Erikaq
82 arvosteluaAnsiomitalit
Blogi
Arvostelut (80)
Nämä arvostelut eivät vaikuta keskiarvoihin
Vapiano näkyy punaisena jo kaukaa entisen Texas Barin paikalla ja terassi jokaisena aurinkoisena aukiolopäivänä ohikulkiessani on ollut täpötäynnä. Itselläni on pari kertaa tallinnalaisessa Vapianossa käydessäni jäänyt lämpimät muistot kokemuksesta, joten korkein odotuksin lähdin testaamaan paikallista.
Sisätilat ovat mukavan tilavat ja yläkerrassa löytyy runsaasti istumatilaa mukavilla näkymillä varustettuna. Kaikki tapahtuu itsepalvelukonseptin mukaisesti, eli lampsitaan ruokaluukulle ja tilataan annos, johon saa itse valita pastalajin sekä lisukkeina halutessaan valkosipulin ja parmesanin.
Pizzanodotusjonossa olisi vierähtänyt kuulemma yli puoli tuntia, joten tilasin itselleni funghipastan. Tiskillä nuori kokkityttö reagoi katselemalla hätääntyneenä ympärilleen sanoen, ettei osaa tehdä ko. pastaa ilman ohjelappua. Kohta sellainen löytyi vieressä kokkaavalta, mutta itselleni jäi hassu olo tapahtuneesta.
Halvimmillaan Vapiano-pastat irtoavat alle 8 eurolla, joten kallista se ei ole. Pasta itsessään oli ihan hyvää peruspastaa, annos oli kulhossaan juurikin sopivan kokoinen. Pöydässä lautaselle lisättäväksi tarkoitetut basilikat olivat kovin repaleisia ja epäilyttäviä, mutta idea sinänsä on hauska.
Ymmärrän, että paikka aloittelee ja kaikki on vielä hakusessa, mutta kontrasti virolaisvapianoon on selkeä. Siellä ei näkynyt toimettomana norkoilevia kokkeja asiakasjonon kasvaessa. Konsepti ei oikein vielä toimi ja muovikorttien käyttäminen vaikuttaa toistaiseksi hankalalta. Tulen vielä kuitenkin testaamaan paikan pizzat paremmalla ajalla.
Vihdoin on Tapiolassakin kunnon sushipaikka!
Kino Tapiolan naapuriin muuttanut Sushi Art on huomiotaherättämätön ulkoapäin, mutta sisällä tässä pikkuravintolassa on siisti ja seesteinen tunnelma, jota säestää hauskasti suihkulähteen kohina ja liplatus. Taustamusavalinnat yllättivät, muun muassa kun ilmoille kajahti Kummisedän tunnusbiisi.
Heti sisäänastuessamme meidät huomioitiin hyvin. Ystävällinen tarjoilija kertoili sujuvalla suomella settien sisällöistä kysyttäessä. Epäilimme häntä myös paikan kokiksi, sillä hän katosi keittiöön tilausten ottamisen välillä sen verran pitkiksi ajoiksi. Siltikin tehokasta toimintaa, ruoka tuli noin 10 minuutissa. Paikka on erikoistunut nimenomaan sushiannoksiin (ehkä pari lämmintä ruokaa saatavilla), joita on mahdollista saada erikoisin kuvioinkin rullattuna. Itse tilasin ura-californiarullia ja kumppanini Meal 2:n, johon sisältyi erilaisia nigireitä ja makeja. Ne osoittautuivat kaikin puolin herkullisiksi, rullat sulivat suussa ja myös nigirit olivat esteettisesti loistokunnossa. Ainoa kaivelemaan jäänyt asia oli nigirien huomattava pienikokoisuus.
Vaikken tänne keskustasta varta vasten matkustaisi ruokailemaan, sunnuntaisin voisi harkita. Silloin Sushi Artissa saa herkutella monen muun stadilaisen sushipaikan pitäessä ovensa kiinni.
Viime viikolla avautunut Xin Long -ravintola kiinnitti huomioni ohi kävellessä ja päätin samantien kokeilla.
