mauku

Maharajaa voi kuvailla Kivenlahden helmeksi.

Sympaattisesta intialaisravintolasta voi joko tilata ruokaa mukaan tai jäädä tunnelmalliseen saliin syömään. Henkilökunta on sympaattista ja avuliasta, paikassa vallitsee perheyrityksen tunnelma. Ruoka itsessään on erinomaista ja annosten tulisuutta voi kustomoida omaan makuun sopivaksi. Erityiskiitokset pehmeän mausteisesta Prawn Madras -annoksesta.

Kokonaisuudessaan Maharajaa ei voi suositella tarpeeksi. Ravintola todistaa, ettei erinomaisen intialaisen perässä tarvitse lähteä Helsinkiin asti.

Ensimmäinen kerta Sushi Artissa jätti hyvän maun suuhun. Puskaradio yllätti sushin ystävät, ja aurinkoisena sunnuntaina oli hyvä testata paikka.

Tilasimme seuralaisen kanssa Geishan ja Meal Number 3:n. Erinomaista suomea puhuva tarjoilija oli ystävällinen ja tehokas, paikka itsessään pieni mutta valoisa ja siisti. Annoksia odotellessa nautittu vihreä tee oli harvinaisen hyvää.

Annokset olivat hyvän kokoisia, kala tuoretta ja riisi hyvin maustettu. Tamago oli valitettavasti liiankin tuttua pakastetavaraa, toivottavasti tämä saataisiin korjattua. Kokonaisuutena ruoka ei ollut parasta sushia ikinä, mutta hyvää ja hyvin tehty.

Palvelu ja hinta-laatu -suhde olivat huipputasoa. Täällä käydään uudestaan!

Sunnuntain pelastaja.

Perushyvää pizza-kebab-salaatti-leikettä tarjoava Tapiola Pizza lienee jokaiselle Otsolahden tienoilla asuvalle tuttu. Normipizzeriaksi palvelu on suorastaan hyvää, eikä noin vuoden kokemuksella annoksissa ole koskaan ollut moitteen sijaa. Raaka-aineet ovat tuoreita, milloin eivät ole purkkitavaraa, kannattaa erityisesti testata pestoa, tomaattia, fetaa ja rucolaa sisältävä Fresco.

Erityisen suositeltava viikonloppuisin, kun railakkaan edellisen illan jälkeen ei jaksa raahautua 200m kauemmaksi.

Löytyi paljon hyvää, hieman huonoa. Tyttöporukan pikkulauantain aloituspaikkana Kokomo toimi odotusten mukaisesti, hyvää drinkkiä ja jotain massuun. Drinkit ovatkin paikan forte, ruoista jäi seurueelle hieman ylihinnoiteltu olo. Oma banaanikanani oli annoksena suht onnistunut, mainiota kasvis-riisi lisuketta olisi ollut rekkamiehellekin tarpeeksi. Sopi hyvin kookoksisen Tiki This -drinkin kamuksi. Kaveri A:n Chiki Tiki oli pöytäseurueen paras annos, erittäin maistuva. Kaveri B piti kiinni vegeperiaatteistaan ja valitsi kikhernepihvit: Päätellen ryöstöretkistä muiden lautasille annoskateus iski. Palvelu oli hieman hätäisen oloista, mutta perusystävällistä, ja maksaminen sujui joutuisasti.
Kokomo tarvinnee kuitenkin toisen testikerran ja ainakin drinkeille tänne tullaan.

Base Camp on pitänyt testata jo jonkin aikaa, ja vihdoin tuli pistäydyttyä. Tunnelma ja sisustus olivat miellyttävästi astetta tyylikkäämmät, ja palvelu läpi aterian ystävällistä. Paikka on myös selkeästi ehtinyt kerätä asiakaskuntaa, sen verran porukkaa oli istumassa.

Alkuun tilattiin seuralaiselle samosat ja meikäläiselle mangolassi. Juoma saapui kohtuullisen vikkelään ja nousi parhaaksi lassiksi suunnilleen ikinä: Mangon lisäksi makua toi kardemumma, mikä toi ihanan lisäsäväyksen. Samosat saapuivat vähän myöhemmin, tulikuumina ja selkeästi käsin väkerrettyinä. Nam!

Tämän jälkeen alkoikin sitten varsinainen odottelu, sillä pääruoat saapuivat 45 minuutin jälkeen ravintolaan saapumisesta. Jossain vaiheessa eteen katettiin jotain, mitä ei oltu tilattu, joten ilmeisesti jokin sekaannus oli sattunut. Huumorilla, hermoilla ja ystävällisellä kanssakäymisellä puolin ja toisin tästä selvittiin, ja henkilökunta vaikutti olevan pahoillaan.

Itse ateria olikin sitten Helsingin parhaimmistoa nepalilaisen suhteen. Kolmesta erilaisesta soosista koostuvan lammasthal-annoksen jokainen kastike oli toistaan herkullisempi ja riisi oli mukavan pehmeää. Naan ilmeisesti suoraan uunista, poltti sormia. Makunystyröitä hiveltiin urakalla myös pöydän toisella puolella, mausteinen lammaskastike kaavittiin leivällä niin loppuun kuin suinkin mahdollista.

