niunau

Harmittaa, että hienossa paikassa on tällainen ravintola. Paikassa oli hiljaista ja vähän asiakkaita, mutta silti muovipöydillä oli astioita ja ulkokalusteet olivat likaisia. Henkilökunta oli hymytöntä ja apaattista, eikä meitä tiskillä palvellut tarjoilija hoitanut palveluamme loppuun, vaan poistui kesken kaiken kassalta tauolle sanomatta meille mitään. Palveluamme jatkoi toinen henkilö. Ruuat tulivat alle kymmenessä minuutissa. Maalaissalaatti oli hukutettu majoneesiin ja sen täytteinä oli paistetun halloumin lisäksi purkkiartisokkia, jääkaappikylmiä purkkipaprikoita, muutama melonipallo, muutama tuore kirsikkatomaatti ja aurinkokuivattua tomaattia sekä kuivattuja porkkanalastuja ja pikkiriikkisiä kurkkupaloja, jotka hädin tuskin tunnisti kurkuksi. Mitä järkeä on tarjota tällaista keskellä mitä parhainta kesää, kun tuoretta kotimaista laatukasvista saisi edullisesti joka puolelta? Pahinta oli majoneesiin upotettu salaatti, josta tuli muutaman haarukallisen jälkeen etova olo ja piti jättää suurin osa lautaselle. Kastiketta voisi laittaa joko kohtuudella tai tarjoilla erikseen salaatin sivussa. Seuralaisen ribseissä liha oli hyvää, mutta se makasi majoneesisen coleslaw'n päällä tehden siitä lämmintä mössöä. Majoneesia oli tarjolla vielä lisää ribsien kanssa erillisissä kipoissa sekä chilillä että ilman. Paikan menun onkin tainnut suunnitella joku, jonka mielestä majoneesia tarvitaan jokaiseen ruokaan, niin lihan kanssa kuin salaattiin. Lihan grillikastike oli mukiinmenevää ja olisi itsessään riittänyt kostuttamaan annosta. Vinkiksi siis ravintolalle: kesällä käyttöön tuoreet kotimaiset kasvikset, älkää upottako salaatinlehtiä majoneesiin, älkää laittako lihaa makaamaan coleslaw'n päälle älkääkä tarjotko majoneesia lihalle ellei seurana ole ranskalaisia perunoita tai muuta dipattavaa. Coleslaw'n voisi myös tehdä muilla tavoilla kuin runsaaseen majoneesipohjaan. Kokemuksesta jäi pöyristynyt olo. Konsepti kaipaa suurta ravistelua. Olisi mukava nähdä tässä sijainnissa arvoisensa ruokapaikka, mutta tämä se ei ole.

Hurmaavassa, menneisyyteen pysähtyneessä satuhuvilassa luulot karisevat nopeasti. Minua ei tarjoilutilan sekaisuus haitannut, päinvastoin naureskelin ihastuneena valtaville, kiikkerille kakkupinoille ja jokaiseen pikkuväliin asetetuille kukille ja kynttilöille. Siitä eteenpäin naureskelu olikin lähinnä epäuskoista.

Palvelun puute ja taivasta hipovat hinnat ovat todella huono yhdistelmä, vaikka ruoka maistuisikin. Kahvi maksoi 5 euroa, mitä perusteltiin sillä että sitä saa juoda niin paljon kuin haluaa - mutta kuka haluaa juoda kahvia kuppikaupalla? Kakut 7,50, suolainen piirakkapala 11 euroa, samoin keitto. Oma sienipiirakkani oli makoisaa ja lisukesalaatti raikas, mutta silti... Kahden ihmisen kahveista ja pikkusyötävistä 28 euroa nosti kyllä hiukset pystyyn. Korvapuustit olivat mustia, muuten makeat leivonnaiset näyttivät herkullisilta.

Kun paikkaan saapuu, kannattaa ottaa heti ohjat käsiinsä, sillä muuten ei saa suuhunsa mitään. Keittiön puolella asiakkaista ei juuri kiinnostuta. Eräs asiakas kehtasi ystävällisesti tiedustella tovi sitten tilaamaansa porkkanakeittoa, johon vastaus oli "joo joo". Talon väkeä ei sovi pikkujutuilla häiritä. Jotkut ohikulkijat kääntyivät heti ovelta. Tunnelma oli omalla tavallaan ikimuistoinen, mutta jos haluaa hyvää mieltä ja rahoilleen vastinetta, ei tämä ikävä kyllä ole se paikka. Harmi, talo ansaitsisi niin paljon enemmän!

