JarkkoAho

Järvenpään keskustassa näyttävin ruokapaikka, jossa kaikkein upein palvelu on varmaankin terassiolut keskellä kauneinta kesää. Tänne mennään joko lounaalle tai sitten hieman erikoisempaa tilaisuutta juhlistamaan.

Suuri plussa Kulmakonditorialle siitä, että oli auki myös äitienpäivän sunnuntaina. Moni muu paikka toivotti tervetuloa lukituin ovin.

Tulimme paikalle ennen keskipäivää ja hyvä niin sillä pian saatuamme annokset pöytään oli tiskin edessä jonoa ulos asti. Kassatyöskentely ei vaikuttanut erityisen nopealta.

Seuralainen otti saaristolaisleivän lohitäytteellä ja maun ollessa erinomainen grillaus epäonnistui ja leipä oli kovaa kuin lauta. Minä tein virheen valitsemalla ceasar salaatin vuohenjuustolla - oli juustoinen kokemus. Menemme uudelleenkin, mutta lähinnä sen vuoksi, että hyviä vaihtoehtoja ei Järvenpään keskustassa juuri ole.

Lounaslistalla on useita vaihtoehtoja ja ruoka valmistetaan tilauksesta. Älyttömän halpa lounas, jos valitsee pienen annoksen, sillä hinnat alkavat 4,5 eurosta. Kokonsa puolesta pienikin lounas ravitsee tukevahkon rekkakuskin. Lounaaseen kuuluu jälkiruoka (kiinalaisessa kun ollaan, niin mikäpä muukaan kuin paistettu banaani ja jäätelö) ja kahvi.

Paikka on karu ja palvelu hoituu lähinnä englanniksi ja kiinaksi, mutta suomalaista elekieltäkin osataan jonkin verran. Uskallan suositella ruokapaikkana, auto parkkiin Prisman parkkihalliin ja siitä on lyhyt matka kävellä ravintolaan. Tälle nyt vaan oli pakko antaa täydet pisteet hinnan ja laadun suhteen.

Noutopöydästä ruokaa nopeasti. Tämä on luonasruokailijan mesta. Ruoka on syötävää ja sitä on riittävästi eli tarjoilijat pitävät hyvin huolta noutopöydän täydentämisestä.

Lounasajan ulkopuolella kävijöiden määrä putoaa melkoisesti. Ruoka on juuri sen verran maistuvaa, että se välttää lounaalla, mutta listalta en välitä tilata mitään.

Sellon Chicosissa tuntee olonsa paljon paremmaksi, kuin monessa muussa saman ketjun ravintolassa. Näkymät keskitasolta antavat kaikkialle ja ihmisten seuraaminen on helppoa sekä viihdyttävää. Sisustus noudattelee Chicos-ravintoloiden tuttua diner-vaikutteista sohva-pöytä-tuoli-hässäkkää eikä tarjoa mitään uutta. Ei se mitään, sillä ympäristö on tavanomaista parempi.

Hyvä miljöö parempi mieli. Sellossa, hyvässä seurassa ja kauniissa tilassa, ruoka saa arvoisensa taustan ja on pakko todeta Chicoseissa on eroa. Sellossa naapuripöytien annokset näyttävät herkullisilta ja tarjoilu pelaa.

Valitettavasti tarjoilu pelaa tällä puoliajalla lähinnä aikaa ja ruuan saaminen pöytään kestää pidempään kuin itseään jaksaa viihdyttää ohikulkijoita katselemalla. Kannattaa varata mukaan seuralainen, joka säkenöivällä keskustelulla kannattelee alkupalojen saapumiseen asti. Salaattipöytä täälläkin jätetään omaan arvoonsa (antakaa vinkki S-ryhmän ravintolasta, jossa on hyvä salaattipöytä), joten nälkää pidetään loitolla juomalla vettä.

Alkupalat saapuvat viimein ja olen tyytyväinen mozzarellatikkuihin, niitä on vaikea pilata. Koska olen burgerimies, ehkä samaan tapaan kuin peppumies, tilasin Club Burgerin ja ristin sormeni. Jälleen odotus kestää ja kestää. Kannattaisi ehkä muokata annokset hieman selkeämmiksi niin niiden tekemiseen ei menisi niin kauan; makukin saattaisi parantua. Viimein annos saapuu ja on oikein onnistunut. Olen tyytyväinen. Jälkiruokana menee pala juustokakkua ja sekä maku että ulkonäkö ovat tyydyttäviä.

Voin kuvitella että ensikertalaiset jumiutuvat tämän ketjun ravintolaan ylimääräiseksi puoleksi tunniksi, koska eivät tiedä miten näissä paikoissa tulee toimia. Tässä ohje:

1. Tilaa kerralla kaikki alkuruuasta jälkiruokaan.

2. Kerro, että ruuat saa tuoda pöytään heti, kun on valmista.

3. Pyydä lasku tilauksen annettuasi ja maksa heti.

Pohjan Akka - perinneruokaa. Tässä tapauksessa perinne nojaa aikaan ennen pizzamestojen vyörymistä Suomeen. No, pieniä myönnytyksiä ovat tehneet, mutta yleisesti voit odottaa kiusauksia, keittoja, silakoita, muusia, patoja, leikkeleitä, pihvejä, makkaraa ja nakkeja...

