt sanomaan, eikä tekemään enää mitään. Pyysin kiltisti paikan vuorovastaavaa auttamaan paikoilleen juuttunutta tarjoilijaa ja hän yrittikin ensin auttaa, mutta sitten hänkin jäätyi lähes samalla tavalla ja asia ei ratkennut mihinkään suuntaan. Manalassa siis tällaisia ei tapahdu, vaan homma on huomattavasti ammattimaisella tasolla. Eräs tarjoilija paljasti minulle epävirallisesti, että puolenyön aikoihin ns. asiakaskuria hieman kiristetään, jotta homma saadaan pysymään paremmin lapasessa. Kuitenkaan mitään asiakkaan tylyttämistä tms en ole ikinä Manalassa havainnut. Suosittelen Manalaa niille, jotka haluavat syödä yöaikaan kahdella ruokailuvälineellä syötävää perusruokaa. Myös töölöläinen peruskänni on mahdollista vetäistä siinä ruokailun lomassa tai sen jälkeen baarin puolella.

"Amerikan-italialainen keittiö New Yorkin tyyliin" on yhtä lähellä totuutta, kuin sanoisin, että Lada on paras edustusauto vaativalle asiakkaalle. Mukanani oli amerikan-italilainen tuttavani, joka asuu oikeasti New Yorkin Long Islandilla. Vein hänet tarkoituksella syömään La Famigliaan, koska halusin, että hän vertailee minulle täällä saamaansa ruokaa NY:n vastaavaan. Otimme molemmat pasta-annokset ja kaverini ensimmäinen kommentti minun suuntaani oli : "Are you guys serious with this sh*t?". Hän sanoi, että hän pyrkii esittämään asian mahdollismman kohteliaasti, mutta totuus on se, ettei ole ikinä syönyt näin surkeaa pastaa. Hänen mukaansa edes huonoimmissa pikakeittiöissä NY:ssä ei saa näin huonoa ruokaa. Myös hinta oli hänen mielestään kohtuuton. Hän olisi ymmärtänyt ruoan tason, jos se olisi esimerkiksi kirkon hätäapuruokaa kodittomille tai sitten jonkin kampanjan yhtedessä tarjottua täysin ilmaista, pakasteista valmistettua ruokaa. Itselleni tuli mieleen Knorrin pussipasta, joka oli vähän ylikeitetty sellaiseksi "möhkäleeksi". Maku ei varnaisesti ollut kauhean paha, mutta ei missään nimessä hyväkään. Ruoka ei oikeastaan maistunut yhtään miltään. Vertailun vuoksi on sanottava, että ruokateknisesti samaan sarjaan menevässä Shell Helmisimpukassa myytävä Pasta Carbonara on huomattavasti edullisempi, pastan rakenne on parempi ja maku on selkeästi parempi. Jos siis haluaa syödä tämän tasoista ruokaa, niin kannattaa varmaan sitten ajella vaikkapa Pasilan Shellille syömään. Kokonaisuudessaan on todettava, että La Famiglia on ylihinnoiteltu paikka, joka tarjoaa huoltoasemaruokaa hieman hienommilla nimikkeillä. Jos sijainti olisi jokin muu, kuin Keskuskatu 3, niin paikka olisi ollut konkurssissa jo aikapäiviä sitten. Sijainti aivan ydinkeskustassa mahdollistaa sen, että uusia ihmisiä tulee aina syömään sen "ensimmäisen ja viimeisen kerran". Etenkin kesäaikaan turisteja pyörii juuri siinä Espan puiston kulmilla tungokseksi saakka. Ravintolan asiakaskunta koostuu todennäköisesti juuri näistä ihmisistä. Yhdenkään natiivin helsinkiläisen en ole koskaan kuullut sanovan, että La Famiglia on hyvä paikka ja sinne kannattaa mennä. Suosittelen välttämään!

Pöytäänohjaus oli nopea ja sain ruokalistankin samantien. Sitten alkoivat ongelmat, eli odotin 40min ja kukaan tarjoilija ei tullut ottamaan tilaustani. Yritin välillä vinkata tarjoilijalle ja hän nyökkäsi, mutta ei ikinä päässyt luokseni. Paikka oli noin puolillaan ja salihenkilökuntaa oli runsaasti väkimäärään nähden. Jostain syystä minut sivuutettiin täysin. Katsoin kelloa, että lentoni lähtee ja pakko olisi kuitenkin syödä jotain. Poistuin O'Learystä ja menin Cafe Toriin syömään keittoa, joka osoittautui hyväksi vaihtoehdoksi niin hinnan, kuin palvelun puolesta.

Ensinnäkin: Starbucksin kahvi on hyvää. Tämän ketjun päätuote on nimenomaan erilaiset kahvit ja niiden suhteen homma on ok. Sitten tullaan seuraavaan asiaan, eli kahvin kanssa nautittavat pikkusyötävät: ne eivät ole kovin kummoisia. Olen testannut kinkku-brie-croisantin, kana-sandwichin ja tuplasuklaa muffinin. Kaikki olivat pettymyksiä. Ei erityisen pahaa, mutta ei missään nimessä hyvääkään. Jos sandwichia vertaa esimerkiksi yläkerran Cafe Spoonsin vastaaviin, niin eroa on, kuin Yöllä ja Dingolla. Tässä tapauksessa ero on selkeä Cafe Spoonsin eduksi. Jos siis haluaa nimenomaan hyvää kahvia, niin kannattaa mennä Starbucksiin. Jos taas haluaa pientä purtavaa, niin kannattaa ehdottomasti mennä Spoonsiin. Lisäksi Spoonsista saa Finnair Plus - pisteitä, kun taas Starbucksista niitä ei saa.