Kreikka ja sen alavireinen talous ovat olleet monen talousprofeetan ja miksei tavantallaajankin mielessä jo useamman vuoden, kreikkalaiset ravintolat sen sijaan vähemmän. Kyllähän niistä voisi puhua enemmänkin, sillä osalle meistä stifadot ja moussakat ovat tuttuja jokavuotisilta Rodoksen matkoilta.

Kävin vuodesta 1981 samassa paikassa operoineessa Zorbaksessa syömässä. Ystäväni suosituksesta otin alkupalaksi annoksen nimeltä Dakos. Sitä tilattuaan saa eteensä grillattuja leipiä feta-tomaattisalsalla (7,90 €). Leivistä tuli mieleen kreikkalainen versio bruschettoista. Leipien kera halusin ehdottomasti maistaa tsatsikia (6,50 €), jossa jogurtin, oliiviöljyn, kurkun ja valkosipulin yhdistelmä olikin lyömätön. Ystäväni kanssa jaetut alkupalat muodostivat herkullisen startin illalle.

Pääruokia neljän hengen seurueemme mietti hartaudella, koska listalta oli vaikea valita vain yhtä annosta. Pitkällisen pohdiskelun jälkeen valitsin fetalla täytetyn härän ulkofileepihvin (23,90 €). Ei tarvinnut katua. Laadukkaista raaka-aineista valmistettu, suhteellisen simppeli annos, oli taidokkaasti tehty. Fetan ja härän kombinaatio toimi, vaikka vähän aluksi jännittikin. Lisukkeetkin olivat mainioita. Lihallisia pääruokiamme avittamaan otimme jumalallisen Olympos-vuoren etelärinteillä kasvanutta Rapsani-punaviiniä (pullo 35,90 €). Tasapainoinen viini ajoi hyvässä seurassa asiansa, ei enempää.

Seurueemme sai ravintolan perästä oman tilan, johon sisään astuessaan tarjoilija aina kilkutti kelloa ja lausui jotakin kreikaksi. En osaa sanaakaan kreikkaa, joten sanoma jäi epäselväksi. Zorbaksen sisustus on kliseinen, täynnä kreikkalaista tilpehööriä. Palvelu oli edellä kirjoitettuun vedoten erittäin ystävällistä, jopa sydämellistä. Vierailusta jäi kaiken kaikkiaan oikein hyvä fiilis.

Lisää arvosteluja blogissani: http://tulinnainjasoin.blogspot.fi/

Lukuisia Kreikan lomia viettäneenä (ja syöneenä) odotin jännityksellä, miten kreikkalainen keittiö taipuu maaliskuiseen Helsinkiin. Päätin valita listalta ihan perussetin, eli alkuun Horiatiki (kreikkalainen salaatti, pääksi Mousaka ja jälkiruoaksi Baklava. Menikö homma Zorbaksessa maaliin? No ei ihan. Horiatikin suhteen olen aika puristi, eli siihen kuuluu vain tomaatti, kurkku, sipuli, oliivit, feta, ja öljy plus mausteet. Kaikenlaiset salaatinlehdet ovat kauhistus ja niinhän Zorbaksessa oli langettu tähän helppoon. Ei hyvä. Lisäksi salaatissa oli joku outo sivumaku, jota en onnistunut tarkemmin määrittelemään.

Pääruokana tarjoiltu Mousaka nosti hieman pisteitä. Annoskoko oli aika pieni, mutta kun kyseessä oli kolmen ruokalajin setti niin se oli ihan ok. Jostain kumman syystä Mousakan lisukkeena oli ihan samanlainen kreikkalainen salaatti kuin alkuruokanani syömä, tosin pienempi versio. Jälkkäri Baklava jäätelöllä ja extra Kataifilla oli ihan kelpo esitys, ruokajuomana nautitun Mythoksen kanssa illan kohokohta.

Miksi extra Kataifi? Hyvityksenä siitä, että tarjoilu oli todella h-i-d-a-s-t-a! Pääruokia odottelimme yli tunnin, tosin seurueellemme selitettiin että läheisen teatterin esityksen vuoksi ravintola oli ruuhkainen (vaikkei se mielestäni ollut mitenkään erityisen täynnä), mutta siitä huolimatta odottelu oli ärsyttävää.

Ehkä Zorbaksen ja muiden vastaavanlaisten etnisten ravintoloiden ongelma on se, että vaikka ruoka olisi miten autenttista, ei maaliskuinen Helsinki koskaan pysty kilpailemaan lämpimän kreikkalaisen kesäillan kanssa, ja näin ollen kokemus jää kauaksi alkuperäisestä.