Erityisen maininnan ansaitsee salaattipöytä, joka yllättää tuoreudellaan ja vaihtelullaan, tarjolla on siis muutakin kuin pelkkiä raasteita ja kuivia leipiä. Samalla linjalla jatkaa jälkiruokapöytä, josta löytyy vaihteleva jälkiruoka ja kahvi tai tee. Jälkiruuat noudattavat samaa konstailematonta linjaa ja voit odottaa kauhovasi kitaan hedelmäsalaattia, kiisseliä tai rahkaa. Jälkiruuat ovat valmiiksi pienissä kulhoissa, joten toiminta ruokapisteillä on yllättävän nopeaa, eikä rasittavia jonoja ehdi syntyä.

Tai niin, jono kyllä syntyy tiskillä, jossa annetaan tilaus ja maksetaan, mutta ei se mitään, sillä tässä lounaspaikassa palvelun nopeuteen on kiinnitetty huomiota. Olen käynyt paikassa useita kertoja erinäisten myyntitapaamisten välissä ja lähes aina, huolimatta kellonajasta, käy niin, että en ole ehtinyt salaattilautaseni loppuun, kun ruoka on jo tuotu pöytään. Mikäli satut osumaan sellaiseen väliin, jona muita asiakkaita on vähän, on todennäköistä, että ruoka odottaa sinua pöydässä, ennen kuin ehdit sinne salaattilautasesi kanssa. Hienoa. Oikein hienoa.

Ruoka maistuu kotitekoiselta enkä ole kertaakaan joutunut jättämään annosta kesken sen vuoksi, että ruoka olisi ollut pahaa tai mautonta. Joitakin kertoja on tullut jätettyä annos puolitiehen, kun en vain ole jaksanut syödä loppuun. Raaka-aineet eivät lounaspaikassa voi olla erityisen laadukkaita, sillä lounashinta rajoittaa, koska voitolliseen tulokseen tämäkin ravinteli pyrkinee. Raaka-aineista viis, koska lopputulos lautasella on sellainen, että köökin puolella taitaa olla töissä taikureita.

Taverna itsessään on kalustettu hieman vanhanaikaisesti, mutta tyyli sopii kokonaisuuteen. Paikka on katutason alapuolella ja talvisin portaikko on kettumaisen liukas, joten pidä kaiteesta kiinni. Liikkuvat myyntimiehet arvostanevat sitä, että saavat autonsa kadunvarteen.

Pettymys. Liiketuttavan kanssa totesimme, että Viikki sopisi molempien aikatauluihin ja sijaintiin. Valinta oli selkeästi väärä, sillä lounasravintolan löytäminen alueelta oli vaikeaa. Päädyimme lopulta Prisman kauppakeskukseen, josta epäilimme löytyvän ainakin Rosson - no Chicoshan se siellä oli.

Chicos on S-ryhmään kuuluva ravintolaketju, joka tarjoilee amerikkalaistyylistä ruokaa. Listalta löytyy hampurilaisia, pizzoja, pihvejä ja lämpimiä leipiä sekä muita ruokia. Sisustukseltaan Chicosit ovat suhteellisen steriilejä ja niissä tuntee olonsa pikaruokapaikkamaisen kotoisaksi.

Viikin Chicosissa en kuitenkaan tuntenut oloani kotoisaksi, ehkä pikaruokameininki paistoi läpi liiaksi. Massiiviset palkit ovat tietenkin viilua ja mukaviksi tarkoitetut sohvat ovat liian pehmeitä, eli näyttää hyvältä, mutta tuntuu pahalta.

Ruuan kanssa oli sama tilanne. Ruokalistaa selatessa burger vaikuttaa makoisalta ja mieleen piirtyy höyryävä hampurilaismainos, jossa kaikki näyttää värikkäämmältä kuin elämä. Lautasella annos näyttää vähemmän houkuttelevalta ja alapuolinen sämpylä on vetisen taikinainen siinä missä päällä makoileva sämpylä murenee kuin pipari. Että näin... Hei, ranskalaiset toimivat.

Lounasruokailun saa aloittaa salaattilinjastolta, joka noudattaa ABC-asemilta ja Rossosta tuttua linjaa - porkkanaraastetta ja lohkottuja tomaatteja sekä joku kastike. En tiedä miten sinä toimit, mutta minä skippaan aina kyseisten ketjujen salaattilinjastot.

Jälkiruokakahvin voi hakea itse ja se on hyvä se, sillä pöytiin tapahtuvat tarjoilu ei vain ole asia, joka toimii Suomessa. Odottamaan joutuu sekä tilatessa että maksaessa. Palvelu itsessään oli kuitenkin ystävällistä ja käyntimme ehdoton pelastaja. Mikäli tarjoilijattaret kyllästyvät työhönsä, voivat he hakea töitä pelastusalalta, sen verran pätevästi muuten negatiivinen käynti pysyi sidettävän rajoissa.