Tuntuu, että Xin Long avattiin kovalla kiireellä vanhan ravintolapub-Vihtorin tilalle. Tiloissa on yhä ikkunoissa edellisen paikan mainostarrat ja sisustus on nukkavieru ja jotenkin tunkkainen ja väsähtänyt. Taustamusiikkina jumputtaa kiinalainen diskomusa.
Avajaistarjouksena kymmentä eri ruokalajia (kiinalainen, thaikku & sushi) mainostava lounasbuffa maksaa 8,50€ normaalihinnan ollessa 9€.
Ruokalajien valikoima on tosiaan monipuolinen, mutta sushitarjonta on naurettavan luokaton. Nappaan maistiaiseksi pari erilaista makia, jätän suosiolla laariin erittäin epäilyttävät kiiwi- ja banaani(!)nigirit. Valitsemani sushirulla ovat kammottava kokemus, riisi on kovettunutta ja rulla päätyy saman tien servettiin. Mieleeni juolahtaa epäilys siitä, että rulla saattaisi olla viime viikon lounaskamaa.
Pääruokavalikoimasta löytyy kiinalaissuomalaisen keittiön kulmakiviä; hapanimeläpossua, sipulista naudanlihaa, friteerattuja kanapalloja ja herne-maissikeittoa. Lisäksi tarjolla on sitruunaruoholla höystettyä naudanlihaa ja currykanaa. Kaikki makuelämykset olivat suureksi pettymyksekseni mitäänsanomattomia ja latteita. Kaikki maistuu melkein samalta ja jotenkin väljähtäneeltä.
Palvelu on ihan miellyttävää, jos jotain positiivista pitää mainita. Se ei kuitenkaan riitä, joten en usko enää palaavani.
Vähän mitäänsanomaton ja kapakkamainen ulkokuori on harhaanjohtava, sillä kun vihdoin tulin antaneeksi Antiokia Atabarille mahdollisuuden, se yllätti positiivisesti!
Söimme isommalla porukalla paikan yläkerrassa, joka oli tunnelmallinen ja välimerihenkinen. Hämyisä kynttilävalaistus ja klassinen musiikki taustalla tekivät uneliaaksi. Onneksi ruoka saapui alle vartissa tilaamisesta.
Alkupalaksi tilattu Mezeler -alkupalalajitelma oli maistuva kokoelma erilaisia tahnoja ja naposteltavia. Mukana tuotu uunituore leipä sopi loistavasti tähän! Tilasin pääruuaksi Marmara-nimisen annoksen (lampaanlihapihvi, kermakastike, paistettuja kasviksia), johon olin erittäin tyytyväinen! Annos oli riittoisa ja liha oli todella mureaa.
Palvelu oli miellyttävää alusta loppuun ja voisin ehdottomasti kuvitella käyväni uudelleen. Ravintola on oiva valinta silloin kun mieli tekee aitoa turkkilaista ruokaa!
Aiemmin lounasbuffetilla käyneenä paikka oli aika lailla keskivertotasoa.
Mieluummin ehkä rahat veisin johonkin toiseen lähialueen ravintelaan, mutta paremman puutteessa Dynasty on ainakin tarpeeksi iso, että sisään mahtuu aina nälkäinen vierailija.
Pari päivää sitten kävimme myös illastamassa siellä. Otin sushilistalta californiarullat ja illallisseurani valitsi keskikokoisen sushilautasen. Laatu vaikutti paremmalta kuin lounaalla, mutta palat olivat ihan törkeän isoja, ja riisi painettu tiiviisti yhteen rullaan. Maku sinänsä ihan kelpo, vaikkakin riisi ehkä oli aavistuksen liian makeaa.
Tarjoilijamies oli ystävällinen mutta sekä hän että keittiössä hääräävä kaveri päästelivät (Kiinassa yleisiä) kurkusta kaikuavia räkimisääniä. Not so nice when you're dining... Vaikka kiinalaisessa oltiinkin :)
Varasimme isommalle porukalle La Famiglian kellarisalin illallisen nauttimiseen, joka onnistui ilman lisämaksua 200€:n hintatakuulla.