Ruoan herkullisuuden ja henkilökunnan ystävällisyyden vuoksi Base Camp on ehdottomasti uudelleenvisiitin arvoinen - aikaa kannattaa kuitenkin varata.

Mjoo. Dragon Spring saa tässä taloudessa suhteellisen paljon anteeksi hyvän sijaintinsa ja hinnoittelunsa vuoksi - Kampin keskuksen tuntumassa kokonaista ateriaa on vaikea sovittaa seitsemään euroon. Tänään testiin löytyivät halpisosastolta kolme pientä ateriaa ja paistettua riisiä lihalla ja katkaravuilla. Reippaasta ja hymyilevästä palvelusta ei oikein voida puhua, tarjoilija vaikutti lähinnä välinpitämättömältä. Paikka oli puolityhjä, eikä annosten valmistamisessa järin kauaa kestänytkään.

Kolmesta pienestä vahvimmaksi kiipesi friteerattu porsas, jonka hapanimeläkastike ylitti keskitason. Lihahässäkkä oli perusmakoisa, currykana sen verran aneemista että kaveri auttoi sen tuhoamisessa. Paistettu riisi oli perustasoinen ja ajoi asiansa ihan kohtuullisesti. Liikaa makua tai tulisuutta ei annoksista löytynyt, currysoosiin tuli lisättyä suolaa.

Mitä suurimmalla todennäköisyydellä Dragon Springiin tulee eksyttyä jatkossakin, mutta mitään mahtavaa ravintolalta ei kannata odottaa. Peruskinkki on aika perus.

Astetta fiinimpää panimotunnelmaa Suomenlinnassa. Miljöönä ravintola on verraton, aurinkoisena kesäiltana suorastaan täydellinen. Reipas tarjoilija otti meidät iloisena vastaan - palvelu näin yleensä oli todella asiantuntevaa ja ystävällistä, ja ruoat saapuivat sopivan vikkelästi.

Alkupalaksi minulle toast skagen piparjuurilevitteellä, aivan taivaallista. Ravut, joita oli hurja määrä, olivat uskomattoman tuoreita ja makoisia, leipä päältä rapeaa ja sisältä mehevää. Seuralaisen riistazakuska näytti maistuvan, sitä nautittiin pitkään ja hartaasti. Erityistä kiitosta poronlihapateesta.

Pääruoat jatkoivat alkuruokien petaamaa tietä. Leivitetty kuha oli saatavuuden vuoksi vaihtunut siiaksi, mutta asiasta kerrottiin heti ravintolaan tultuamme, eikä vaihdos juuri meikäläistä haitannut. Kala oli valmistettu mukavan kypsäksi, leivitys oli onnistunut ja kaverina saapuneet juurekset olivat herkulliset. Kastike tosin hieman mitäänsanomaton. Seuralaisen lammasmakkara-annos oli poikkeuksellisen hyvä, portterisinappi suorastaan täydellinen.

Jälkiruoat jäivät väliin, mutta saimme erinomaiset olutsuositukset tarjoilijalta. Suosittelen kysymään juomista tarkemmin, listalta löytyi vaikka mitä mielenkiintoista. Kokonaisuudessaan erinomainen ateria.

Kun nälkä yllättää ja bussi lähtee alta kymmenen minuutin kuluttua, vaatimukset ruoan tasosta laskevat kummasti. Scanburgerista tuli noudettua "ihan mikä vain on valmiina mukaan", tässä tapauksessa Specialburger, joka osoittautui pienen pizzan kokoiseksi purilaiseksi pihvillä, munalla ja jollain soosilla. Suutuntuma ei ollut yhtä niljakas kuin Hesellä, kumma tulva maustekurkkuja ensipuraisulla. Homma tiskin takana toimi, joskin palvelemassa viikonloppuiltana oli vain yksi urhea myyjä, joka hoiti tilaukset, varausten ojentamisen ja vessapoletit. Tytön hyvälle asenteelle annoin ylimääräisen pojon kokemukseen, muuten ei eronnut perus pikaruokalameiningistä. Ei jäänyt nälkä.

No huh huh. Nälkä iski parin taktisen myöhäisoluen jälkeen, ja tämä osui ensimmäisenä auki olevana vastaan. Sinänsä ystävällinen, joskin kyllästyneen oloinen tarjoilija kertoi onneksi selkeästi tilausten tapahtuvan baaritiskillä. Ei tässä mitään.

Seuralainen kokeili rohkeasti savulohipastaa, oma valintani kohdistui kanafajitaksiin. Ruoka saapui nopeahkosti, mutta pyhä sylvi. Fajitaksien täytteenä oli puolikas maustamaton kanan rintafile silputtuna ja paistettuna ihan sellaisenaan. Höystönä pakasteelta maistuvaa puoliraakaa sipulia ja paprikaa, pari purkkitahnaa ja heikkoja jalopenoja. Kiukutti vähän maksaa tästä saman verran kuin melkein mistä tahansa oikeasta ruoasta.
Savulohipasta oli myös melko koominen esitys, ylikeitettyä makaronia, creme fraichea ja muutama hippu savulohen häntäpäästä. Kotona on tehty parempaa.

Ravintola itsessään toimii mainiosti opiskelijajuottolana, ja taidan käyttää sitä vastedes lähinnä tähän tarkoitukseen.