Ruuan laatu ja sisältö vaihtelee, tunnelma mukava. Olen syönyt lyhyen ajan sisään pariin otteeseen seuralaisten kanssa vuohenjuusto-punajuuri-spelttisalaatin, jossa kaksi kokoa (iso ja pieni) sekä sisältö vaihtelivat käyntikerroilla. Välillä niissä oli hyviä, ravinnepitoisia vihreitä lehtiä kuten mangoldia ja pinaattia yms., sekä erinomaista vinaigrettea, eräällä kerralla pohja taas oli vetistä jäävuorisalaattia ja vinaigrette öljyisää, paistetut juurekset kylmiä. Yleisesti salaatin taso oli hyvä, mutta se kaipaisi ehdottomasti säännönmukaisuutta.

Leivissä on turhan paljon täytettä. Olisi mukavaa voida syödä leipä käsin, varsinkin vitriinistä tarjottavat pienemmät leipäset. Hiljattain tilasin listalta lämpimän vuohenjuusto-juuresleivän, joka oli niin tykkyä tavaraa, että silmät seisoivat päässä vielä kaksi tuntia aterioinnin jälkeen, vaikken syönyt annosta edes loppuun. Raaka-aineet olivat hyvänmakuisia, mutta on aivan liikaa, että samassa leivässä on kukkuroittain sekä vuohenjuustoa, majoneesia että rasvaisia suolapähkinöitä, kun leipäkin vielä oli öljyisää foccacciaa. Huh!

Palvelun taso vaihtelee myös hieman, joskin pääosin se on ripeää ja ystävällistä. Jos haluaa syödä rauhassa ja siistissä ympäristössä, ei kannata osua paikalle babybrunssin aikaan! Siisteyteen voisi yleisestikin panostaa hieman enemmän. Yleisilme ja sisustus on hauska ja rento. Toivottavasti ruuan laatuun, annosten järkevään sisältöön ja ympäristön siisteyteen panostetaan tulevaisuudessa enemmän!

Ribsit olivat pöytäseurueemme ainoa kehuttu annos. On aina harmillista, että kun tarjoilija tulee keräämään astioita pois, ei kenelläkään ole mitään sanottavaa. Jos viidestä erilaisesta annoksesta neljä vetää suupielet alaspäin, jotain on pielessä.

Meillä oli keskikokoinen seurue, joka saapui pöytään ripotellen. Tarjoilija ei osannut selvästikään suhtautua tähän, vaan unohti meidät aika ajoin, ja viimeisinä saapuneet saivat jo odotella tarjoilijan huomiota ja alkujuomia kauan.

Burgerien leipä oli höttöistä perus-seesaminsiemensämpylää. Teriyakia en maistanut lohessa nimeksikään, lohiburgeri oli siis karvas pettymys. Ranskalaiset olivat käyntikerrallamme kenties päässeet makoilemaan rasvakeittimessä turhan kauan, mutta onneksi tilannetta pelasti taivaallinen tryffelimajoneesi!

Tattitagliatellesta oli unohtunut suola ja nieriä maistui mutaiselta - mikä tietysti on myös osa sen ominaismakua, mutta sitä olisi voinut siivittää vähintäänkin jollain muulla kuin valjuilla vihanneksilla.

Akustiikka oli hankalan hälyisä, ja valitettavasti paikalle samaan aikaan sattunut iso syntymäpäiväseurue vei myös oman osansa tarjoilijoiden huomiosta. Mukava miljöö, mutta palvelun ja ruuan laadun perusteella ei tee mieli mennä uudestaan. Ribsien ystäville ilmeisesti hyvä paikka, samoin kannattaa kokeilla vaikkapa oluttuopin seuraksi tryffelimajoneesiranskikset, varsinkin jos niiden paistaminen osuu tästä lähtien kohdalleen!

Jeah! Mahtava meno! Meteli ja kiire läsähti päin kasvoja kun saavuimme paikalle lauantai-iltapäivänä. Hetken hämmennyksen jälkeen ymmärsimme hyökätä ensimmäiseen vapaaseen pöytään, jonka tosin pian vaihdoimme seuraavaan vapautuneeseen, sillä ravintola-baarin takaosassa ei kuullut seuralaisen puhetta.

