Turkulainen ravintola Kaskis on suomalaisen ravintolakentän kohutuin ja kiitetyin ravintolatulokas viimeisten vuosien aikana. Se on saavuttanut klassikon aseman kenties nopeammin kuin mikään muu ravintola Suomen ravintolahistoriassa.

Kuten mikä tahansa onnistunut ilta, niin myös ilta Kaskiksessa alkoi kohdallani gin tonicilla (10 €). Drinkin pohja luotiin – ei Napuella – vaan itämaisesti maustetulla Opihr-ginillä. Suomalaisen tonicin lisäksi juomasta löytyi myös reilusti inkivääriä. Viimeinen silaus annettiin rosmariinin oksasta. Kiehtova avaus!

Kaskis on sitten viime kerran yksinkertaistanut ruokalistaansa. Tarjolla on joko neljän (55 €) tai kuuden (66 €) ruokalajin kokonaisuuksia. Koska olimme tulleet kaukaa etelästä, oli selvää valita isompi setti. Se täytyy vielä todeta, että annoksia ei löydy netistä eikä niitä ole kirjallisessa muodossa myöskään ravintolassa. Annokset kyllä esitellään pöytään tuotaessa esimerkillisesti ja kivasti pilke silmäkulmassa, mutta se suotakoon anteeksi, jos osa makukimaran yksityiskohdista on jäänyt Turku-Helsinki -moottoritielle.

Keittiön tervehdyksenä saimme silakkatartaria ja punasipulia. On aina miellyttävää, kun keittiö muistaa asiakkaitaan. Tämän tason paikoissa se on toki oletus. Suupala oli raikas. Pöytään tuotiin myös leipää fenkolivoin kera. Leipä oli maukasta ja kaukaa viisaasti sitä tuotiin vain yksi siivu ruokailijaa kohden.

Kuuden ruokalajin pelin avasi savustettu siika. Siika oli paistettu oivalliseksi ja sen maku oli erinomainen. Hienostunut annos nostatti odotuksia tulevaan. Seuraava annos olikin makujen puolesta kenties illan paras, mutta luoja paratkoon, on vaikea muistaa mitä kaikkea siinä oli. Siitä löytyi ainakin maa-artisokkaa, perunaa, savustettua hauenmätiä ja munankeltuaista kanaliemessä. Kaikesta tästä oli aikaansaatu moniulotteinen, täydellisyyden likiarvoa hipova mestariteos. Kolmas alkuruoka oli taattua Kaskista. Perunaletun alla oli porotartaria poronsydämestä ja sisäpaistista. Myös punajuurta ja puolukkaa löytyi. Sienikreemi kruunasi kokonaisuuden. Liha oli hekumallisen herkullista, kuin suoraan poron sydämestä riivittyä. Anteeksi. Perunalettu ja sienikreemi jäivät vain vaivoin kakkoseksi, sillä nekin olivat erinomaisia.

Illan ensimmäinen pääruoka oli haudutettua kuhaa rinnallaan juuriselleritaco, jonka sisältä löytyi ainakin lehtikaalia, varsiselleriä ja hasselpähkinää. Herkän kuhan maku joutui koville lisukkeiden rinnalla. Tasapaino säilyi silti sopuisana, mutta annos jäi vaaksan mitan illan parhaimmistosta. Tässä vaiheessa vaimoni toivoi jo siirtymistä jälkiruokiin, sen verran tuhtia ja täyttävää oli tarjonta ollut, mutta minäpä tiesin enemmän! Olin kuullut ravintolan jostakin nurkasta taikasanat: naudan sisäfilettä. Jes, sitä! Näin ollen ei ollut yllätys, kun saimme eteemme illan toisen pääruoan: paahdettua naudan sisäfileetä luuydinkastikkeella ja häränhäntä-wontonilla. Sisäfile toimi sillä tavoin kuin laadukkaasti tehdyn sisin pitääkin toimia eli vakuuttavasti, mutta annoksen yllättäjä oli piskuinen wonton, jonka häränhäntätäyte oli ihastuttava. Luuydinkastike oli myös nautinnollista.

Onneksi länsimaalainen tiede on todistanut meille oman elämämme hedonisteille, että jälkiruokavatsa on eri vatsa. Sen vuoksi jälkiruokaa jaksaa aina, vaikka muuten tekisi tiukkaa. Jälkiruoaksi saimme mallaskakkua, rommirusinajäätelöä, rommiin säilöttyjä marjoja ja tippaleipää. Mallaskakku oli Kaskiksen tyylin, mutta ei minun suuni, mukainen valinta. Myöskään tippaleipä ei ole ikinä kolahtanut. Jälkiruoka jäikin harvinaiseksi epäonnistumiseksi meikäläisen kirjanpidossa, mutta ei silti kyennyt uhkaamaan täyttä arvosanaa. Laskun maksamisen yhteydessä eteemme tuotiin vielä ”dominokeksit” tyrnitäytteellä. Tyrni maistui, mutta ”dominojen” makumaailmaan ei päästy, tuskin edes tavoiteltiin. Se oli kaunis ja hauska päätös joka tapauksessa jälleen kerran upealle illalle.

Kaskis on saanut kosolti tunnustusta, mutta Michelin-tähtikin sille ehdottomasti kuuluisi. Kolme tähteä olisi kenties liioittelua, mutta toisaalta Kaskis on jo nyt oman matkansa arvoinen. Mekin teimme varta vasten päiväretken Turkuun Kaskiksen takia. Ravintolalla on edelleen pysyvä paikka sydämessäni.

Lisää ravintola-arvosteluja löytyy blogistani:
https://tulinnainjasoin.blogspot.fi/

Odotukset olivat luonnollisesti korkealla kun kyse on Turun parhaimmat arvostelut saaneesta ravintolasta. Saimme kuitenkin pettyä.

