PinotNoir
22 RecensionenBadges
Blog link
Recensioner (21)
Dessa recensionen har ingen påverka till genomsnitt betyg
Nanda Devin lounasbuffet on kaupungin ellei koko maan paras.
Valikoima on laaja ja aina löytyy kanaa, kasvista ja lammasta sekä eri tulisuusasteita (mieto, medium, hot ja extra hot). Lisäksi salaattia ja kasviksia, naan-leipää ja gluteenitonta leipää sekä kastikkeita ja paljon muuta.
Ravintolassa on ihan hyvä tunnelma, tosin usein melko kuuma ilma. Lounasaikaan voi joutua hetken odottelemaan vapaata pöytää. Ehkäpä pienen kielimuurin/kulttuurierojen takia palvelu välillä tuntuu hieman tönköltä, joten siitä pieni miinus.
Naudanlihaburgeri parmesanranskalaisilla 16 euroa.
Lisäksi 0,4 l Coca Cola, jonka hinta 4,50.
Paikka on ihan kiva ja tunnelmallinen, mutta kalustus viittaa siihen, että ruokailijat eivät ole pääasiakaskuntaa. Ravintolassa oli vain yksi 4 hengen pyöreä pöytä, jossa pystyi ruokailemaan sekä tämän lisäksi muutama pieni pyöreä pöytä, johon mahtuisi kaksi syömään. Muuten kalustuksena oli nojatuoleja ja matalia sohvapöytiä, joilla ei ole hyvä syödä.
Ruoka pitää tilata tiskiltä ja maksaa etukäteen. Palvelu oli ihan asiallista ja ruoka saapui nopeasti. Kokikseni oli laihaa hiilihapotonta litkua eikä edes kovin kylmää, siispä palautin sen tiskille. Tarjoilijan mielestä juoma oli kuitenkin sellaista kuin pitikin. Olisin saanut uuden lasillisen samasta hanasta, mutta se ei olisi muuttanut asiaa, sillä juuri sitä minulla oli lasissani. Muuta hyvitystä ei tarjottu.
Annoskoko oli minun ja seuralaiseni mielestä sopiva.
Mielestäni ranskalaisia oli jopa aika paljon. Hampurilaisen sai myös gluteenittomana ja sämpylä oli hyvä. Hampurilaisen välissä oli juustoa, pekonia ja majoneesia. Pihvin kypsyysasteen sai valita, mutta mediumina tilattu oli kuitenkin todella medium --. Maut purilaisessa olivat kuitenkin erittäin hyviä. Parmesanranskalaiset olivat ehkä aavistuksen kuivia, mutta tuottivat kuitenkin vain pienen pettymyksen. 16 euron hampurilaisaterialta odotin vähän enemmän.
Ruokana oli maksaa kerma-sipulikastikkeessa.
Ruokaan kuului lisäksi suolakurkkua ja puolukkahilloa. Perunamuusin vaihtaminen kasviksiksi onnistui helposti.
Iloinen yllätys oli se, että kasvikset olivat tuoreita eikä mitään pakastewokvihanneksia. Lisäksi maksa tuli valurautapannulla, mikä oli kiva yksityiskohta ja ruoka pysyi lämpimänä.
Vaikka kyseessä onkin pubiravintola, niin ruokapuoli on kivasti hieman erillään pubipuolesta eikä humalaisten meno liikaa häirinnyt ruokailua, vaikka niitä siellä keskiviikkoiltana olikin. Toki täytyy pitää mielessä, että kyseessä on myös pubi ja joskus humalaisten metelöinti vain kuuluu asiaan.
Palvelu oli hyvää ja tarjoilija ystävällinen. Syön maksaa harvoin enkä osannut itse päättää otanko maksani kypsänä vai roseena. Tarjoilija osasi hyvin suositella minulle sopivaa vaihtoehtoa, johon olin tyytyväinen.
Harald on mukava ja viikinkiteemoineen vähän erilainen paikka kuin muut.
Pidän ravintolan tyylistä ja ruoka-annostenkin nimet ovat samaa viikinkiteemaa.
Ravintola on suuri, mutta silti tunnelmaltaan mukava paikka. Pöytiä ei ole ahdettu liian lähekkäin vaan ravintolassa voi olla myös intiimisti omassa seurassaan eikä tarvitse kuunnella naapuripöydä juttuja.