Istuimme mukavammalla puolella lähellä ikkunoita ja älysimme tovin jälkeen käydä tilaamassa ruokamme baaritiskiltä muun lauman perässä. Otin vuohenjuusto-munakoiso-rucolapizzan ja seuralaiseni plätyn punajuuri-juusto-rucolatäytteellä. Meininki oli todella hektistä, mutta ainakin oma myyjä-tarjoilijamme jaksoi hymyillä ja toimia ystävällisen reippaasti. Varovaiseen "kauanko pizzassa menee" -kysymykseenikin vastattiin (10-15 minuuttia, mikä oli iloinen yllätys melkoisen ryysiksen keskellä! ).

Vaihtuvuus on paikassa nopeaa, monikaan ei ympärillämme jäänyt pidemmäksi aikaa nautiskelemaan. Väkeä lappasi sisään tasaiseen tahtiin, joten kaipa sitä ihan kohteliaisuudesta luovutti mahdollisimman pian paikkansa seuraavalle. Kiire tuntui ympärillä koko ajan, mutta meitä se ei haitannut, sillä tunnelma oli hyväntuulinen.

Pizzat olivat herkullisia. Yhdistelmät olivat täydelliset! Munakoiso virkisti ja kosteutti vuohenjuustoelämystä, homejuusto ja punajuuri kulkivat hienosti käsi kädessä. Ja rucola nyt sopii lähes kaikkeen (huom: tässä on nyt rucolafani äänessä).

Hyvä kokemus. Hyvät pizzat, rapsakkaa ja maukasta. Nam!

Tasokas, hienostunut, kotoisa, konstailematon. Seurueemme otti neljän ruokalajin menun, joka keittiön tervehdyksien ja juuston kera venyi kahdeksaan lajiin. Kaikki oli vähintäänkin hyvää, suurimmaksi osaksi erittäin herkullista.

Omiksi suosikeiksini nousivat alun raikas sokerisuolattu ahven retikalla ja pääruoka eli kuhaa ja artisokkaa. Kalojen hienovaraiset maut kohosivat upeasti esiin lisukkeiden avulla, näiden annosten jokainen ainesosa oli suussasulava. Kuhan kanssa tarjottu valkoviini epäilytti ensin hieman kalaisella bukeellaan, mutta osoittautuikin täydelliseksi kumppaniksi annokselle.

Askin vahvuus olikin mielestäni viini-ruoka-yhdistelmissä, ja tasapainossa hienostuneisuuden ja yksinkertaisuuden välillä. Annokset oli rakennettu useista komponenteista, mutta mitään ei tarvinnut kummastella. Maut olivat tuttuja ja selkeitä, yhdistelmät yllättäviä ja ihastuttavia. Näistä esimerkkinä juusto-punajuurilautanen, joka miellytti minua kovasti, mutta jakoi pöydässämme mielipiteitä. Esillepano oli kaunis, mutta Ask ei siinäkään sortunut kikkailuun.

Kiittelen Askia myös rennosta mutta kunnioittavasta palvelusta, joka sai olon tuntumaan sopivan kodikkaalta. Pieni miinus taustamusiikista, joka käynnillämme oli jonkinlaista poppia, onneksi tosin hiljaisella volyymilla. Mielestäni se ei sopinut paikkaan. Muutoin käynti oli oikein onnistunut.

Loppuun varoitus: vaikka ravintolan leipä onkin taivaallista, sitä ei kannata ahmia kaksin käsin! Neljän ruokalajin menulla saa itsensä kylläiseksi.

Mahtava fiilis Iso-Roballa tunnelmallisella sisäpihalla. Olo oli kuin jossakin pienessä, romanttisessa italialaisessa ravintolassa. Lapsia ja koiria sikin sokin pihalla, iloinen puheensorina, sekä pisteenä iin päälle tarjoilija, joka suhtautuu työhönsä todellisella intohimolla.

Pastat olivat hyviä, joskin käyntikerrallamme oma kasvispastani oli aavistuksen kuiva (sekä annokseen luvattu feta unohtunut keittiöön, josta sen kuitenkin sain huomautuksen jälkeen), ja chorizopasta hieman turhan öljyinen, mutta raaka-aineiden laatu ja annosten maukkaus olivat erinomaisia. Ihastuin jo alkusalaattiin, jossa oli täydellinen vinegrettikastike! Kaikki oli simppeliä ja hyvää.

