Poiju
65 arvosteluaOnnistuminen alkaa halusta tehdä parhaansa. Myös ravintolassa.
Ansiomitalit
Blogi
Arvostelut (64)
Nämä arvostelut eivät vaikuta keskiarvoihin
Sillansuu ei ole ruokaravintola, vaan perheomisteinen laadukas aikuisten olut- ja viskiravintola. Torstai-illat ovat Sillansuussa legendoja torstaioluen merkeissä. Siltsu järjestää yhteistyössä VYSin kanssa vuosittain muutamia viskitastingejä.
Legenda Savonlinnassa. Caperossa uuni oli kuumana jo silloin, kun pizzerioita ei ollut joka kulmalla. Capero on nimenomaan pizzeria, ei ristorante eikä kebab-pizzeria. Salaatit ovat raastetasoa, mutta pizzat miestäni oikein maistuvia. Tasaisen suosittu myös lounasaikaan, kesäisin nostalgiakesäsavonlinnalaiset välillä täyttävät paikan ruuhkaan asti - muina aikoina pizza tulee pöytään nopeasti.
Posse on lounaspaikka. Lounaalla lämmin ruoka ja keittovaihtoehto. Salaattivalikoima astetta monipuolisempi kuin useimmissa muissa lounaspaikoissa Savonlinnassa aasialaissävytteiden ansiosta. Mukava ja rento henkilökunta.
Kastikkeiden määrässä ei säästelty.
Sunnuntailounaalla lohipastalautanen suorastaan ui ruokakermassa. Aika paljon vähempikin olisi riittänyt, jolloin annos olisi ollut houkuttelevampi. Muutoinkin annoksissa oli panostettu määrään ehkä enemmän kuin makuun.
Palvelu oli ystävällistä, hinnat asialliset ja paikkana Persilja on konstailemattoman viihtyisä.
Erinomaisia muikkuannoksia.
Eikä ihmekään, koska Kojun toiminnassa on mukana savonlinnalainen kalastus-/kalojen jalostusyritys. Tämän paikan porukalla on siis tuotantoketju näiltä osin varmasti hanskassa.
Useamman käyntini perusteella uskallan kehua muikkujen ja annosten laatua ja ehkäpä parasta hinta-laatusuhdetta tarjoaa ruispalojen väliin tehty muikku"hampurilainen". Tämä tuote kannattaisi mielestäni savonlinnalaisten yrittäjien brändätä samalla tavoin kuin kuuluisat lörtsyt.
Sijainti parin metrin päässä Savonlinnan vilkkaimmasta kadusta ei ole täysin ihanteellinen ainakaan silloin, kun liikennettä on paljon.
Kehitysehdotuksena toivoisin, että veloituksetonta hanavettä olisi saatavilla. Nyt alkoholitonta haluava asiakas "pakotetaan" juomaan kallista pullovettä ja selitykset tälle ovat vaihdelleet eri käynneilläni laidasta laitaan. Tässä syy, miksi laitoin hinta-laatusuhteen aika alas Kojun kohdalla.
Arvostelu tässä on parin kesän takaa, mutta kesän 2014 kokemusten perusteella pitää yhä paikkansa.
------------
Reilua ja maukasta ruokaa Linnan lähettyvillä.
Alkupaloina nautittu makealla chilikastikkeella terästetty katkarapusalaatti ja pääpainikkeena ollut kanapasta parmesaanin kera olivat kumpikin maukkaita annoksia. Ruoka vaikutti siltä, että valmistuksessa ei ollut menty ihan täysin käsityölinjalla, vaan erilaisia puolivalmisteita lienee hyödynnetty. Mutta tämä ei haitannut, kun hintataso on ravintolan kesäsijaintiin nähden kohdallaan ja ruoka oli maukasta ja sitä oli riittävästi. Erityisenä plussana mainittakoon, että vesikannullinen ei maksanut mitään. Useat muut savonlinnalaisravintolat ovat viime aikoina keksineet veloittaa hanavedestä erikseen.
Sarastro voisi olla terassina oikeinkin viihtyisä, mutta jostain käsittämättömästä syystä täksi kesäksi tontin alareunaan (lue: järvinäköalojen eteen) on pykätty massiivinen vessa- ja huoltorakennus. Tämän takia suurin osa terassin pöydistä on enemmän tai vähemmän tuon monumentin takana, eikä Suomen suven yhtä upeimmista maisemista pääse ihailemaan.
