Illallinen Grönissä oli mukava kokemus. Menu (49€) kahdella alkuruoalla, pääruoalla ja jälkiruoalla oli melko täyttävä kokonaisuus, annokset olivat suuria.

Löysimme yllättäviä ainesosia ja makuyhdistelmiä läpi menun - monessa suolaisessa ruoassa oli leikitelty makeilla kastikkeilla ja ainesosina mukana oli mm. jäkälää, joka oli positiivinen yllätys. Rapeakuorinen leipä voivaahdolla oli älyttömän hyvää eikä sen syömistä voinut lopettaa, vaikka vatsa paukkui. Kokemus oli kaikinpuolin hyvä ja herätti paljon keskustelua millaisia ruokayhdistelmiä voisi kokeilla. Palvelu toimi melko mutkattomasti.

Odotukset olivat tosi korkealla kuultujen arvioiden mukaan. Kokemus oli hyvä, mutta vielä jäi varaa ekstra wow-fiilikselle. Täytynee kokeilla vielä uusiksikin :)

Kaupungin innovatiivisimpia fine dining -ravintoloita, jota ei ole syyttä palkittu. Huippulaadukas, ystävällinen palvelu, muttei liikaa pokkurointia. Erityisen ihana tartar!

Meitä oli kolme vaativaa ruokailijaa ja kaikki meistä yllättyi positiivisesti kuinka hyvää näin edullisesti voi saada. Erityisesti hapanleipä oli mieleen painuvan makuista samoin kuin tartari.
Ehdottomasti uusintakäynnin arvoinen paikka.

Ei ehkä ihan jokaisen makuun? Huomasin että 'rikkaruohoguru' Sami Tallberg oli Gröniä kehunut ja kun olen monena vuonna villikasveja itsekin kerännyt, pitihän tämä testata. Odotukset olivat siis korkealla ja aika hyvin ne pystyttiin täyttämään. Tosin ’pysy kaukana tasting menuista’ -periaate sai vahvistusta.

Muut ottivat siis suositusmenun, itse halusin valita listalta. Nokkosilla maustettua ”Naan” leipää, hiillostettua kurkkua, yogurttia ja kevään ensimmäisiä yrttejä oli vaisu esitys ja kurkku loisti poissaolollaan ja yrtit vähän heinämäisiä, eli substanssia puuttui. Sen sijaan Paahdettua ja friteerattua punajuurta, mantelilla maustettua tuorejuustoa, raparperia ja raastettua tuorejuustoa. oli kerrassaan nerokas, olkoonkin että haarukaksi tarkoitetulla tikulla ei syöminen onnistunut. Suositusmenun Raakakypsennettyä nautaa, sinapilla maustettua lehtikaalia, lipstikkaa, suolattua ja savustettua keltuaista saivat jo seuralaisten suupielet ylöspäin.

Pääruokana kaikilla Grillattua ja merirapuliemellä maustettua ruijanpallasta, sipuleita, karhunlaukkaa, savustettua hasselpähkinää ja tattari ”bechamel”. Ruijanpallas jäi hiukan sivuosaan, mutta positiivisesta syystä, sillä annoksen päätähti oli purjo lisäkkeineen. Vertailimme suositusmenun ja á la carte -annosten kokoja ja suositusmenussa se oli jotakuinkin puolikas, siis pienempi kuin neljäs ruokalaji perustelee. Huomautimme ja saimme täydennykseksi ja vatsan täytteeksi alkuun toisen jälkkärin Siemennäkkileipää, säilöttyä mustikkaa, mustikan lehtiä ja raastettua vuohenjuustoa, joka oli erinomainen.

Varsinaiset jälkkärit Raparperi ”piirakka”, katajalla maustettua kermaa, raparperisorbettia, sitruunaverbenaa ja rapeaa katajaa ja Pihlajansilmugranita, mantelijäädykettä, karamellia, mesiangervomarenkia ja herakastiketta olivat erinomaisia nekin. Erityisesti omassani (jälkimäinen) maut olivat loistavasti tasapainossa. Mesiangervo kun on niin voimakas että helposti jyrää muut maut alleen.

