okapi

Maukasta ruokaa, ensiluokkaiset juomat, viihtyisä paikka ja huippuasiantunteva palvelu. Listalla on mukava määrä erilaisia vaihtoehtoja pienempään ja isompaan nälkään. Ruoanvalmistukseen myös panostetaan - esimerkiksi ankka confit on kuulemma itse alusta asti tehtyä.

Juomapuoli on tietysti kaupungin ylintä kärkeä: viinit, oluet, siiderit ja erilaiset väkevät juomat ovat huikean laajasti edustettuina ja henkilökunnan asiantuntemus niiden suhteen on harvinaislaatuista. Vaikka juomalista on valtava, kysymyksiin löytyy vastaus ja se esitetään ilman minkäänlaista pröystäilyä omalla tietämyksellä.

Sisustus on viihtyisä ja paikka sopii hyvin pienen porukan seurusteluiltaan. Herkkujuomia maistellessa ei tarvitse vaihtaa ravintolaa saadakseen maukasta ruokaa.

H&H:n omaperäinen ja esteettinen keittiö on Tampereen ehdotonta kärkikastia. Annokset ovat todella kauniita ilman tärkeilevää kikkailua, ja niiden maku osuu lähes erehtymättömästi maaliinsa. Ateriakokonaisuuteen osuu aina jotain kokeilevaa, mutta mopo pysyy tiukasti hallinnassa. Annoskoot ovat hiukan pieniä, jolloin neljänkin ruokalajin jälkeen voi nälkäiselle miesasiakkaalle jäädä vatsaan pientä vajetta. Keittiö on tiskin takana mukavasti läsnäoleva. Viinit ovat erinomaisia.

Sisustus on tyylikäs ja vähäeleinen, mutta silti viihtyisä - johtuneeko paikan pienestä koosta. Palvelu on asiantuntevaa ja ystävällistä, mutta ihan aavistuken etäistä.

Hella & Huone on huipputason ravintola ja porskuttaa selkeästi omalla tyylillään, mikä tekee paikasta ehdottomasti vierailun arvoisen. Paikka toimii hyvin myös pienille juhlatilaisuuksille.

Pieteetillä valmistettua herkullista ruokaa persoonallisesti ja sopivan yllätyksellisesti: ruokalista ei paljasta kuin annosten pääraaka-aineet. Ruoka ja oivaltavasti valittu viinipaketti tarjosivat elämyksiä vailla liiallisen yrittämisen tai kikkailun tuntua.

Välitön ja mutkaton ilmapiiri antoivat mahdollisuuden keskittyä pääasiaan eli ruokaan ja hyvään seuraan. Mukava puheensorina täytti ravintolan ja akustiikka toimi täydellisesti, hiljaisena soivan musiikin olisin mieluusti pistänyt kokonaan pois.

Sisustus on tyylikäs, mutta ei prameileva tai tärkeilevä. Palvelu oli aidon ystävällistä ja erittäin asiantuntevaa.

Ainoat miinukset annan sisääntulosta. Naulakko oli liian pieni - täyteen ravintolaan tullessa ei meinannut saada takkia mihinkään. Sisään tullessa saimme myös odotella hetken aikaa hieman hölmistyneenä, ennen kuin henkilökunta tervehti ja ohjasi pöytään. Sellaiset pienet puutteet oli kuitenkin helppo unohtaa.

Päivitys 9.10.2011 (n. vuoden kuluttua)
Yllä kirjoitettu pitää paikkansa toisenkin vierailun jälkeen. Alku- ja pääruoat olivat suorastaan mykistävän hyviä. Pidän Berthan tavasta käyttää hiukan epätyypillisempiä, edullisempia ruhonosia ja muitakin raaka-aineita - se tuo vaihtelua tyypilliseen ravintolaruokaan ja vaatii enemmän mielikuvitusta keittiöltä.

Ravintolan sisääntulokokemus oli samanlainen kuin viimeksi. Se johtunee isolta osin paikan pohjapiirustuksesta: aulatilaa ei ole.

Näiden visiittien perusteella Berthan heikoin lenkki on jälkiruoat. Hyviä nekin olivat, mutta hieman turhan samankaltaisia, eivätkä ihan samaa loistavaa tasoa kuin muu ateria.

Palvelu on erinomaista. Pidän siitä, että huippuravintolassakin voi olla rento suhde asiakkaisiin. Tulee tunne aidosta ihmisten kohtaamisesta eikä harjoitellusta ystävällisyydestä.

Kelpo paikka, jonka suosio johtunee menneiden vuosien tyylisestä, hyvin valmistetusta ravintolaruuasta. Lihapainotteinen valikoima, reilut annokset. Vuosikymmeniä listalla olleet klassikkoannokset on merkitty listaan punaisella. Söin metsästäjänleikkeen, joka oli ilokseni leivittämätön ja mainion metsäsienikastikkeen runsaasti päällystämä. Aiemman kokemuksen perusteella uskallan suositella maksa-annosta vain erittäin nälkäiselle ruokailijalle.

