JudeVihervaara
99 arvosteluaAnsiomitalit
Blogi
Arvostelut (98)
Nämä arvostelut eivät vaikuta keskiarvoihin
Viiden ruokalajin maistelumenu oli onnistunut kokemus.
Jos jotain haluaisin korjata, voisi annosten "laajuutta" hieman kaventaa – nyt makuja oli niin runsaasti, että annoksen kärki saattoi kadota. Mutta siitäkin huolimatta ateria oli mitä mainioin.
Ja palvelukin oli reipasta, ripeätä ja ystävällistä.
Ihmettelen itsekin että miksi välillä sorrun näihin paikkoihin. Nämä "karvarannepizzeriat" ovat kaikki kuin samasta muotista tehtyjä, toiset siistimpiä, toiset sotkuisempia. Tämä oli siistimpi. Ruoka on sitä perusmättöä. Kuten Armas J. Pulla aikoinaan sanoi, että kaurapuurokin voi olla gastronomisesti suuri herkku, kun se on tehty taiten ja hyvistä raaka-aineista. Samoin voi pizzakin olla huikea kokemus. Mutta nämä perusmättöpizzat eivät ole juuri mistään kotoisin. Tilasin Sisilian Tulisen, mutta sitä tulisuutta ei ollut edes nimeksi, vaan lätty oli sitä tavallista perusmättöä. Olen aivan varma että jokainen pizza listalta olisi maistunut aivan samalta. Toisaalta, voiko 7 € pizzalta odottaa Suomessa enempää? Ainakin se olisi iloinen yllätys, jos se olisi myös hyvää.
Mielestäni aivan normipitsaa.
Parempaakin olen syönyt ja ihan Helsingissä. On toki totta, että nämä eivät ole niitä ylitse tursuavan täytteisiä pitsoja, vaan askeleen verran lähempänä sitä mitä Italiassa nautitaan, mutta siellä tämä jäisi pahasti jalkoihin.
Paikka on lähinnä kolkko ja tila on varmaan raivattu kiinteistön omistajan ahneuden vuoksi. Viihtyisää ravintolaa näihin tiloihin ei hevin saa. Palvelu ei kovin kummoista ollut. Tämä ei jätä juuri minkäänlaista muistijälkeä, joten en luultavasti vaivaudu toiste, mutta ei tässä juuri moitittavaakaan ole.
Jo toinen käynti ja paikka on edelleen melko tyhjä - vaasalaiset eivät selvästi tiedä että kivenheiton päässä kaupungin keskustasta on erittäin hyvä intialainen ravintola. Paikka on ulkoasultaan karuhko, mutta se mikä merkitsee, on herkulliset keittöstä kantautuvat tuoksut.
Se minkä tuoksu lupaa, sen maku pöydässä pitää. Chicken Vindaloo ja Chicken Madras maistuivat hyvin ja annokset olivat vähintäänkin riittävän kokoiset.
Pizzeriassa ja pizzeriassa on eroja ja tällä kerralla ero on Leonoran eduksi.
Lounasaikaan paikka on hämmästyttävän hiljainen, siksi ei ruokaakaan joutunut odottamaan kauaa.
Sisältä paikka on siisti ja yksinkertainen eikä siten juuri poikkea peruspizza-kebab-mestoista.
Ainakin lounasaikaan saatavilla oleva salaattiallas ei tarjoa yllätyksiä, mutta kun itse pizza saapui pöytään, olis siinä kokoa riittävästi. Kun makukin oli kohdallaan, ansaitsee paikka positiivisen maininnan.
Ensikuulemalta sushibuffet kuulostaa hieman epäilyttävältä, mutta oikeasti tämä oli onnistunut kokemus.
Sushit eivät epäilyksistä huolimatta joudu odottamaan kylmäaltaassa kauan, vaan tavara on jatkuvasti tuoretta ja keittiöstä tulee jatkuvana virtana uusia susheja pitkin lounasaikaa.
Ulospäin Kahvi Kulma ei lupaa mitään erikoista, ainoastaan ulkonaseisova katupuhujakyltti kertoo lounastarjouksesta. Sisälläkään ei mikään suuremmin viittaa japanilaiseen ruokaan, ennen kuin vilkaisee kylmäaltaaseen. Sisustus on tyypillinen 70-luvun kahvilan sisustus, tosin siisti sellainen.