Kyseessä oli toinen kerta, kun olen vieraillut ravintolassa. Palvelu oli aivan yhtä verkkaista kuin ensimmäiselläkin kerralla. Tilausten ottamisessa kesti aivan liian kauan ja henkilökuntaan oli haasteellista saada kontaktia. Ruoka saapui meille noin puolen tunnin kuluttua tilaamisesta. Tilasin itselleni alkupalaksi "Fritto Miston", johon kuului 2 friteerattua jättikatkarapua ja 2 mustekalarengasta. Setti oli toki maittava, mutta annoskoko oli hintaan nähden surkea. Pääruuaksi tilasin Garlic Shrimp Pastan, joka oli ihan hyvänmakuinen. Pisteitä antaisin annoksen päälle ripoteltujen rucolanllehtien tuoreudesta, mutta itse pasta oli ylikypsennettyä mössöä. Seurueessamme tilatut pihviannokset näyttivät hyviltä ja saivat osalta kehujakin, mutta yleinen mielipide tarjonnasta oli neutraali. Perusrafla, joka tarjoaa perusruokaa moneen makuun. Itseäni tällainen tylsyys ei kiehdo millään lailla, joten tuskinpa lähden kolmatta kertaa kokeilemaan.
Pikkuinen Nan Chang Ruttopuiston kupeessa on ollut kesän sattumanvaraisesti avoinna, mutta nyt jo melkein luvattujen aukioloaikojen mukaisesti.
Paikka tuntuu olevan vielä verryttelyvaiheessa, mutta siinä on roppakaupalla potentiaalia!
Ruokaa kokkailee nanchangilainen nuori mies juurikin niin kuin hänen kotikaupungissaan on tapana. Alacarte-listaa en ole vielä varsinaisesti testaillut, vaan pyytänyt kokkia "valmistamaan jotain hyvää". Keittiöstä on tullut höyryävää paistettua riisiä tai nuudeleita, joiden sekaan oli ujutettu runsaasti muutakin tavaraa. Maut ovat joka kerta olleet autenttisia, yllättäviä ja kaikin puolin herkullisia. Tulisuusastetta saa säädettyä maun mukaan erittäinkin korkeaksi. Annokset ovat suuria - minä ja seuralaiseni olemme tulleet täyteen yhdestä jaetusta annoksesta.
Ravintola on pieni ja intiimi ja sen sisustus on alkeellinen ja vähän nuhruinenkin. Paikan päällä syödessä kassalla koneella surffaileva tarjoilijatyttö istuu pöydästä alle parin metrin säteellä, mikä saattaa häiritä joitain ruokailijoita. Takeaway lienee Nan Changin juttu, mutta mielestäni ravintolassa itsessään oli jotenkin kiehtovan kodikas ja rauhaisa tunnelma. Tarjoilija ja kokki ovat sympaattinen ja hymyileväinen parivaljakko, ja uskon, että Nan Chang onnistuu keräämään oman pienen asiakaskuntansa kovien kilpailijoiden läheisyydestä huolimatta.
Isolla porukalla illallinen La Famiglian kellarissa.
Ravintolan puolella arki-iltana oli yllättävän rauhallista, alakerran ruokatila taas oli meille varattu kokonaan. Ruuat oltiin tilattu kirjallisesti jo etukäteen.
Juomatilaukset otettiin sopivan nopeasti, mutta sen jälkeen palvelu hidastui ja muita ruokia saikin odotella turhauttavan pitkään. Jotain sekaannuksiakin oli, eikä niistä pahoiteltu mitenkään. Paljon olisi voitu pelastaa positiivisemmalla asenteella, mutta meidän kohdallemme osunut palvelu oli viileän asiallista, ajoittain jopa nyrpeää. Lisäksi kellaritilassa ilmankierrossa olisi petrattavaa, sillä monella meistä oli tukalan kuumat oltavat.