Tunnelmaltaan Coussicca on paikka, joka on hyvässä mielessä jämähtänyt johonkin 70-lukulaisen arjen yläpuolelle. Sisustus perussiisti ja miellyttävän tiivis. Palvelusta ei jäänyt erityistä mieleen suuntaan tai toiseen.

Maukkaita liharuokia fiksun rennossa miljöössä. Pihviliha oli parhaasta päästä mitä olen Suomessa saanut ja metsäjänis yllätti mureudellaan. Kokeilemani lisukkeet - tryffeliperunamuusi, gratinoitu fenkoli ja paahdettu kurpitsa - olivat kaikki toimivia, joskaan ei mitenkään mieleenpainuvia. Viinilista on sopivan lyhyt, mutta hiukan tylsä. Jälkiruokaviineissä ei ollut mitään varsinaisia herkkuja. Pisteitä maukkaista amerikkalaisista oluista.

Stefan'sin sisustus on modernin amerikkahenkinen melko massiivisella tumman puun käytöllään, muttei onneksi mitenkään muovisen tai teennäisen oloinen. Sali on tilava ja ihan viihtyisä. WC-tilojen tyylikäs käsienpesupiste on pilattu muovisilla klonksuvilla saippua-automaateilla ja erityisesti surkealla ohuella käsipaperilla, joka hajoaa käytettäessä.

Stefan's on asiallisen rento lihansyöjän paikka, joka toimii hyvin esimerkiksi työillallisella: listalta löytyy vaihtoehtoja moneen makuun ja annokset voi koota itse.

Tunnelmallisessa tilassa saa kelpo ruokaa. Holvikellari on tietenkin upea ja tamperelaisittain harvinaislaatuinen ravintolaympäristö. Ruoka oli maistuvaa, mutta mitään erityistä paikan omaa käsialaa siinä ei huomannut.

Ei siis mitään valittamista, mutta varsinkin harvakseltaan fine diningia harrastavalle Tampereella on parempiakin vaihtoehtoja. Perinteikkäänä paikkana silti käymisen arvoinen.

Todella maukasta ja monipuolista intialaistyylistä kasvisruokaa "lastaa ja punnitse" -periaatteella, jolloin saa oman makunsa ja ruokahalunsa mukaisen annoksen. Täältä ei sekasyöjäkään lähde nälkäisenä. Poikkeuksellisen maukkaat ja rapeakuoriset itse tehdyt sämpylät kruunaavat suomalaislisänä aterian. Ruoka ja miljöö ovat vielä paremmat kuin Kuninkaankadun Café Gopalissa, sääli että paikka on auki vain lounasaikaan. Ruokaa saa myös mukaan, mikä on joskus kätevää.

Maukasta fine diningiä omistajiensa näköisessä paikassa. Viinimestarin menu oli toimiva kokonaisuus, erityisesti rapukeitto ja rapumakkara sekä pääruuan lisukkeena tarjoiltu tattipyree ja jälkiruuan mustikkasorbetti ja marja-aroniamousse soittivat makuhermoja hienosti. Ainoa notkahdus tuli heti alkuun: ankanmaksa tuntui liian rasvaiselta löllykältä (kypsennys oli ehkä aavistuksen liian lyhyt ja kylmä lautanen oli jäähdyttänyt alapintaa) ja sitä oli liikaa. Keittiön tervehdyksiä tuli useita ja ne kaikki maistuivat ja ilahduttivat. Viinipaketin sisältö oli valittu tarkasti ja taidokkaasti, joskin ilman suuria yllätyksiä.

Palvelu oli ystävällistä ja ehdottoman asiantuntevaa, joskin hieman viileähköä. Vaikka seurueellamme ei erikoistoiveita ollutkaan, jäi tunne että henkilökunta olisi huomioinut sellaiset hienosti.

Sisustus on huomattavasti viihtyisämpi kuin ulkoa katsottuna näyttää. Seiniä koristava Mirón grafiikka oli hieno veto - harvoin ravintolan seinillä on laadukasta arvotaidetta.

Kaiken kaikkiaan kokemus oli oikein hyvä ja C lunasti odotukset yhtenä Tampereen kärkikaartin ravintoloista.

Erinomainen ruoka, loistomeininki, edulliset hinnat - mitä enempää voi toivoa? Pelmenit, kylmä okroshka-keitto ja täytetyt ohukaiset ainakin ovat todella maukkaita. Pienen slaavilaisen kotilounasravintolan tunnelmaa. Mahtava paikka!

Suomen ravintoloista on vaikea löytää parempaa intialaista ruokaa. Tällä kertaa söin lauantain buffet-pöydästä, jossa oli varsin monipuolinen kattaus kasvis- ja liharuokia sekä riisiä, naan-leipää ja alkupaloja. Mausteita on käytetty reippaasti jopa Intiassa syömiini ruokiin verrattuna, mutta homma toimii. Hiukan paremman ruuan lisäksi miljöö on mielestäni miellyttävämpi ja tunnelmallisempi kuin saman omistajan Nanda Devissä, mikä johtuu ehkä pienemmästä koosta. Palvelu on aina ollut perusystävällistä ja maanläheistä. Paikan miinuksena mainittakoon, että yli kuuden hengen seurue ei taida mahtua samaan pöytään.