brazila

Neljä vuodenaikaa on yksi Tampereen helmistä. Kauppahallissa sijaitseva lounasravintola omaa aivan uskomattoman tunnelman. Vaikka istumapaikat ovat aina kortilla, eikä tamperelainen halua istua ventovieraan viereen, ei tämä sosiaalinen epäkohta käy edes mielessä Neljän vuodenajan kohdalla.

Ruoka on tuoretta ja varsinainen lounaslista vaihtuu päivittäin. Listalta löytyy myös muutama pysyvämpi ruokalaji. Näistä suosittelen erityisesti kokeilemaan ranskalaista kalakeittoa. Annos hipoo signature dish- tasoa. Täyteläinen, runsas ja herkullinen keitto on valmistettu kauppahallista tuoreena saatavista vedenantimista. Vaihtuvista lounaslistoilta itse poimin useimmin kala-annoksia, enkä ole joutunut näiden kohdalla pettymään.

Annokset valmistetaan aina huolella ja tarjoilu on ripeää ja tehokasta. Asiakkaalle jää positiivinen ja tervetullut olo. Ravintolan ainoa miinus on, että se on auki vain klo 16 asti. Tähän ravintolaan palaan aina mielelläni.

Olen käynyt Vinoteca del Piemontessa nyt muutamaankin otteeseen, ja joka kerta olen lähtenyt sieltä positiivisen mielin. Pöytävaraus kannattaa tehdä ravintolaan ainakin viikon loppuisin. Ravintola on auki puoleen yöhön asti, joten ruokailija ruuhkan voi välttää parhaiten ruokailemalla keskieurooppalaisittain vasta klo 22 aikaan, jos siis ei ole varannut pöytää. Tosin osa annoksien raaka-aineista saattaa olla
tähän mennessä loppunut. Arki iltaisin pöydän saa helpommin.

SISUSTUS JA TUNNELMA:
Vaikka ulkona olisi kovakin talviviima, täältä löytyy lämpöä ja lämmintä. Sisustus on rustiikkinen ja yksinkertainen. Ravintolaan on helppo tulla ja siellä tuntee itsensä tervetulleeksi. Varsinkin ilta aikaan Vinoteca on tunnelmaltaan hyvin intiimi, kynttilöitä ja pieni hämärä. Tunnelmaltaan paikka sopiikin romanttiselle illalliselle.

PALVELU:
Palvelu on ollut joka kerta ripeää ja asiantuntevaa.

RUOKA:
Suosittelen kokeilemaan listalla pysyvää ruokalajia: tuorettaleipää ja tomaattipestoa. Leipä on aina tuoretta ja lämmintä. Tomaattipestoa on mielestäni aina liian vähän. Peston raaka-aineet ovat tuoreita ja valkosipuli sekä yrtit luovat sille loistavan maun. Vinotecan ajatus on italialainen ruoka, joten erityisesti kannatta kokeilla listalla olevia pasta ja risottoannoksia.

Iso plussa siitä, että tällainen semi-kasvissyöjäkin löytää listalta aina jotan hyvää syötävää.

KOKONAISUUS:
Kokonaisuutena ravintola on ihanan ihastuttava. Annoksia on selkeästi mietittyjä ja yleisesti ruoka on maukasta ja hyvin tasonsa pitävää.

Suosittelisin ravintolaa erityisesti pariskunnille, jotka haluvat viettää rauhallista, maukasta ja romanttista iltaa.
Ravintola on yksi minun suosikeistani. Täytyy vielä käydä testaamassa ravintolan lounas-tarjonta.

Päädyimme syömään ravintolassa, koska yövyimme samaisessa sokos hotel aleksanterissa. Ravintola oli käytännössä illallisaikaan tyhjä, mutta kaiken varalta olimme tehneet pöytävarauksen. Palvelu ravintolassa oli keskinkertaista. Ruokalista oli tarjonnaltaan kehnohko, koska ruuat olivat kesäaikaan nähden liian raskaita, eikä hyväksi ollut käytetty lainkaan kesän satoa. Ulkoasultaan fransmanni oli kuitenkin viihtyisä. Päivällinen ei oikein sen kummemmin säväyttänyt, mutta hotellin asiakkaille ravintolasta tarjottu aamupala oli hyvä. Aamupalalta löytyi kaikki peruselementit ja kaikki oli tuoretta ja leivät ja sämpylät lämpimiä. Hieman meitä "lapsettomia" kuitenkin harmitti se, että perheitä oli erityisesti aamiaisaikaan paljon ja meteli sen mukainen.