Alkupalani valkosipulileipä oli oikeasti maukasta, vaikkakin hyyyvin rasvaista. Pääruokana tilattu chorizomakkarapizza oli asteen verran lähiöpizzaa miellyttävämpi. mutta yllätti silti latteudellaan. Jälkkärini limesorbetti oli iloinen yllätys. joka toi ateriakokonaisuuteen raikkautta pirtsakalla maullaan. Kaiken kaikkiaan kokemus ei kuitenkaan säväyttänyt, enkä usko palaavani ainakaan lähiaikoina.
Sunnuntai-iltapäivän nälänhädässä päädyimme Neroneen myöhäiselle lounaalle.
Paikassa oli muutama muu ruokaseurue, tunnelma oli hiljainen ja valaistus hämärähkö kellonaikaan nähden. Sisään astuessamme kukaan ei huomioinut meitä. Valitsimme ikkunapaikan ja jäimme odottelemaan tiskin toisella puolella istuvan miehen lueskelessa antaumuksella lehteä. Turhauduttuamme kävimme itse hakemassa ruokalistat kassalta.
Tilasimme kumpainenkin listalta pizzat (hinnat pyörivät 10-13€ välillä, pastat 13-15€). Ne tuotiin pöytään melko nopeasti, noin 10 minuutin päästä tilaamisesta. Ensivaikutelma omasta pizzastani oli pettymys - vetinen ja löysähkö koostumus. Haarukalla ja veitsellä käsittelyn yhteydessä lätyn päällä olevat kinkkusuikaleet ja herkkusieniviipaleet luiskahtivat lautaselle. Maku oli ihan hyvä mutta tavanomainen, ei millään lailla säväyttävä. Parempaa pizzaa olisi saanut edullisemmin lähikulmilta useammastakin paikasta. Naapuripöytään kannettu lasagne tuoksui ja näytti hyvältä, mutta se ei vakuuttanut tarpeeksi saadakseen meidät palaamaan Neroneen.
Varsinainen ylläri!
Useita kertoja olen ollut melkein astumassa Domoon sisään testaamaan tarjontaa ja fiilistelemään vanhoja Koton nurkkia. Ikkunassa roikkuva ruokalista ei vaan ole hinnoillaan houkutellut, ja taustalla on kummitellut jostain kuulemani väite, että ravintolan takana ovat kiinalaiset. Hieman epäröiden siis lopulta lähdin ystäväin kera tökkimään kepillä jäätä.
Mikään sisustuksessa ei ole muuttunut sitten Koton; vaaleita puupintoja, raskaat pöydät ja tuolit ja täysvalaistus. Tila, joka sopii mainiosti lounaalle, muttei sitten millään romanttisille treffeille. Meidät huomioitiin heti ja mukavaan nurkkapöytään asettauduttuamme listalta valikoitui syötäväksi lähinnä erilaisia makirullasettejä (8€-12€/6 rullaa). Palvelu oli neutraalin kohteliasta, joskin kääryleiden saapumisessa kesti tovi. On hyvä huomioida, että sisällä tarjottavassa menussa (tai netissä) näkee ruokalistan kokonaisuudessaan ulkopuolella olevan listan ollessa kovin puutteellinen.
Aluksi tilaamani misokeitto (3.50€) oli ihan mukiinmenevä, maukkaudellaan ei kaupungin kärkikastia, mutta kuitenkin pussikeittoa parempaa. Omat kaliforniarullani sekä ystävieni setit kuitenkin yllättivät laadukkuudellaan - who knew!! Kauniisti aseteltu, siististi rullattu ja yksityiskohdilla silaistu rullakokoelma oli paras kokemukseni pitkään aikaan. Makukin oli raikas, selkeä ja suussasulava. Lounasajan lämpimiä aterioita pitää tulla tutkailemaan mitä pikimmiten, mutta näihin eväisiin perustaen voisin suositella Domoa muillekin. Kuulopuheiden perusteella tosin viinirahat kannattaa sijoittaa muualle.