Palvelu Haraldissa oli nopeaa ja ystävällistä. Tarjoilija osasi kertoa annoksista hyvin ja esitteli ruuat ne tuodessaan.
Otimme alkupalaksi yhteisen lihakiven, jossa oli erilaisia lihoja. Tämä oli todella kiva annos, sillä harvoin tulee syötyä esimerkiksi karhunlihaa tai maksaa, ja nyt niitä sai maistella pieniä määriä. Tarjoilija kertoi annoksen tuodessaan, mikä liha oli mitäkin.
Pääruoaksi otimme lohta perunamuusin kera. Ensin pidin annosta vähän tylsänä, mutta se ylitti odotukseni. Lohi oli todella hyvää ja etenkin perunamuusi yllätti. Enpä olisi uskonut, että muusi voisi olla niin hyvää. Annoskoko oli mielestäni sopiva. Vaikka annos näytti pieneltä, ei se sitä kuitenkaan ollut. Ateria oli täyttävä eikä todellakaan jäänyt nälkä.
Ruokalista on mielestäni hyvin kattava ja olikin vaikea päättää mitä ottaisi, kun niin moni annos houkutteli. Jotkut annokset tuntuvat aika kalliilta (lähinnä liha), mutta esim. kana- ja kalaruuat ovat mielestäni kohtuuhintaisia (noin 20 €). Mielestäni hinta ja laatu kohtaavat. Hyvästä ruuasta olen valmis maksamaan vähän enemmän.
Todella kiva ravintola, jossa kannattaa käydä silloin, kun haluaa kokeilla jotain uutta ja syödä vähän paremmin. Aion käydä uudelleenkin.
Uuden vuoden aaton illallinen Wanhan paronin kellarissa.
Ravintolaan saapuessamme olimme hieman etuajassa, mutta meidät otettiin kohteliaasti vastaan ja ohjattiin pöytään.
Ravintolassa on useita eri tiloja, joissa on muutama pöytä kussakin. Omansa isompia ja pienempiä seurueita varten. Oma pöytämme oli huoneessa, jossa oli kaksi loosia. Tila oli oikein tunnelmallinen vaikkakin kiviseinäisessä tilassa kaikuu kovat äänet ikävästi, minkä huomasimme toisen seurueen ollessa hieman äänekäs.
Ruuaksi otin paistettua kuhaa, tattikastiketta ja paahdettuja punajuuria (23 €). Lisäkkeeksi Ceasar-salaatin. Jälkiruuaksi limesorbettia ja vaniljajäätelöä (5 €). Seuralaiseni otti pippuripihvin (25 €) ja jälkiruuaksi köyhät ritarit (8 €).
Mukava yksityiskohta oli mielestäni se, että ruuan lisukkeen sai itse valita listasta, jossa oli erilaisia perunoita, juureksia, salaattia ja risottoa. Lisäkevaihtoehdot olivat monipuolisia ja tarjolla oli muutakin kuin perus ranskalaiset ja lohkoperunat.
Ruoka oli todella hyvää. Pelkästään kuha oli erittäin maukasta eikä olisi tarvinnut kastiketta seurakseen lainkaan. Tattikastike kuitenkin kruunasi annoksen herkullisuudellaan. Jälkiruuaksi syömäni vaniljajäätelö oli poikkeuksellisen hyvää.
Seuralaiseni pihvi oli myös erittäin hyvä ja kilpailee parhaan pippuripihvin tittelistä viimeaikaisten kokemusten joukossa.
Palvelu ravintolassa oli viileän asiallista, mutta hyvin kohteliasta. Tarjoilija sai tuntemaan kuin olisimme hyvin tärkeitä asiakkaita. Palvelu oli myös ripeää ja ruuat tulivat nopeasti.
Erityismaininnan saavat ravintolan wc-tilat, jotka olivat niin siistit, että siihen oikein kiinnitti huomiota. Lisäksi tila oli kauniisti sisustettu. Tämä ei tietenkään ole pääasia, mutta vaikuttaa kokonaisvaikutelmaan.
Ei ole epäilystäkään miksi Wanhan paronin kellari on Eat.fi:ssä suositelluin Turun ravintola. Yksi parhaista ravintolakokemuksista.
Lauantaina iltapäivällä ravintola oli aika täynnä.