Pienistä lipsahduksista huolimatta luotan ravintolan laatuun ja aion vierailla toistekin, kolmannenkin. Ei turhaa kikkailua ja ilahduttava, luonteva atmosfääri.

Hypetyksen jälkeenkin yllätyin iloisesti! Ruoan laatu täytti odotukset, ja lisäksi lounaan hintaan kuuluu keitto ja kahvi/tee. Täysin hintansa arvoista siis ja parempaakin, mahtavaa!

Meininki lounasaikaan oli hektinen, mutta silti ystävällinen. Pöydät ovat hieman ahtaasti, mutta paikalle asetuttuaan ei tilanpuute haittaa. Pidin hauskan lakonisesta sisustuksesta, konsepti toimii.

Annokset tulivat nopeasti. Itse annosteltava alkukeitto (porkkana-inkivääri) oli hyvä yhdistelmä pehmeyttä ja kipakkuutta, eikä mausteita ollut säästelty niin siinä kuin pääruoassakaan. Hyvä! Oma seitan-versioni oli erinomainen, lisukkeita piisasi ja focaccia oli taivaallista, eikä öljyssä ollut säästelty. Kaikki oli kosteaa, muhevaa, laadukasta ja maukasta.

Mikä tärkeintä, tästä kebabista ei tullut ähkyä, vaan suuhun ja vatsaan jäi onnellinen olo. Tuoreesta mintusta ja korianterista erityisplussa!

Halusimme "jotain muuta japanilaista kuin sushia" ja päätimme testata Domon kehujen innostamina. Sisustus oli mukavan japanilainen, tosin kirkkaalta valaistukseltaan ja osittain pintamateriaaleiltaan aavistuksen kolkko - sopisi siis ehkä paremmin lounaalle kuin tunnelmalliselle illalliselle.

Palvelu oli miellyttävää ja asiantuntevaa, juomat ja ruoat saapuivat ripeästi. Alkuun seuralaiseni gyoza-dumplingit olivat "hyviä, kuten aina", oma ebi salsani hauska kokoelma pieniä paloja avokadosta mätiin ja norisipseihin, mutta ei erityinen elämys kuitenkaan, maut jäivät vaisuiksi.

Pääruoat eli friteerattu inkivääri-soijakana ja paistetut kampasimpukat erosivat täysin toisistaan aiheuttamiensa reaktioiden puolesta. Seuralaiseni kana oli suuri pettymys: kuivaa ja tylsähköä. Kampasimpukat puolestaan saivat minut hyrisemään tyytyväisyydestä! Simpukoita oli paljon ja kastikkeessa oli hieman simpukoiden pehmeyttä terävöittävää etikkaisuutta, josta pidän kovasti. Pinaatti ja kiinankaali olivat hyvät lisukkeet annokseen. Yksinkertainen, mutta mehevä annos.

Jos on nälkä, kannattaa ruuan kanssa tilata riisiä, mutta pienempään nälkään luulisin ainakin simpukka-annoksen riittävän. Sake sopi kaikkeen ihanasti. Tekisi mieli koittaa toistekin, mutta ehkä sitten lounasaikaan!

Herne-maissi-porkkanaa. Pieniä pakastekatkarapuja, paistettua kananmunaa ja riisiä. Jos käyttäisin kuun lopussa viimeisiä pennosiani, tekisin ehkä tällaista ruokaa. Ravintolassa en haluaisi sitä eteeni. "Paistettua riisiä, vihanneksia ja katkarapuja" voisi olla herkullinen annos, vaikka kuvaus onkin yksinkertainen. Nyt oli menty siitä, missä aita todella on matalin.

Ruokaa riitti kyllä mukaan otettavaksi asti, eikä se tietenkään pahaa ollut, mutta jonkinlaista ammattiylpeyttä jäin kaipaamaan. Lisäilin runsaasti soijaa ja chiliä - ennen maustamista annoksesta uupui maukkaus täysin.

Kolmen jälkeen ravintola oli tyhjillään, buffet seisoi susheineen ja kevätrullineen odottamassa mättäjiä ja tarjoilijat ikävystyivät kassalla. Jäi surullinen olo.