pecks

Tutustumisen arvoinen paikka! Ravintola on varsin pieni mutta tarjoaa mahtavan tunnelman jopa keskellä viikkoa.

Tarjolla on tapaksia, joita voi ostaa kolmen, viiden (ja oliko kymmenen?) annoksissa.

Viinilistalta löytyy muutama vaihtoehto ja hinnat ovat sijaintiinsa nähden todella edulliset, punaviiniplo 22-24 euroa.

Uskomaton tunnelma, konstailemattoman meiningin omaava kortteliravintola. Omistaja on huikea persoona! Kannattaa varmistaa onko tilaa. Yleensä tupaten täysi klo 20 alkaen.

Ai niin, saimme loistavat carajilljot aterian päälle!

Todennäköisesti paras syömäni kuha ikinä! Lounaaksi syömäni Chef's Menun alkuruokana ollut Toast Skagen oli pienehkö pettymys, tyylikäs annos mutta mäti oli liian vahvan makuinen. Onneksi pääruoka räjäytti potin!! Pinaattipeti, glaseerattua mustajuurta ja kuhaa. Täydellistä! Ei mitään liikaa, ei mitään liian vähän. Puhdasta neroutta. Jälkiruokana 5 juuston lajitelma. Espresso luonnollisesti heikohko (Suomessa kun ollaan). Tarjoilijat erittäin ystävällisiä, asiallisia, suorastaa huomaamattomia. Lisäplussa sisustuksesta, joka uskaltaa rikkoa perinteisen skandinaavisen tylsyyden väriskaalaa, harmaan ja valkoisen asemasta purppuraa. Seuralaisen jälkiruoka oli yllättäen heikohko - onhan paikka alkujaan keskittynyt jälkiruokiin, eikös?

Todella persoonallinen ja eloisa paikka. Tila on pieni (suosittelen pöytävarausta!!), vain muutama pöytä ja keittiö pöytien yläpuolella toisessa tasossa. Ilmapiiri on konstailematon.

Seurueemme ruuista kalaruuat onnistuivat nappiin! Muutamat jotka tilasivat hevosenselkää valittivat sitkeydestä/mauttomuudesta.

Minun kaltaista kahvihifistelijää miellyttää jälkiruuaksi nautittu hyvä espresso semi-ok:n grappan kanssa. Bellissima!!

Helsingin paras kahvila. Ehdottomasti!!

Siisti ja laadukas Intialainen. Ehkä hivenen kalliimmasta päästä. Paikka on siisti, palvelu ystävällistä ja hyvin monipuolinen ruokalista, josta löytyy erittäin tulinen Beef Vindaloo!!

Pitkän lounaan ja clearing-kaupan tuntua. Nerokas suomalainen nostalgiatrippi kultaiselle 60-luvulle. Ravintolan sisustus kunnioittaa perinteitä. Iso ruokasali ei kaiu kiitokset seinien puupaneelien. Ruoka-annokset konstailemattomia, mutta isoja. Tartar-pihvi oli raaka-aineiltaan perushyvä, mutta Wieninleike hivenen mauton eikä siitä löytynyt samaa potkua kuin Kesoil-huoltamoissa 1980-luvulla. Plussana taustalla soiva Radio Suomi ja Kansanradio.

Näennäiseurooppalainen kahvila. Meluisa, kallis ja aina tolkuttomat jonot (jotka vetävät kuitenkin nopeasti).

Sijainti on erinomainen, ja kesäterassi on kahvilaflaneeraajien ja ihmisbongareiden suosikkipaikkoja.

Perushyvä paikka. Ei yllätyksiä, mutta ei mitään pahoja rimanalituksiakaan.

Club ja mozzarella sandwichit ovat olleet suosikkejani. Vastaavasti viime kesäkuinen tapas-lautanen laski yleismielikuvaani (!).

Tunnelma päivisin leppoisa, iltaisin akustiikka pettää pahemman kerran ja etenkin klubi-iltoina äänimaisema on todella kolkko.

Mahtava paikka! Helsingin paras kiinalainen. Ei sitä peruskantonilais-höttöä vaan tarjoaa rohkeasti setsuanilaisempaa settiä.

Maku, raaka-aineet ja hinta ovat kohdallaan. Tosin ravintolamiljöö on varsin kolkko, suorastaan kalsa.

Kuvaavaa on, että kaikilla kolmella kerralla suomalaisasiakkaat ovat olleet vähemmistössä, ja enemmistö täällä asuvia kiinalaisia. Hyvä merkki sekin.