Emme kuitenkaan joutuneet odottamaan tarjoilijaa vaan pääsimme heti pöytään. Omalla avustuksella tosin, pöytäänohjausta ei ollut. Ruokien tuleminen kesti noin puolisen tuntia, kuten tarjoilija oli luvannutkin. Mielestäni ihan sopivan nopeasti ruuhka-aikaan nähden.
Syömäni pariloitu merilohi oli lohen ja grillattujen kasvisten osalta erittäin hyvää. Lohi oli maustettu sopivasti ja oli erittäin mehevää.
Valitettavasti kuitenkin annokseen kuuluva uuniperuna oli tuskin lämmin ja se jäikin lähes kokonaan syömättä. Uuniperunan kanssa tullut creme fraiche -täyte tosin oli hyvää, vaikka sitä olikin niin vähän ettei siitä olisi riittänyt koko perunan kanssa, vaikka perunan olisi halunnutkin syödä kokonaan.
Chili-valkosipuli-tomaattikastike oli hyvänmakuista ja maut olivat hyvässä tasapainossa. Kastike tosin oli mielestäni hiukan vetistä.
Palvelu ravintolassa oli asiakasmäärään nähden suht nopeaa. Tarjoilijoilla oli kiire ja se valitettavasti näkyi kireytenä ainakin yhdessä tarjoilijassa. Muutoin palvelu oli kyllä ystävällistä. Ravintolassa on etenkin eräs miestarjoilija, joka on aina ystävällinen ja erinomainen asiakaspalvelija. Olemme käyneet aiemminkin samassa paikassa.
Hyvityksenä kylmästä perunasta saimme juomamme veloituksetta, mikä oli mielestäni ihan riittävä toimenpide.
Ravintola ei ole mitenkään erityisen intiimi tai tunnelmallinen. Pöytiä on paljon ja ne ovat niin lähellä tosiaan, että mitään kovin yksityistä pöydässä ei voi puhua. Pöytien määrä ja asettelu tosin on hyvin tyypillistä tämän tyyppisille ravintoloille. Ravintola ei sovi kahdenkeskiseen intiimiin ateriointiin vaan paremminkin isomman porukan illanviettopaikaksi.
Ainakin viikonloppuisin kahvila tuntuu olevan suosittu.
Onneksi kahvilassa on lisää asiakaspaikkoja myös parvella.
Kahvilassa on romanttinen ja persoonallinen sisustus vanhoine huonekaluineen. Kahvilan ollessa täysi, se ei vaikuttanut erityisen viihtyisältä. Ehkä rauhallisemmassa ilmapiirissä miljöö olisi ollut enemmän edukseen.
Kahvilassa on todella laaja teevalikoima. Hyllyillä oli ainakin toista jollei kolmattakymmentä erilaista teelajiketta. Tänne kannattaa tulla maistelemaan! Lisäksi erilaisia kahveja oli myös paljon.
Syömispuolella valikoimaa ei sitten löydykään niin paljoa. Tiskissä oli noin 5-6 erilaista kakkua ja piirakkaa, joista valitsimme palan marenkitorttua ja juustokakkua. Juomaksi Cappuccino ja Latte.
Kahvit olivat kuumia ja riittävän vahvoja. Myös kakut olivat ihan hyviä. Juustokakkuun sai lisäksi vadelmakastiketta, mikä sopi siihen hyvin.
Hinnat ovat mielestäni hieman yläkanttiin tuotteisiin nähden. Tuotteissa ei ole mitään vikaa, mutta ne ovat ihan peruskamaa, ei mitään erikoista. Sisustuskaan ei minua niin kovasti viehättänyt, että sen vuoksi hinnan saisi anteeksi. Kuitenkaan Kahvila Runo ei ole mielestäni yhtään sen kalliimpi paikka kuin muutkaan Tampereen pienet kahvilat.
Monen mielestä varmasti ihana ja romanttinen kahvila, vaikka ei omaan makuuni olekaan. Kannattaa kuitenkin käydä kokeilemassa.
À la carte -lista oli melko lyhyt, mutta siinä oli siitä huolimatta monta vaihtoehtoa, jotka houkuttelivat.
Lopulta päädyin ottamaan pääruuaksi peltopyynrintaa, pihlajanmarjakastikketta ja sieni-peruna ragoutia.
Peltopyynrinta oli ihan aavistuksen menettänyt mehevyyttään, mutta oli kuitenkin vielä maukas eikä missään nimessä liian kuiva. Pihlajanmarjakastike oli minulle uusi tuttavuus, mutta erittäin hyvän makuinen, kuten muukin annos. Pääruoka oli kaiken kaikkiaan erittäin hyvä ja ainekset sopivat hyvin yhteen.