Mieltä lämmittävä palvelu marraskuisena perjantaina puolison kanssa. Tarjoilija selvästi halusi, että viihtyisimme. Ruoka oli erinomaista, hyvin kreikkalaista. Tsatsiki yksi parhaista ikinä. Suosittelen!

Keskiverto kokemus. Paikkaa oli suositeltu, joten päätin viimein käydä testaamassa kreikkalaisen tavernan tarjonnan. Maan ruuasta pidän kovasti, joten odotukset olivat korkealla. Valitettavasti niihin ei ihan vastattu.

Alkupalaksi otettu tzatziki oli hyvää, tosin siinä oli runsaasti (hyvälaatuista) oliiviöljyä. Valitettavasti sen kanssa tarjoiltu leipä oli todella surkeaa ja hyvin pitkään seissyttä kuivaa känttyä. Ei näin! Esimerkiksi Antiokia Atabar tarjoaa tzatzikin kanssa todella hyvää uunituoretta leipää. Pääruuat (lihaa ja kalaa) olivat ihan hyviä, mutta näitäkin vaivasi öljyisyys ja hieman liian innokas suolankäyttö. Ruuan tullessa pöytään tajusin, ettei lampaan kypsyysasteesta oltu kysytty mitään, ja harmillisesti se olikin läpikypsää. Onneksi ei kuitenkaan kuivaksi asti grillattua, mutta paremmalta se maistuisi punaisena. Ruuat eivät siis missään nimessä olleet huonoja, mutta parantamisen varaa jäi runsaasti. Annokset eivät myöskään olleet kovin isoja, joten hinnat olivat turhankin korkeat. Kohta "ruoan laatu" siis 2 ja 3 välillä, olkoon nyt 3.

Miljöö oli viihtyisä, ja taustalla soinut kreikkalainen humppa oli miellyttävän hiljaisella. Lopussa laskua sai odotella. Ihan kiva, mutta kai Stadista saa parempaakin kreikkalaista?

Kreikan pystyi aisitimaan joka suhteessa tässä tavernassa. Itse nautin karitsaa - aivan mahtavan mehukasta ja Kreikkalaiseen tapaan raaka-aineen makua korostetaan, ei peitetä mausteilla. Suosittelen.

Oikein hyvä kreikkalainen ravintola Helsingissä. Ruoka mainiota. Olimme isommalla porukalla liikkeellä ja kaikki olivat tyytyväisiä annoksiinsa. Omistaja on hauska, laulelee pöytiä tyhjentäessä. Laskun saaminen tosin kesti, mutta lomalaisena se ei häirinnyt.

Todella kallista suhteessa raaka-aineisiin ja ruuan tasoon.

Olen käynyt kymmenen vuoden sisällä kolmesti, eikä mikään ole muuttunut, valitettavasti. Nuorena lukiolaisena yksi viinilehtikääryle, ruokalusikallinen hummusta ja muutama siivu lammasfetaa olivat toki jännittäviä ja jostain syystä oikeutetusti maksoivat 10 euroa alkuruokana, mutta enää en voi uskoa, että maksan pienen nyrkin kokoisesta kuivakasta lampaasta, viidestä fetakuutiosta ja oliiviöljyssä paistuneista paprikan paloista 25 euroa.

Kymmenen hengen illallisseurueessamme joka ikisellä lojui niitä samoja paprikoita lautasellaan, eli kaava: köntti lihaa + paprikoita + kolme lohkoperunaa + yksi höyrytetty kukkakaalin kukinto = pääruoka tuntuu heille toimivalta.

Ravintolassa on melkein aina puolityhjää ja palvelu on katkerasti kreikkalaista. Kreikkalainen palvelu voi olla lämmintä, vitsailevaa ja hyväsydämistä. Tässä tapauksessa tarjoilija alkoi lauleskelemaan omia laulujaa ja viheltelemään aina tulleessaan pöydän luo, loistava tapa keskeyttää keskustelu ilman todellista aikomusta kysyä, onko kaikki hyvin. Kun sitten kysyttiin lisää juomia tarjoilija kääntyi kannoillaan, katosi toiseen pöytään ja huusi mennessään "ehkä". Ruokavalintoja hän koki olevansa oikeutettu kommentoimaan, silmiin oli myös vaikea katsoa.

Kaiken kaikkiaan halvinta mahdollista (heille) ruokaa, suurin osa pakasteita ja puolivalmisteita, tökerö tunnelma ja ylimielinen palvelu.

Kaikki oli hyvää alkuruuista jälkiruokiin. "Paperilammasta" ja Baklavaa jäätelöllä jne