Ensi kerralla Prismaan ja eineshyllystä jokin valmisleipä.

Sellon Wrong Noodle Bar tarjoaa katukeittiötunnelmaa suomalaisimmillaan. Ruoka tilataan pikaravintolan tiskiltä, mutta ruokailu tapahtuu pöydässä keskellä vilkasliikenteistä käytävää. Muoviset avaruuspöydät ovat monesti likaisia ja siellä täällä lojuu aikakauslehtiä.

Meluisa miljöö ei kuitenkaan ole paikan suurin ongelma, vaan suurimman hankaluuden muodostaa tilausjärjestelmä. Tilaaminen on tehnyt muodikkaan modulaariseksi ja samalla neuvottelevan virkamiehen korkeampaa säntillisyyttä vaativaksi. Joka kolmannella kerralla pöytään päätyy hieman muunneltu versio siitä, mitä tilasin tai kuvittelin tilanneeni. Olen tullut siihen tulokseen, että taidan olla tavallista tyhmempi, kun en onnistu yksinkertaisen tilauksen jättämisessä, no ei se mitään, sillä ruoka maistuu.

Luulen, että riittämättömyyden tunteeni tilaamista kohtaan johtaa siihen, että välttelen Wrongiin menemistä. Tulee yksinkertaisesti sellainen fiilis, että teen jotain väärin - nimen perusteella se saattaa tosin olla tarkoituskin ja täten kokemukseni voi olla napakymppi.

Ruoka on kuitenkin hyvää ja Suomessa aasialaisen katukeittiön kalpeakin imitaatio toimii paremmin, kuin ei imitaatiota lainkaan. Erityisen hyvältä maistuvat kanavartaat, joita dipataan vaikkapa seesamikastikkeeseen - MAINIOTA.

Tulisemmat setit ovat tarpeeksi tulisia, mutta alku aikoina monessa annoksessa maistamani makeus on vähentynyt. Toimii toisille, mutta karkkihampaani on ankara seuralainen - sokeria on oltava. Silti uskaltaudun kirjoittamaan, että paikan taso on hieman laskenut, mutta pelätä ei tarvitse kokemus on kaikkiaan kelvollinen.

Tehokkaan toimintatavan ansiosta lämmin pasta oli edessäni muutamassa kymmenessä minuutissa. Itäkeskuksen Prego oli melkein tyhjä, joten kiirettä ei voi moittia ja ruuhka tuskin oli syy hidasteluun.

Tarjoilijat toimivat ripeästi ja säntäilivät sinne tänne. Oli kuitenkin vaikea keksiä syytä säntäilyyn, sillä kantamuksia ei juurikaan näkynyt. Joku hätä taisi olla menossa varaston puolella, mutta lisähappimaskit eivät pudonneet katosta ja yleiseltä paniikilta vältyttiin.

Pastaa odotellessa syötiin leipää, jonka vuoksi Pregoon kannattaa poiketa. Leivän kyytityttönä nautin pätevästi valmistettua tomaattikeittoa. Toisaalta tomaattikeittoa on erittäin vaikea sössiä, olen jopa itse onnistunut sitä valmistamaan (toki tarkoin valvotuissa olosuhteissa).

Pastan odottaminen muuttui odotukseksi vasta sen jälkeen, kun olin ahminut leivät sekä tomaattikeiton. Lisäksi pääsin kymmeneen, laskiessani katumaastureita alhaalla kadulla. Ärtyneenä odottelin lisää ruokaa, mutta kimpoilevat tarjoilijat (toinen oli todella kaunis, joten siinä toinen syy vierailla Pregossa) eivät reagoineet suomalaiskohteliaisiin nyökkäyksiini. Ensi kerralla täytyy ottaa mukaan viiri, jota heiluttamalla saan huomion kiinnittymään itseeni.

Palataan arvostelun alkuun... lämmin pasta seilasi pöytääni ja kiirehdin sitä kitaani, äkkiä kun se vielä on edes vähän lämmintä -mentaliteetilla. Kuten huomaat, rakas lukija, olen tyypillinen suomalainen eli pidän mölyni mahassa asiakaspalvelutilanteessa, mutta käyttäydyn ilkeästi selän takana ja interwebissä.

On olemassa al denteä ja AL DENTEÄ, johon ei pysty veitsellä. Spaghetti oli hieman liian rapeaa, kermaa oli liikaa, juusto oli klimppistä ja pekoni aivan täydellistä. Kokonaisuus jätti kuitenkin paljon toivomisen varaa.

Jälkiruokana syömäni tiramisu lienee kolmas syy käydä Pregossa, mutta tästä en ole täysin varma. Kokemus tulisi varmistaa kontrollikäynnillä, mutta en ole moiseen uskaltautunut. Naapurin Suola ja Pippuri houkuttaa nimittäin paljon enemmän. Seuraavalla kerralla sinne.

PREGO!