Seuralaiseni otti pippuripihvin ranskanperunoilla. Pihvi oli hieman palanut pinnalta ja sisältä vähän liian raaka. Pihvi tilattiin mediumina, mutta oli medium miinus. Ei kuitenkaan liian raaka. Kastike olisi syöjän mielestä saanut olla vähän pippurisempi, vaikka muuten olikin täyteläinen ja maukas. Muutenkin annos oli erittäin hyvä kokonaisuus, vaikka ei aivan täydellinen ollutkaan.
Myös jälkiruuan suhteen oli vaikea valita, sillä lähes kaikki vaihtoehdot kuulostivat houkuttelevilta. Jälkiruuaksi päädyimme molemmat syömään suklaafondantin vaniljavaahdon kera. Fondantti oli juuri täydellinen eli sisältä vielä valuva. Vaniljavaahtokin oli sopivan kuohkeaa ja sopi hyvin fondantin kaveriksi. Yksi parhaita jälkiruokia, mitä olen syönyt. Täydellinen päätös aterialle!
Sekä pääruuan että jälkiruuan esillepanoon ja koristeluun oli selkeästi kiinnitetty huomiota, ja annokset näyttivät kauniilta ja houkuttelevilta.
Palvelu oli ystävällistä ja asiakkaasta huolehdittiin hyvin. Pöydän vieressä kävi joku kolmesta tarjoilijasta vähän väliä katsomassa pitääkö astiat kerätä pois ja kieltämättä vähempikin olisi ehkä riittänyt.
Kävimme syömässä keskiviikkoiltana ja muita asiakkaita ei ollut paljoa. Ruoka tuli nopeasti pöytään.
Pääruuan astioiden keräämisen jälkeen saimme seurustella rauhassa eikä kukaan käynyt tarjoamassa jälkiruokaa kuten yleensä. Tätä pidän kuitenkin hyvänä asiana. Heti kun otimme ruokalistat uudelleen eteemme, tulikin tarjoilija jo ottamaan tilauksemme eikä tarjoilijaa tarvinnut erikseen kutsua.
Ravintola on mielestäni tunnelmallinen ja sopii hyvin vähän romanttisempaankin iltaan. Etenkin kun haluaa syödä normaalia fiinimmin. Suosittelen ja aion käydä uudelleenkin.
Pancho Villa tuntuu olevan suosittu ravintola, sillä valitsi Tampereen Panchoista minkä hyvänsä, ravintola on usein lähes täynnä.
Tässä ravintolassa olen aina saanut ihan ystävällistä ja suht nopeaa palvelua. Pancho Villa ei ole fine dining -ravintola, joten siellä myöskään palvelu ei ole sitä tasoa. Palvelu on kuitenkin asiaan kuuluvaa eikä sitä voi verrata mihinkään pikaruokapaikkaan, missä palvelua ei käytännössä ole.
Pancho Villan ruokalista on sikäli monipuolinen, että hampurilaisannosten lisäksi tarjolla on myös pihvejä sekä kala- ja kanaruokia. Tietysti myös meksikolaistyyppistä ruokaa. Tai sitä, mitä suomalaiset pitävät meksikolaisena ruokana.
Tässä ravintolassa olen aina saanut hyvää ruokaa ja minun kohdallani ruuat ovat olleet saman tasoisia kaikissa käymissäni Pancho Villoissa.
Tällä kertaa valitsin kanatäytteisen Quesadillan. Listalla luettuna annos kuulostaa pieneltä, mutta loppujen lopuksi oli kuitenkin hyvän kokoinen, enkä olisi jaksanut enempää syödäkään.
Vaikka olen tulisen ruuan ystävä, niin tämä annos oli kyllä ihan siinä rajoilla, että melkein oli liian tulinen. Tortillan sisällä oli todella paljon jalopenoja. Niitä toki voi pyytää vähemmän jollei niistä pidä. Kanaa tosiaan ei erityisemmin annoksesta huomaa, sillä se on hyvin pienenä kastikkeen joukossa. Vaikka annos oli hyvin tulinen, tulisuus ei silti peittänyt muita makuja. Ranskankerma tasapainotti mukavasti tulisuutta. Ruoka oli hyvää ja samaa tasoa kuin Panchossa aina.