Tunnustan olevani Top Chef fani, joten tämän ravintolan aukeamista odotin kuin kuuta nousevaa. Muutenkin latasin kovat odotukset ravintolalle, sillä menestyihän Stefan tuossa tv-ohjelmassa todella hyvin, vaikka ei nyt voittoa muistaakseni tuolla kaudella vienytkään. Mutta fine dining ruokaa / kokemusta parhaimmillaan oli siis odotuksissa.

SISUSTUS JA TUNNELMA:
Kehräsaari on mielestäni paikkana erittäin idyllinen ravintolaympäristö. Tosin ilmeisesti rakennukset kuuluvat Tampereen museoviraston suojelukohtaisiin, joten kamalasti ei pelivaraa ravintoloitsijoilla ole. Stefan Steakhousen sisustus on värisävyiltään hyvin maskuliininen. Nahkaa, tumma puuta ja seinillä hirvensarvi-plakaateja. Tässä vaiheessa päätinkin sitten unohtaa fine dining ajatuksen. Sisutus on mielestäni hieman liian tumma ja antaa itsestään tästä syystä hieman tunkkaisen vaikutelman. Hektinen tunnelma tulee jo vastaan ovella.

PALVELU:
Pöytään ohjaamista saamme odottaa tovin. Tarjoilijat vilahtavat ohi, mutta eivät kiinnitä ruokailijoiden jonoon juuri kummemmin huomiota. Ravintola on näin pitkänäperjantainakin täpötäynnä. Meidät ohjataan lopulta 2-hengen pöytään, joka on suoraa keittiön tiskiä vastapäätä ja, mitä ilmeisimmin irrotettu ikkunan vieressä olevasta 4-hengen pöydästä irralleen. Epämukava paikka, koska olemme tavallaan käytävällä, tarjoilijoiden ja ohikulkijoiden ”jaloissa.” Tilauksemme otetaan suhteellisen nopeasti, mutta siihen se palvelu sitten jääkin. Joudumme erikseen pyytämään jokaista asiaa. Leipää tajuamme pyytää vasta, kun naapuriin meidän jälkeemme tulleet ruokailijat saavat sekä leivän, että alkuruokansa ennen meitä. Tyhjiä aperitiivilaseja ei korjata pois pöydästä, eikä seuralaiselleni huomata tuoda puuttuvaa pihviveistä, ennen kuin asiasta huomautetaan. Hyvä, että tarjoilija viitsi edes katsoa tilauksia ottaessaan silmiin. Tarjoilijoiden palvelutasolle siis pitkä miinus!

RUOKA:
Alkuruuaksi tilaamme rapukakun ja ceasar salaatin. Emme ole kumpikaan aiemmin maistaneet rapukakkua, mutta olettaisimme kuitenkin, että kakun kuuluisi nimensä mukaisesti maistua ravulta eikä paprikalta ja korppujauholta. Tämä siis jokseenkin pettymys. Ceasar salaatti on taasen ihan ok tuotos.
Pääruuaksi tilaamme kuhaa ja t-luupihvin. Tovin päästä tarjoilija ilmoittaa, että kuha annoksen pinaattimuhennus on loppu ja tarjoaa tilalle parsaa. Kuha annoksen file on pieni, parsaa on useampi kappale ja annoksen perunamuusi tuntuu koostumukseltaan mummon muusilta. Itse olen tottunut hyvin vähäsuolaiseen ruokaan ja yleensä ruoka on mieleeni liian suolaista, mutta nyt jouduin hämmästyksekseni toteamaan, että kuha olisi kaivannut lisää suolaa. Parsa oli annoksen paras tuotos. T-luupihvin kanssa valitut lohkoperunat ovat todella suuri hämmästys. Perunat vaikuttavat olevan vakuumipakattuja suurtalouskeittiön kumiperunoita, joista osa on vielä kypsynyt hieman reippaammin kuin toiset. Suunnaton pettymys. Pihvi on kuitenkin kohtalaisen hyvin kypsennetty.
Jälkiruuaksi pannacottaa ja sitruunajäädykettä sekä tuorejuustokakkua. Annokset näyttävät hyviltä ja herkullisilta, joten toivomme, ruuan laadun suhteen, herää uudelleen. Mutta, mutta… pannacotta on liian paksua, sillä pystyn lusikkani siihen laittaessa siirtämään koko annoslautasta pöydällä edes takaisin. Olemme istuneet siinä mielessä paraatipaikalla, että olemme nähneet illan aikana keittiöstä pöytiin lähteneet ruoka-annokset läheltä. Aiemmat tuorejuustokakkupalat ovat olleet ympyrän mallisia ja koristeltu viinimarjoilla. Nyt kakku onkin muuttunut puolikkaaksi ja vieressä on 2 punaviinimarjaa. Olisiko tavara ollut iltaa kohden keittiöstä loppumassa? Hinta oli kuitenkin sama, vaikka kakkua oli vain puolet. Kakun ympärillä oleva tuoreista vadelmista tehty kastike, maistuu kaupan tuotokselta.