Viinivalinnat osuivat kohdalleen, vaikka tipattomalla puolivuotisella en niitä itse tilannut. Sen sijaan otin paikan uutettuja mehuja, jotka ovat mainioita ruokajuomia, joskin pieni lasillinen on hiukan hintava (8€). Viimeisenä, vaan ei vähäisempänä, on mainittava leipä ja sen lisäkkeet. Erinomaista ja sopivasti hapatettua rapeassa kuoressa.

Palvelu on ystävällistä eikä annoskokopalautteesta tehty numeroa, vaan se tulkittiin asiakkaan mielipiteen mukaan. Ruoat esiteltiin riittävästi, mutta ylimääräistä teatteria ei ollut. Paikka on pieni ja keittiö salin kanssa samassa tilassa, mikä lisää hälinää, mutta minusta pieni hässäkkä vain vähentää fine dining -jäykkyyttä. Ihailua aiheutti keittiön täsmällinen toiminta ja siisteys.

Maut ovat hyviä, tarjoilu toimii ja ravintolalla on oma tyyli. Suosittelen jos moderni luonnonmukainen skandi-safka kiinnostaa.

Mielenkiintoinen tuttavuusja hyvä palvelu.

Juomat oli hyvin suositeltu ja ruokakin maistuvaa, joten kyllähän tänne mielellään palaa...

Joka kerta erinomainen. Laadukkaat raaka-aineet ja muista poikkeava idea. Lisäksi viinit ovat toimineet hyvin ruokien kanssa.

Kahdesta perättäisestä menusta syöneenä jäi lopulta valjut fiilikset.

Ensimmäisellä kerralla porkkanajälkiruoka oli erinomainen, alun nauta hyvä mutta pääruokana ollut artisokka turhan yksiulotteinen.

Tämän perusteella menimme kuitenkin eri porukalla syömään seuraavaa menua. Alun hummus oli päivän menussa yhtenä annoksena molemmilla kerroilla, ihan hyvä pikkuruoka tosin. Tartar oli OK, muttei kovin omaperäinen. Mutta turska-pääruoka oli meidän kaikkien mielestä floppi. Turska oli suikaleina epämääräisen mössön seassa, annoksessa ei ollut tasoja ja rakennetta. Ja tällä kertaa jälkiruoka oli aivan liian yksinkertainen "täytekeksi", siinä olisi saanut olla enemmän komponentteja.

Viinit oli mielenkiintoisia ja hyviä, mutta kaiken kaikkiaan ruoka ei juuri sytyttänyt.

Kokemus oli ihana, tarjoilija ja erityisesti sommelier osasivat asiansa. Oli kiva saada omistautunutta palvelua. Annoksista erityisesti Nordic hummus ituineen teki vaikutuksen. Myös pääruokani kala-annos oli ihana. Ruoan hinta-laatusuhde oli kohdallaan, mutta viinit olivat hieman kalliinpuoleisia! (12e 12cl....) Käynnistä jäi hyvä mieli, tulen uudelleen.

Oma tyyli, kekseliäs, hienoja makuja. Parhaita makuja tällä kertaa sipulialkuruoka ja poropääruoka. Ensimmäisessä menuussa ideoita oli vielä ylenpalttisesti ja annoskokokin oli vähän yläkanttiin. Nyt oli rauhoituttu ja kokemus oli tasapainoisempi. Yhdistyy rentous ja keittiön osaaminen, mielikuvat taipuvat vahvasti Kööpenhaminan vastaaviin paikkoihin.

Ainoat risut lasivalinnasta. Vesilasit ovat todella pienet mutta toimivat VESIlaseina hyvin. Ravintola ei ollut ihan täynnä ja siksi ihmettelin miksi sekä alkujuoma (palsternakkamehu) tarjottiin tästä pikkuruisesta kupista. Jalkalasi olisi tuonut fiilistä että alkoholitonkin alkujuoma voi olla arjen juhlaa. Se että olut tarjottiin tuosta vesilasista sen sijaan oli jo virhe. Bulkkilaageria voisi ehkä tarjoata puistossa tuollaisesta jos olisi pakko jakaa pullo mutta nytkin väittäisin että pienpanimo-olut olisi maistunut paremmalta pullosta (saati jalallisesta viinilasista mistä sitä on aiemmin tarjottu).