Herkkuja veneestä.
Hospitzin herkkuja pursuava savolaisvene on legenda. Veneestä löydät monia ruokalajeja, joita et muualta saa. Syynä tähän on se, että talon isäntä on kehitellyt itse useita tarjolla olevista ruokalajeista.
Ruokailusta muodostuu helposti kokonaisvaltainen kokemus isännän hauskan ja oivan ruokalajien esittelyn, naminamiruokien ja viihtyisän ympäristön vuoksi.
Oikeastaan ainoa huono puoli Hospitzissa on se, että herkuttelemaan pääset vain heinäkuun oopperailtoina. Muina aikoina Hospitz toimii tilausravintolana. Päivitys kesä 2014: oopperakautena terassilla läpi päivän muutamia ruoka-annoksia saatavilla.
Reilua vanhan ajan ravintolaruokaa.
Kahden syömämme ruoka-annoksen perusteella ruokalista on kuin muutaman kymmenen vuoden takaa eli leikkeitä löytyy mukavasti. Nykyaikaisia ruoka-annoksia vähemmän. Ruoka oli oikein maistuvaa, mutta tuskin Painonvartijoiden listoille päätyvää. Leikkeen liha oli mureaa, sienikastiketta reilusti ja muussiin oli ropsautettu voita oikein isän kädestä.
Ravintolan hieno sisustus - upeat seinäpaneelit ! - kaipaisi hiukan huolellisempaa ja arvostavampaa käsittelyä. Pöytien valkoiset päälliset voisivat ehkä olla ihan oikeaa kangasta muovipaperin sijaan?
Suosittelen käymään ja muistelemaan vanhoja aikoja. Tai ollessasi nuorempi tutustumaan siihen, miten isät ja äidit ravintolossa söivät.
Posse (nimi tulee talon lempinimestä Possentornit) on auki lounasaikaan.
Tarjolla "espanjalaissuomalaista" kotiruokaa. Tarkoittaa sitä, että ei eroa kovinkaan paljon mistä hyvänsä lounasravintolasta, jossa on joka päivä vaihtuva parin eri vaihtoehdon + keiton seisova pöytä.
Espanjalaisuutta tuo mukaan mukava/kohtelias paikan isäntä Eugenio ja salaattipöydän tapas-sävytteiset vaihtoehdot.
Espanjalaisia viinejäkin saisi, mutta en ole nähnyt kenenkään niitä lounaalla nauttivan. Niin vakavaksi meidän suomalaisten arki on mennyt :-).
Ruuat ovat yleensä aika maistuvia. Ehkäpä kuitenkin liharuuat ovat hiukan yksitoikkoisia - lähes aina samantyyppisiä leikeprässin läpi vedettyjä.
Asiakkaina laidasta laitaan työpäivän lomassa alueen ihmisiä sekä eläkeläisiä.
Rahalla saa?
S-ryhmä on laittanut nuhruisen Piattan uuteen uskoon ja muutos on toki oikein positiivinen itse ravintolan ja terassin viihtyisyyden suhteen. Pitsauunikin on ainakin näennäisesti puu-uuni (kaasuputkia näytti sinnekin menevän :-)) ja leikeleikkuri on kuulema ainoa laatuaan Suomessa ja maksanut tuhansia euroja. Näiltä osin siis homma ei jää kiinni.
Henkilökunta on pirteää ja suomalaisittain jopa vähän ylipuheliasta.
Pari kertaa olen testannut 10 euron lounaan ja kokemukset ovat ristiriitaisia. Alkupalapöydässä on mukavasti antipastotyylisiä tuotteita, mutta nehän otetaan suoraan purkista, joten kokin kyvyt eivät näissä vielä tule esille. Ensimmäisellä lounaskerralla lasagne oli epäonnistunut eli päältä palanut ja sisältä melko omituinen maultaan. Toisella kerralla taas broilerin leikkeet olivat hyvää lounastasoa.
Lounaaseen kuuluu myös keittovaihtoehto.
Ruokalistan ruokia en ole vielä kokeillut, mutta viinilistaa vilkaisin ja siellä valitettavasti mennään kyllä metsään, kun yhtään pulloa ei löydy alle 35 euron. Eihän tässä kuitenkaan Hesan keskustassa missään Välimäen gurmee-paikassa olla.