Ruuasta jää kokonaisuudessaan hieman ristiriitaiset tunteet. Annoskoot ovat fine dining kokoluokkaa, mutta muuta fine diningia muistuttavaa niissä ei ole. Nälkä jäi ja hieman paha mieli.

VIINI:
Viinilistassa sinänsä ei ole mitään ihmeellistä. Hinta-haarukkaa viinien suhteen on laaja. Mutta joukosta löytyy muutama hinta-laatusuhteeltaan ihan kelvollinenkin tuotos. Viinilistaa hallitsee pääasiallisesti USA:set viinit.

KOKONAISUUS:
Stefan Steakhouse tuottaa kyllä ison pettymyksen. Odotimme jotain tyylikästä ja maukasta kokonaisuutta, mutta tästä tavoitteesta jäätin kyllä kauas. Ravintola vaikuttaa hyvin ketjuravintolatyyppiseltä, ilmeisesti se kuuluukin R-ravintola ketjuun jollain asteella ainakin. Maistuvaa, hyvistä raaka-aineista tehtyä ruokaa saa paremmalla hinta-laatusuhteella muualtakin. Ainakin toistaiseksi tuntuu siltä, että ravintolan valittikortti on ”julkkiskokki”. Mutta mistä sitten ammennetaan uutta puhtia, kun tämä kortti on käytetty.

Näköjään olen ottanut tavakseni vierailla Ravintola Franklyssä noin vuoden välein. Tämä ilmeisesti johtuu siitä, että vuodessa ehtii unohtaa aiemmat kokemuksensa ravintolasta ja muistin virkistykseksi pitää käydä päivittämässä ravintolan tilanne.

SISUSTUS JA TUNNELMA:
Tunnelmaltaan ja sisutukseltaan Frankly on entisensä. Sisustuksellisia muutoksia ei ole tapahtunut. On mukaa huomata, että taso on siisteyden ja viihtyvyyden suhteen pysynyt hyvänä. Ravintola on aina mielestäni lunastanut pisteet kotiin lämpöisellä tunnelmalla ja rennolla ilmapiirillä, niin kuin nytkin.

PALVELU:
Tällä ruokailukierroksella palvelu oli poikkeuksellisen vauhdikasta. Menun lukemisen aikana sama tarjoilija kävi kolme kertaa kysymässä, joko olette valinneet. Sama toistui kun mietimme viinilistan tarjontaa. Ruuat tulivat lähes tappavassa tahdissa, hyvä että ehti edellisestä ruokalajista nielaisemaan viimeisen palan, kun jo seuraavaa tarjoiltiin. Naposteltava leipä tuli samaan aikaan kuin alkuruoka ja tilaamani valkoviini ilmestyi heti aperetiiviksi, vaikka toivoin sen tarjoiltavan pääruuan kanssa. Palvelun kiireettömyydestä siis miinusta, mutta tasoltaan palvelu oli kuitenkin asiallista, kuten ennenkin.