Pallvelu on niukkaa, mutta kohteliasta. Eihän tänne mennä mitään laajaa ravintolakokemusta hankkimaan, vaan kyseessä on lounasbuffet, jossa ruoka käydään itse lataamassa lautaselle ja syödään sen verran kuin itseä huvittaa. Siinä Kahvi Kulma onistuu täydellisesti. Ehkä sushit ovat riisivoittoisia ja melko suurikokoisia, mutta jostainhan ravintolankin on katteensa otettava. Riisi on mielestäni hyvin valmistettu ja palat ovat ainakin miehen suuhun sopivan kokoisia – lähinnä naisilla on nähdäkseni vaikeuksia sulloa yhtä sushipalleroa kokonaisena suuhunsa. Misokeitto on muihin maistamiini lounasmisoihin verratuna suorastaan maukas.
Kahvi Kulma ohittaa omalla listallani muut sushilounaat tyylikkäästi ulkokautta ja menee kirkkaaseen johtoon. Olen käynyt täällä useamman kerran ja tulen vastaisuudessa käymäänkin. Olen tuonut tänne ystäviäni ja tulen vastaisuudessa tuomaankin – toistaiseksi kaikki ovat olleet kovasti imponeerattuja Kahvi Kulman lounaasta.
On ehkä hieman epäreilua pistää arviota paikasta, koska kävin kokeilemassa tasoa kesken Kristiinankaupungin markkinoita.
Mutta luulisi myös että ravintola haluaa tarjota parastaan myös silloin kun asiakkaita on vähintään riittävästi, eikä tyydy vain rahastamaan asiakasryntäyksellä.
Markkinalounas oli pizzabuffet, johon tuli uutta syötävää toki riittävällä vauhdilla, mutta jos pizzabuffeessa jäädään pitseria Raxin tasosta tai Pizzahutin vastaavasta, ei laadulla voi juurikaan kehua.
Kokemus oli sen verran hurja, että mietin vakavasti että haluanko kokeilla a la carte -listaa, mutta kaipa paikalle on annettava toinenkin mahdollisuus.
Hyvien arvioiden innoittamana päädyimme Il Bancoon, kun Vaasaan tulleille vieraille piti valita hyvä illallisravintola.
Kaikkiaan kokemus oli positiivinen, joskin parannettavaa aina löytyy.
Seurueemme oli halukas kokeilemaan koko à la carte -listaa laidasta laitaan ja enemmänkin variansia olisi saatu, ellei osa listalla olleista ruokalajeista olisi ollut loppu – tästä syystä kaikki päätyivät alkuruuan (primi piatti) yhteydessä ravioleihin – muutoin osa olisi halunnut maistaa risottoa.
Aivan alkuun antipastona nauttimani Kanttarellicapuccinon suolaisuus oli omaan makuuni hieman liian hyökkäävä – suolaisuus tuntui jo kurkunpäässä, mutta muuten maku oli erinomaisen sienimäinen.
Alkuruuaksi olisin valinnut basilikarisottoa, mutta sen puutteessa päädyin muun pöytäseurueen kanssa pinaattiravioliin, joka paikkasi pettymystä aika kivasti. Suolarakeet annoksen pinnalla toivat mukavaa lisää makuihin.
Alkuruuan yhteydessä menetetty basilikarisotto tuli sitten kuitenkin vastaan pääruuan yhteydessä – tosin ilman kampasimpukoita. Savusuolassa paahdettu lohi basilikarisotolla toimi erittäin hyvin. Naapuriennauttimat häränfile sekä häränrinta ja karitsankare eivät houkuttaneet nin että olisi syntynyt annoskateutta – omani oli juuri sitä mitä halusin.
Jälkiruokana ollit Zuppa Inglese – sitruuna- ja suklaakreemi maustettu espressolla ja amaretto-liköörillä toimi erittäin hyvin. Löistava jälkiruoka.
Palvelu oli sujuvaa, joskin siihen voisi panostaa hieman enemmän – heruttaisi helposti lisäpisteitä.
