jukkareal

Villettan palvelu oli aikaisempina vuosina persoonallisen ronskia, mutta on muuttunut ajan myötä ylimielisen tylyksi. Omat kokemukset ovat hyvin samanlaisia kuin muidenkin ravintolaa viimeksi arvioineiden asiakkaiden.

Viimeisin vierailu katkaisi kamelin selän; kun hetken aikaa arvoimme juomien kanssa ja tilasimme lopulta osan juomista vähän myöhemmin kuin muun tilauksen, tarjoilija kivahti ynseästi ja moitti meitä asiasta! Kiva fiilis latistui kummasti. Vaikka ruoka onkin ihan ok, ei tökerön kohtelun vuoksi enää tee mieli palata Villettaan. Sääli, sillä paikka oli ennen yksi perheemme suosikkipaikoista Töölössä.

Villettan palvelu oli aikaisempina vuosina persoonallisen ronskia, mutta on muuttunut ajan myötä ylimielisen tylyksi. Omat kokemukset ovat hyvin samanlaisia kuin muidenkin ravintolaa viimeksi arvioineiden asiakkaiden.

Viimeisin vierailu katkaisi kamelin selän; kun hetken aikaa arvoimme juomien kanssa ja tilasimme lopulta osan juomista vähän myöhemmin kuin muun tilauksen, tarjoilija kivahti ynseästi ja moitti meitä asiasta! Kiva fiilis latistui kummasti. Vaikka ruoka onkin ihan ok, ei tökerön kohtelun vuoksi enää tee mieli palata Villettaan. Sääli, sillä paikka oli ennen yksi perheemme suosikkipaikoista Töölössä.

Villettan palvelu oli aikaisempina vuosina persoonallisen ronskia, mutta on muuttunut ajan myötä ylimielisen tylyksi. Omat kokemukset ovat hyvin samanlaisia kuin muidenkin ravintolaa viimeksi arvioineiden asiakkaiden.

Viimeisin vierailu katkaisi kamelin selän; kun hetken aikaa arvoimme juomien kanssa ja tilasimme lopulta osan juomista vähän myöhemmin kuin muun tilauksen, tarjoilija kivahti ynseästi ja moitti meitä asiasta! Kiva fiilis latistui kummasti. Vaikka ruoka onkin ihan ok, ei tökerön kohtelun vuoksi enää tee mieli palata Villettaan. Sääli, sillä paikka oli ennen yksi perheemme suosikkipaikoista Töölössä.

Mitä on tapahtunut yhdelle lempikiinalaiselleni? Aiemmin Honkkarin annokset olivat maukkaita ja väkeä riitti, niin paikan päällä syöviä kuin ruokaa mukaansa hakevia. Viimeisin visiitti oli jotain ihan muuta. Ruoka oli muuttunut jotenkin oudon makuiseksi, ja koko illallisen ajan olimme seuralaiseni kanssa ainoat asiakkaat. Pähkäilimme keskenämme paikan omistajan vaihtuneen. Myös ravintolassa vuosia palvelleen rouvan puuttuminen vahvisti ajatuksiamme tästä. Nykyisin ravintola on vain kalpea aavistus siitä, mitä se oli vielä pari-kolme vuotta sitten. Sääli.

Olen käynyt Pikku Ranskassa lounaalla nyt useamman kerran kuukauden sisällä. Lounaalla on aina paljon asiakkaita, joista suurin osa on varsin iäkästä väkeä. Lieneekö asiakaskunnan ikäjakauma vai mikä, mutta jostain syystä ruoka on hieman mautonta, jotenkin epämääräisen oloista. Palvelu on ihan sujuvaa ja hintataso lounaan laajutta ajatellen kohtuullinen. Mutta jotain, vaikeasti määriteltävissä olevaa, jää kokonaisuudesta uupumaan.

Lounaalla erinomainen hinta-laatu-suhde! Salaattipöytä on mietitty loppuun asti, ja vaihtoehtoja on paljon. Pääruokia yleensä keitto, liha, kala ja kasvis plus lisukkeet. Ystävällinen ja ripeä palvelu. Ehdottomasti lounasravintoloiden kärkeä.

Gurans on usein perjantailounaan kohteena, eli lounaslista on tullut tutuksi. Aika perusnepalilaista ruokaa, maut ei juurikaan yllätä, mutta sen minkä Gurans tekee, se tekee aika hyvin...laatu on vakaa! Salaattipöytä voisi olla hieman parempi ja siistimpi, nyt se on yhden aikaan yleensä jo hieman väsähtänyt. Jälkkäriksi nepalilaista maitoteetä maksutta, kannattaa maistaa.

Ruoka ok, jono lannistavan hidas. Okei, oma vika, kuka käski tulla Vapianoon lauantai-iltapäivällä kun Syö Helsinki-kampanja on meneillään. Kaikilla pasta-tiskeillä oli kohtuullisen pitkä jono ja me yritimme valita lyhimmän. Kävi niikuin näissä yleensä aina käy, oma jono veti kaikista hitaimmin, ja kun vielä edessä oli kiinalainen seurue, jotka tilasivat annokset myös pöydässä istuville kavereilleen, oli jonotus puuduttavan pitkä, n. 40 minuuttia.