RUOKA:

Alkuruuaksi tilasimme kampasimpukoita. Kampasimpukat olivat oikein kypsennettyjä, mutta makua niissä ei juuri ollut. Annoksen maku tulikin pääasiallisesti savulohesta ja marinoiduista punasipuleista. Alkupala-annos oli mielestäni aika iso, ja siinä ollutta oheissalaattia olisi voinut olla huomattavasti vähemmän. Ulkonäöllisesti annos ei säväyttänyt. Kekoasetelmat on jo nähty. Surullista kuitenkin on se, että tämä alkupala oli koko illan ruokakohokohta.

Pääruuaksi tilasimme kuhaa tomaattivoikastikkeessa ja härkää keittiömestarin tapaan. Härän kypsyys asteeksi toivottiin medium miinusta. Annokset saapuivat ja myös pääruokaa oli paljon. Annoskokoa kasvattaa vielä se, että lisäkeperunat tulevat erillisessä kulhossa. Alamäki jatkuikin sitten entisestään. Härän file oli paistettu lähes kypsäksi. Annoksen ainoa valopilkku oli kastike, vaikkakin siinä oli hieman teollinen maku. Syömäni kuha oli myöskin pettymys. Kuhan nahka oli kauniin värinen, mutta kärsinyt paistovaiheessa sen verran, että rapeus oli siitä kaukana. Tomaattivoi kastike maistui pitsapohjan tomaattikastikkeelta ja mukana olleet vihannekset olivat vetisiä. Pääruuat olivat kokonaisuudessaan samaa tasoa kuin huoltoasemalta saatavat pihvi ja kala-annokset.

Päätimme vielä tilata jälkiruuat. Juustokakku marjakastikkeen kanssa oli hyvin askeettisen näköinen annos: Iso lautanen jossa pienipala juustokakkua ja viivoja marjakastikkeesta. Kakun maussa ei sinänsä ollut vikaa, mutta sekin oli yllätyksetöntä. Koostumukseltaan kakun rakenne oli lähinnä rakeinen. Tällä ravintolareissulla kohtasin myös ensimmäisen suklaakakun, jota en ole pystynyt syömään loppuun asti. Suklaakakun pala oli todella tuju. Kakku olisi tarvinnut muutakin kylkiäistä kuin kermavaahtoa ja lisää suklaakastiketta. Jos kakusta jotain positiivista yrittää sanoa, niin se sopi hyvin tilaamamme punaviinin kanssa. Muuta positiivista kakusta ei voi sanoa.

VIINI:
Viini lista ei ole kummoinen. Keskihintaisia viinejä, perustavaraa. Valkoviini valikoima on kehno. Punaviinivalikoimassa ei ole sen enempää hurraamista.

KOKONAISUUS:
Kuten aiemmassakin arvostelussani tästä ravintolasta totesin, on Frankly hyvin arkinen ravintola. Casual-illanistujaismeiningillä edetään. Mitään gourmee-ruokakokemusta ei tästä paikasta kannata lähteä hakemaan. Ruoka vastasi kokonaisuudessa kotikokin tuotoksia hyvin asioiden kohdalla ja huonot asiat muistuttivat huoltoasemien tarjoamia annoksia. Hinta ei enää kohtaa ruuan laatua. Annokset ovat siis makuelämykseen nähden ylihinnoiteltuja. Ainoa syys käydä Franklyssä on enää ravintolan tunnelma ja siisteys. Frankly on valitettavasti ajautunut pisteeseen jossa sen ruoka konsepti on suistunut alamäkeen. Ruoka muistuttaa ketjuravintoloiden tarjoamaan teollista tasoa. Tällä hetkellä suosittelisin Franklya vain niille, jotka pitävät huoltoasema ruuasta, mutta kaipaat siistimpää ruokailuympäristöä.

Edellisestä käynti kerrasta tuli aikaa yli vuosi, joten paikkan tasoa piti taasen testata. Frankly on pitänyt vuosien aikana tasonsa hyvin. Ruoka on perus maukasta, konstailematonta ja hyvää. Mitään tajuntaa laajentavaa makuelämystyä en ole Franklyssa syödessäni kokenut, mutta jos haluaa perushyvän ravintolakokemuksen suosittelen kokeilemaan.