Kun olin pikkupoika, samoissa tiloissa oli melko rupuinen baari joka tunnettiin nimellä "Räppänä".
Silloin meitä kiinnosti lähinnä kiinnosti vain 20 pennin pajazzo ja flipperit, muu asiakaskunta oli satamajätkiä ja Wärtilän telakoiden työmiehiä. Paikan taso on nousut melkoisesti noista ajoista.
Ensivaikutelma viehätti: moderni ja melko välitön tyylikäs tila. Henkilökunta toivotti ystävällisesti vastaan ja meille oli varattu kahden hengen ikkunapöytä. Palvelu toimi ripeän tehokkaasti, kaikki kolme salin puolella työskennellyttä kävi vuoroin huolehtimassa että asiat ovat tolalla meidän suhteen.
Alkuun nautittu Dry Martini oli ihan hyvä, vaikka kuivempiakin olen nauttinut. Ruokalista yllätti kohtuullisilla hinnoilla, ainakin päivän lista vaikutti heti mielenkiintoiselta. Voisin tulla mielelläni nauttimaan jonkun vakituisista menuista – juominen. Harvassa paikassa on tarjolla gnocceja, nyt niitä sai juustokastikkeen kanssa ja hyviä olivat. Todella hyviä. Ensin ounastelin että kastiketta olisi ollut liikaa, mutta kaikki tuli syödyksi. Pääruuaksi nautittu kurpitsarisotto yllätti kosteudellaan, mutta sekin oli melko herkullinen. Risoton kruunasi lisämaksusta saatu mustatryffeli. Neljä euroa oli pikkusumma siitä lisästä. Seuralaiseni oli erittäin tyytyväinen kuhaan kurpitsamuhennoksella. Jälkiruokana mandariini creme brulee oli erittäin hyvä. Seuralaisen ottama ananaskompotti kookossorbetilla ei yltänyt mielestäni samalle tasolle – ananas oli yltiömakeata. Pientä miinusta iltaan tuli jälkiruuan kanssa nautitusta juomasta. Ensinnäkin Avernaa oli vain jäähdytetynä ja portviinikin oli liian viileätä.
Kaikkiaan luonnehdin Mange sudia sanoilla: hyvä yritys, viimeistely jää vajaaksi. Pieni mutta silmiinpistävä kohta viimeistelyn puuttesta oli miestenhuone, muuten niin tyylikkäästi toteutettu tila oli selvästi jäänyt ilman henkilökunnan huomiota muutamaan tuntiin ja käsipyyheteline jonka laelle kaltaiseni keskimittainen mies selvästi näki, oli vedetty aika krouvilla tavalla seinään kiinni. Viisitoista senttiä korkeammalla se olisi ollut poissa silmistä, mutta tämän tason paikassa olisin odottanut kankaisia pyyhkeitä. Seuraavilla kerroilla odotan hieman parempaa viimeistelyä jotta voisin vetää kaikkiin kohtiin täydet pisteet.
Päivitys: Ystävänpäivän illallinen oli hyvä kokemus. Vuohenjuustosalaatti ja polenta ei ehkä ollut paras valinta, mutta pääruokana nautittu munakoisoterriini toimi. Tarjoilijana toiminut pelimies veti pinnat kotiin. Ja portviinikin oli nyt oikean lämpöistä.
Hyvän starttikohun saanut persoonallinen ja suorastaan hellyttävän viehättävä kahvilaidea.
Minulle tuli vain jokin ennakkokäsitys, että Camionette olisi toiminut kiertävänä kahvilana eikä ankkuroitunut yhdeksi kioskiksi Lasipalatsin tai minkään muun paikan kupeeseen.
Tarjoama ei välitettavasti yllä muun viehättävyyden tasolle: kahvi ei ole huonoa missään nimessä, mutta sellaista keskivertoa. Ja crepes valitettavsti jää kauas siitä mihin mikä tahansa pariisilainen crepes-kioski pystyy. Lätyt ovat pieniä, epämääräisen muotoisia rosoreunoja, täytettä on hieman sinne päin ja täytevalikoima on mitätön. Mutta ehkä tämä on vasta crepes-kulttuurin maihinnousu Suomessa ja jostain on pakko aloittaa.