Palvelu oli heti alkuun kylmää, saimme odottaa pöydässä n. 10 min ennen kuin edes juomia tultiin kysymään. Kun tarjoilijalle selvisi ettemme aio juoda kuin vettä, oli hän silmin nähden ärsyyntynyt ja kohteli kylmästi loppuillan.

Ruoka oli kaunista, mutta pääosin mautonta. Kauniita värejä ja asetteluja, mutta maut jäivät kuuden ruokalajin menussa vaisuiksi.

Maksaessamme 132e kahden henkilön illallisesta, odotamme sentään hanaveden kuuluvan hintaan. Mutta ei, siitäkin saimme pulittaa 3e.

Kaiken kaikkiaan masentava kokemus.

Huippupaikka mutta pientä viilausta tarvitaan.
Ruoka ja viinit oli tosi hyvin valittu. Henkilökunta erinomaista. Aperitiivit kun tuli niin perään tuli jo heti pinaattishotti eli ei oikein keritty nauttia niitä kun jo ruokailu alkoi.
Pikkasen oli kiire annosten tulossa, olisi kaivannut pientä lisäaikaa ruokailujen väliin.
Hälyä oli mutta ei se meitä haitannut. Meidän jälkeen ravintolaan jäi vielä muutama henkilö ja siinä pukiessamme niin heitä jo kiirehdittiin mitä ei kyllä pitäisi sattua kun oli illan viimeinen kattaus ja aikaa sulkemiseen olisi ollut vielä tunti (kotisivujen mukaan).
Kokonaisuutena kuitenkin loistava pienellä miinuksella.

Kuuden ruokalajin maistelumenuu oli eheä ja mielenkiintoinen kokonaisuus, josta ehkä parhaiten nousi esiin pääliharuoka sekä jälkiruoka. Viinit oli erinomaisesti valittu eikä ihan helppoihin vaihtoehtoihin oltu sorruttu. Henkilökunta oli aivan erinomaista, vaikka isäntä itse näytti aavistuksen leipääntyneeltä.
Annosten tuloa voisi hidastaa ja pitää pientä taukoa välissä; kattauksille on kuitenkin varattu kolme tuntia. Ruokailukokemus olisi silloin miellyttävämpi.
Summa summarum; tämän arvosteluskaalan mukaan ehdottomasti täydet pisteet, vaikka se suuri WAU-fiilis jäi tulematta.

Parasta Suomessa. Ruoka huipputasoa, miljöö täydellinen ryhmämme makuun, palvelu huippuluokkaa.

Kokonaisuutena paras ravintola, jossa olen käynyt tässä maassa. Ruoka yllätyksellistä, mutta ei turhaa kikkailua. Palvelusta tuli tunne, että jokainen asiakas on oikeasti merkityksellinen tälle paikalle.

En ymmärrä tätä mieletöntä hypetystä tästä ravintolasta. Ensinnäkin paikan akustiikka on aivan onneton! Hirveä häly, eikä vieruskaverinkaan juttuja tahdo kuulla. Salityöskentely varsin keskinkertaista; laskuissa virheitä, jonkun juoma toisen laskussa ja toisinpäin, unohdettuja juomia jne. Ruoka hyvää, muttei ollenkaan parasta, mitä turkulaisissa ravintoloissa olen saanut.

Kaskiksen kuuden ruokalajin maistelumenuu. Ruuat maistuivat erinomaisesti neljänteen ruokalajiin asti, jolloin ähky alkoi painamaan.
Annoskoot liian isoja suhteessa menun mittaan.Ruoka toki muuten erinomaista.
Ähkystä huolimatta jälkiruoka oli yksi parhaista ikinä. Piste. Palvelu ja viinit hoitivat asiansa erinomaisesti vaikka pientä kassakonekaaosta oli ilmassa.
Suosittelen vahvasti etenkin kaikille, jotka väittävät, että fine dining ruuasta jää aina nälkä.Huom! tämä myös taataan eli kuittia vasten saa tunnin sisään syömästä spudarista kuittia vastaan rahat takaisin.

Ruoka oli hyvää mutta jotain jäi puuttumaan. Pitkään odotettu vierailu ja maistelu menuu premium viinipaketein. Ruoka oli maukasta. Ensin kalaympyrä jota seurasi "marmori"file. Fileessä ei marmoria ollut kuin nimessä, hyvää lihaa kuitenkin. Kerroin mielipiteeni asiasta henkilökunnalle ja seuraavalle pöytäseurueelle ei marmoria enää käytetty. Menuun paras ruoka oli viimeinen alkuruoka, hernekeitto Kaskiksen tapaan. Se ole kerrassa loistava. Ensimmäisenä pääruokana ahvenet olivat hieman mauttomia, pieni suola olisi ehkä auttanut. Ankanlifile ja helmikusus oli hyvää. Jälkiruoasta emme oikein saaneet kiinni, se oli hieman outo.
Viinipaketti toimi, kaadot hieman niukkoja.
Suurin odotuksin olimme tulleet ja ehkä sen takia hieman pettyneitä. Ahtaus, hälyisyys, kiire ja palvelu eivät parantaneet tilannetta
Kaskista on hypetetty niin paljon että ehkä sen takia olimme hieman pettyneitä. Hinta-Laatu -suhde on kuintenkin ylivoimaisen hyvä

Ruoka oli hyvää, kuten odotinkin. Sen takia kannatti tulla. Tunnelma ravintolassa oli hälyinen, ja jotenkin ruokalamainen. Seurueemme oli jonkin verran pettynyt siihen, ettei hintavaa juhlapäivän ateriaa saanut syödä rauhassa.