Kuten edellä jo on mainostettu, viinilista on kehnohko ja valikoimasta löytyy lähinnä alkon "perus-halppis" viinejä. Tähän ei sinänsä ole vuoden aikana muutosta tullut. Eikä myöskään ruokalistan perusrakenteeseen, jossa annokseensa saa valita haluamansa perunavaihtoehdon.


Nykyisin on harvinaista, että ravintolat säilyttävät saavuttamansa tason. Frankly vaikuttaa kuitenkin onnistuneen säilyttämään oman perus-hyvän ruokatasonsa näin vuodenkin jälkeen. Ravintola on kuitenkin hieman arkinen, mutta toimii kuitenkin esim. casual tyyppisissä illanistujaisissa. Näissä merkeissä suosittelen kokeilemaan ravintola Franklya.

Poikkesimme tutustumassa Roastiin muutama viikko takaperin. Huolimatta siitä, että emme sinänsä ole chiliruokien ystäviä, päätimme kokeilla uutta ravintolaa. Odotimme ravintolalta perushyvää ruokaa, kohtuullisella hinnalla.

SISUSTUS JA TUNNELMA:
Roastin sisustus miellyttää silmää ja ravintola vaikuttaa kotoisalta. Sisällä on synkistä väreistä huolimatta suhteellisen lämmin tunnelma. Asiakkaita ei näin iltapäivä viiden aikaan vielä ihan mahdottomasti ollut. Itse pidän siitä, että keittiö on osittain näkyvillä, joten ompahan jotain seurattavaa ruokaa odotellessa.

PALVELU:
Palvelu oli asiallista, mutta hidasta. Ruokien välillä oli pidempiäkin odotusaikoja. Ravintolaan kuuluu ilmeisesti myös kabinetti, missä iltapäiväistä oli jo isompi seurue, joka hidasti toimintaa itse ravintolan puolella. Keittiössä työskennelleet kokit, näyttivät hyvin nuorilta. Olisiko vielä kokemuksen puutetta ollut havaittavissa ruokien valmistukseen liittyen?

RUOKA:
Tilasimme alkuruuaksi lohenpyytäjän herkkulautasen ja söimme sen seuralaiseni kanssa puoliksi. Hintaansa nähden annos on hyvä ja se tarjoillaan kauniisti aseteltuna. Jotain ekstraa annos olisi kuitenkin kaivannut, ehkä hieman happoa, jotta lohen eri maut olisivat toisistaan erottuneet paremmin. Pääruuaksi seuralaiseni tilasi Roastin purilaisen. Valitettavasti myös tästä annoksesta puuttui sitä jotakin. Pihvilihasta seuralaiseni antoi kuitenkin annokselle kiitosta. Itse olin halukas kokeilemaan kanaleipää, mutta leipää ei tarjoilijan mukaan oltu ehditty leipomaan. Leipomisasia kuulosti mielestäni oudolta, miten leipää ei voi olla jos ravintola on ehtinyt olla auki vasta muutaman tunnin. Noh, jouduin siis valitsemaan jotain muuta. Päädyin sienestäjän siikaan. 24€ hintaan nähden siika oli pettymys. Annoksen pääkomponentti vaikutti olevan risotto, jossa päällimmäisenä ja pistävimpänä makuna oli valkoviini. Siika oli hieman kuivaa ja nahkapinta osittain liiankin ”roast”.

KOKONAISUUS:
Roast saattaa olla chiliä rakastaville persoonille juuri se oikea ravintola. Mutta chili-listan ulkopuolella olevilta annoksilta ei kannata ainakaan oman kokemukseni mukaan juuri ihmeitä odottaa. Vasta aloittelevan ravintolan pikku ongelmat näkyivät vielä selvästi. Toivon, että Roast pääsee nopeasti eroon näistä uuden ravintolan ”kasvukivuista”. Toivottavasti aika tekee tehtävänsä ja hioo Roastin hyväksi ja toimivaksi ravintolakokoneisuudeksi. Ehkäpä itse teen kuitenkin vielä niin, että annan ravintolalle toisen mahdollisuuden, mutta hieman myöhemmin.