Kun lopulta pääsimme itse asiaan, eli tilaamaan, alkoivat asiat kirkastua. Kokkina oli kiva nuori nainen jonka kanssa heitimme kevyttä juttua pasta-annosten päivittäisestä määrästä. Tilasin Syö Helsinki-tarjoukseen kuuluneen pastan (Pasta scampi: paistettuja jättikatkaravunpyrstöjä, kevätsipulia ja tuoretta tomaattia itse tehdyssä tomaattikastikkeessa.), joka valmistui noin viidessä minuutissa.

Saimme pastat ja löysimme ikkunapaikat yläkerrasta. Pasta oli yllättävänkin hyvä, scampit eivät olleet lainkaan sitkeitä niinkuin ne yleensä tuppaavat olemaan pakastettuina. Chili-valkosipuli-tomaattikastike toimi varsin hyvin ja annoskokokin oli aika miehekäs. Ei siis valittamista! Mutta se jonottelu...

Lauantai-iltapäivän myöhäinen lounas ja ajatuksena mennä kokeilemaan Kampin Kortteliravintoloita ilman sen tarkempaa määränpäätä. Hetken aikaa kierrettyämme päädyimme Bastardoon pienen jono houkuttelemina. Saimme pöydän melkein heti, joten ei muuta kuin menun kimppuun. Lista oli lyhyt ja selkeä, joka myös nosti odotukset ehkä hieman korkeammalle. Valitsimme alkuun Fritto Miston ja pääruoiksi sienirisoton ja pizzan (en muista minkä, joku tulinen). Juomiksi olutta ja kokista. Palvelu oli kohtuullisen mukavaa, ja toimi 100% englanniksi (tätähän Hesarin toimittajat aina muistavat ihailla, Helsinki on nyt oikeasti kansainvälinen kun ravintoloissa ei välttämättä enää saa palvelua suomeksi).

Fritto Misto tuli kohtuullisen nopeasti ja annos oli ihan riittävä kahden hengen alkupalaksi. Friteeratut kesäkurpitsaviipaleet olivat annoksen parasta antia, muut eli sipulirenkaat, katkaravut ja mustekala tyypillistä Suomi-tasoa, eli liian taikinaisia ja mössöisiä. Note to self: friteerattua mustekalaa ei kannata tilata missään muualla kuin niissä maissa joissa sen tietää olevan tuoretta.

Pääruoat olivat hieman kaksijakoinen kokemus. Pizza oli ihan hyvä, ja riittävän tulinen, mutta risotto harmittavan vetinen ja mukana olleet pähkinät eivät mielestäni tuoneet annokseen mitään lisäarvoa. Tilanne parani hieman kun pyysin lisää parmesaania (jota sainkin ison kupillisen), jonka avulla risoton rakenne ja maku hieman paranivat. Annos oli aika reilun kokoinen, kaikkea en edes jaksanut syödä.

Kun olimme syöneet ja valmiit, alkoi taas tyypillinen tarjoilijanmetsästys jotta saisimme laskun. Tämäkin ärsyttää suomalaisissa ravintoloissa, miksi laskun saaminen kestää aina niin tuhottoman kauan? Laksun loppusumma oli 61€, mikä oli suoritukseen nähden kalliinpuoleinen hinta.

Plussaa annan kuitenkin mukavasta miljööstä, koko ravintolakerros näytti houkuttelevalta, ja saatanpa poiketa täällä toistekin, esim. Fisken på Diskenissä (mikä ihmeen ruotsalaisnimien aalto Helsingin ravintoloissa on menossa tällä hetkellä..?)

Lukuisia Kreikan lomia viettäneenä (ja syöneenä) odotin jännityksellä, miten kreikkalainen keittiö taipuu maaliskuiseen Helsinkiin. Päätin valita listalta ihan perussetin, eli alkuun Horiatiki (kreikkalainen salaatti, pääksi Mousaka ja jälkiruoaksi Baklava. Menikö homma Zorbaksessa maaliin? No ei ihan. Horiatikin suhteen olen aika puristi, eli siihen kuuluu vain tomaatti, kurkku, sipuli, oliivit, feta, ja öljy plus mausteet. Kaikenlaiset salaatinlehdet ovat kauhistus ja niinhän Zorbaksessa oli langettu tähän helppoon. Ei hyvä. Lisäksi salaatissa oli joku outo sivumaku, jota en onnistunut tarkemmin määrittelemään.

Pääruokana tarjoiltu Mousaka nosti hieman pisteitä. Annoskoko oli aika pieni, mutta kun kyseessä oli kolmen ruokalajin setti niin se oli ihan ok. Jostain kumman syystä Mousakan lisukkeena oli ihan samanlainen kreikkalainen salaatti kuin alkuruokanani syömä, tosin pienempi versio. Jälkkäri Baklava jäätelöllä ja extra Kataifilla oli ihan kelpo esitys, ruokajuomana nautitun Mythoksen kanssa illan kohokohta.

Miksi extra Kataifi? Hyvityksenä siitä, että tarjoilu oli todella h-i-d-a-s-t-a! Pääruokia odottelimme yli tunnin, tosin seurueellemme selitettiin että läheisen teatterin esityksen vuoksi ravintola oli ruuhkainen (vaikkei se mielestäni ollut mitenkään erityisen täynnä), mutta siitä huolimatta odottelu oli ärsyttävää.

Ehkä Zorbaksen ja muiden vastaavanlaisten etnisten ravintoloiden ongelma on se, että vaikka ruoka olisi miten autenttista, ei maaliskuinen Helsinki koskaan pysty kilpailemaan lämpimän kreikkalaisen kesäillan kanssa, ja näin ollen kokemus jää kauaksi alkuperäisestä.